Siirry pääsisältöön

Tekstit

Tapaus Weinstein ei yllätä -ja se juurikin on kamalinta

Yhdysvalloissa velloo tällä hetkellä iso kohu Hollywoodin yhden tunnetuimman tuottajan Harvey Weinsteinin ympärillä. Hänet irtisanottiin perustamastaan The Weinstein Company -tuotantoyhtiöstä ilmitulleiden ahdistelusyytösten vuoksi 8. lokakuussa. Weinstein on myöntänyt tekonsa, mutta perään lausunut “I came of age in the 60′s and 70′s, when all the rules about behavior and workplaces were different. That was the culture then.”
   Inhottavinta tässä kaikessa on se, että minä ymmärrän mitä hän tuolla tarkoittaa ja se kertoo mielestäni siitä kuinka räikeän sairasta kuvaa kulttuurimme välittää. HUOM! Minä EN ymmärrä häntä tai hänen puolustustaan! Mutta se maailma, missä hän kuvittelee eläneensä ja tuolla ylimielisellä kommentillaan puolustella, sen minä valitettavasti tunnistan.
   Minulle ei tule mitenkään, millään tavalla yllätyksenä se, että joku tuottaja Hollywoodissa voisi ahdistella naispuoleisia alaisiaan. Mutta miksi näin?

MIELENI TERRORISOINTI ON ALKANUT JO LAPSUUDESTA. Ajatella…

Nainen on naiselle susi, eiku...voima

Nainen on naiselle susi. Muistatko missä ja koska kuulit tuon ajatuksen ensimmäisen kerran? Siis ajatuksen siitä, että naiset ovat luonnostaan selkäänpuukottajia ja kateellisia. Minä veikkaan, että itse kuulin se silloin, kun käytin vielä talvisin pääasiallisesti toppahaalaria. Sitä ajatusta on syötetty mieleeni joka suunnalta ja jo hyvin varhain. Tarhatädit, opettajat, aikuiset, kaverit, TV:ssä esiintyvät hurmaavat ihmiset...
   Jo ennen peruskoulun päättymistä, paremmin kuin yksikään muu oppi, oli omaksunut että pojat on poikia ja tytöt on hankalia (tai kilttejä, hiljaa harmittomina). Siinä missä pojat on poikia, ne menee ja tekee, eikä niille juuri mahda mitään, niin tytöt on epäluotettavia ja aina valmiina puukottamaan selkään. Tämän minä tiesin. Tämä oli minulle samanlainen tosiasia kuin, että tuli polttaa ja jos ei ole rahaa, on vaikea maksaa laskuja.

Puuttumatta tässä kohtaa nyt sen enempään siihen, että onko tällainen käytös naisen luonnolle ominaista vai ei (okei puutun, vit…

Kelpaako kelpaamattomuutta kelailla

Muistatteko kirjoitukseni Ihmisen erheellisyys sai kannattamaan sukupuolikiintiöitä heinäkuun alusta? Siinä kerroin Hewlett-Packardin tutkimuksesta, jossa miehet hakivat pestiä kun täyttivät 60% hakemuksen vaatimuksista ja naiset vasta täyttäessään vaatimuksen sataprosenttisesti. Tajusin tällä viikolla, että olen itse sortunut samanlaiseen toimintaan kuin nuo Hewlett-Packardin tutkimuksen naiset. Päättänyt itse, etten riitä.

ALOITIN TIISTAINA OPISKELUT Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa. Olin jossain kohtaa elämääni muodostanut itselleni käsityksen, ettei yliopisto ole minun paikkani. Ajattelin ettei minulla ollut aivokapasiteettia moiseen toimintaan.
   Mielessäni ajatus yliopistosta sai arkun ympärilleen, kun kolmannella luokalla minulla todettiin lukihäiriö, jonka otin välittömästi osaksi identiteettiä ja massiiviseksi esteeksi kaikissa lukuaineissa menestymiseen. Nauloja tuohon arkkuun hakkailin itse vuosien varrella niin, ettei lukion jälkeen käynyt yliopisto edes mieles…

Kun teinirakkaus loppu

Ei saisi ikinä aikuisena nähdä sitä opettaja, johon oli ihastunut lukiossa. Se opettaja, joka teiniyden hormonihuuruisilla silmillä näytti jotenkin aivan uskomattoman lumoavalta. Mikä armoton todellisuus, jos tuo opettaja sattuu vuosia myöhemmin tulemaan vastaan. Osa lukiomuistoista romuttuu. Lysähtää läjäksi maahan niin kuin eilinen vilja lehmältä. Söpö, sokea fanitus on tiessään ja edessä on todellisuus. Tylsää! Ei pitäisi ikinä nähdä ihastusopettajia aikuisena. Saisi säilyttää muistot romanttisina.



Yksi viimeisiä puberteettihöyryissä nautittuja ihasteluja oli USA. Kyllä, Yhdysvallat. Disney, Hollywood, Pikku naisia, Ace Ventura, NHL97, Madonna, Britney ja amerikkalainen unelma. Niin, juuri amerikkalainen unelma. Olen aika varma, että minun mieleeni oli tuo sanapari iskostettu jo ennen ala-asteen päättymistä. Tiesin, että sellainen asia oli olemassa ja se oli jotain absoluuttisen hyvää ja kaunista. Ihmiskunnan kaunein saavutus.
   Nyt rakas Amerikka näyttää silmissäni omalta irvikuv…

E-pilleripakina

Ymmärrettyäni, että sisälleni ängetty kuparinen vauvanestoratkaisu tuotti minulle infernaalista kipua 1,5-2 viikkoa kuukaudesta päätin repäisyttää tuon metalihäkkyrän pois kehostani ja siirtyä popsimaan pillereitä. Vaihdos tapahtui vuoden vaihteessa. 24 valkoista pilleriä ja niiden jälkeen neljä kellertävää. Pomp pomp pomp, kuului joka päivä, kun pilleri pompsahti levystä suuhuni.

Siitä se sitten alkoikin kevään kestänyt känkkäränkkämasennusahdistuskiukku. Mikäli sain pienenkin aiheen yhteenkään negatiiviseen tunteeseen, upotti se minut välittömästi syvälle sen syövereihin.

Jossain kohtaa aloin epäilemään, että olisiko tämä pitkään jatkunut mieltäni vaivaava ilmamassa jotain muuta kuin luonteeni hulluutta. Kurkkasin katsomaan pillereideni mukana tullutta paksua paperinivaskaa. Mahdolliset haittavaikutukset, Yleiset: sukupuolisen kiinnostuksen väheneminen, masennus/alakuloisuus, mielialan vaihtelu.

Eli kuoleman kaipuuta herättävä synkistelyni olikin mahdollisesti vain pillereiden sisäl…

Ihmisen erheellisyys sai kannattamaan sukupuolikiintiöitä

Sain paljon palautetta Helsingin Sanomien jutusta, ja suuret kiitos niistä. Pääasiassa kannustavia kommentteja ja myös jokunen erittäin henkilökohtainen kiitoskirje. Twitterissä tarrattiin sanaan "naiskiintiöt", jonka olin maininnut minulta kysyttäessä mikä neuvoksi kapeaan naiskuvaan. "@JenniJanakka: pitkälti samaa mieltä mm. itsetunnosta jutun kanssa, mutta miten se liittyy (sukupuoli)kiintiöihin?"
   140 merkkiä on aivan liian vähän, jotta voisin vastata noin isoon kysymykseen. Joten lupasin Twitterissä vastata tähän kysymykseen blogissani.

Kysyjä kommentoi, että tarttuneensa tähän, koska hänestä kiintiössä valituksi tuleminen vasta heikentääkin itsetuntoa. Itse aiemmin suhtauduin jotakuinkin samalla tavalla kiintiöihin, mutta tämä oli siis ennen.

KIINTIÖITÄ VASTUSTAVA PERUSTELEE ensimmäisenä näkemyksensä väitteellä, että pätevin ihminen tulisi valita. Syy miksi olen siirtynyt kannattamaan kiintiöitä on epäilykseni ihmisen rationaaliseen ja puoluettomaan toimint…

Minähän annan mennä ja oikein kovin koitan

Helsingin Sanomien toimittaja oli saanut vihiä, että Helsingissä liikkuu nainen, joka luennoi naisen minäkuvasta ja seksuaalisuudesta. Puhuu ihmisille otsikkolla "Naisen häpeä -ja vitut siitä". Samainen tyyppi on aloittanut myös tekemään videoita YouTubeen, joiden aiheina on ollut mm. slut-shaming ja klitoris. 


NIIN SOI PUHELIMENI kaksi viikkoa sitten. Olin keskellä kuvauksia, mutta onnistuin sopimaan haastattelun heti parin päivän päähän. Häkeltyneenä tilanteessa aloin kertaamaan kevään mittaan käsittelemiäni asioita ja valmistautumaan haastatteluun. Istuimme kalliolaisen kahvilan pöydän ääressä melkein kolme tuntia ja keskustelu rönsyili tämän massiivisen aiheen äärellä. 
Viime tiistaina istuin maskituolissa Sanomatalossa, kun vieressäni Anja Snellman kävi läpi kysymyksiä, mitä hän oli valmistellut Arka paikka -ohjelmaa varten. Listalla oli lapsuusmuistoista, naiskuvaan, stereotypioihin ja feminismiin, ja miten näen nämä nyt verrattuna nuoruuteeni. Totesin välittömästi, et…