Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella ura merkityt tekstit.

Vähättelevän kielen kulttuuri hidastaa naisia

No, siis tää on vaan niiku mun mielipide. Tiekkö? En siis oo mikään asiantuntija, mut oon mä tästä lukenut ja sillai.

Kuulostaako tutulta?

Vuonna 2015 yhdysvaltalainen talouslehti Forbes listasi 9 tapaa, jolla nainen luovuttaa valtaansa.

1. Vähättelevä puhetapa
2. Tarpeettomat pahoittelut
3. Muut saavat kunnian ideoista
4. Epäröinti
5. Ei ymmärretä vaikutusvallan käyttöä
6. Suhteiden hyödyntäminen
7. Reagointi ennakoinnin sijaan
8. Verkostojen vähyys
9. Halu tulla tykätyksi

Talouslehti kirjoitti samaisena vuonna oman artikkelinsa Fobesin listasta. Itselleni tuota listaa tuijottaessa herää ajatus, että onko kyseessä kenties jokin malli, miten on sosiaalisesti hyväksyttävää olla naista. Ikään kuin opisimme vähättelemään itseämme ja omaa osaamistamme, koska haluamme ylläpitää yleisen ilmapiirin harmonista sointia.

Sveitsissä julkaistiin viime vuonna tutkimus, minkä mukaan naisten aivot reagoivat voimakkaammin prososiaaliseen käyttäytymiseen, kun taas miesten aivot palkitsivat itsekäämmäst…

Leimaa peläten kohti uraa - tarinani työttömyydestä

Olen pitkään halunnut kirjoittaa työttömyydestä ja siihen liittyvistä mielikuvista. Minua pyydettiin hiljan kirjoittamaan erään järjestön blogiin teksti hieman aiheeseen liittyen, suostuin. Sen lisäksi keskustelu aktiivimallista on tehnyt tästä aiheesta nyt ajankohtaisen, joten ehkä nyt on aika tuoda minunkin ajatukseni sanalliseen muotoon.

Virallisesti olen ollut heinäkuusta 2016 työttömänä. Olen ollut satunnaisilla keikkatöillä ja Kelan tuilla talouttani kipuillen kasassa pitänyt työtön työnhakija. Ensimmäisen kerran olin aikeissa kirjoittaa työttömyydestä, kun kävin TE-keskuksen työttömille pakollisessa tilaisuudessa. Halusin kirjoittaa siitä kokemuksesta, mutta todellisuudessa koko ajatus siitä, että olen työtön työnhakija tuntui niin häpeälliseltä ja inhottavalta, etten kyennyt siitä silloin kirjoittamaan. Ei ole kivaa olla työtön.

Nyt uskallan aiheesta kirjoittaa, koska näyttää siltä, että omat ponnisteluni uran rakentamisen suhteen alkaa tuottaa tulosta. Minä olen saanut jo teh…

Kärsimättömyys on sokeutta nähdä tätä hetkeä

Kahden viikon elelyni Nokialla helmi-maaliskuun vaihteessa ja kykenemättömyyteni tuottaa siellä mitään tekstiä käynnisti yllättävän pitkän tarvonnan mieleni synkissä syövereissä. Se minut laittoi kyseenalaistamaan oikeestaa kaiken, mitä olin tehnyt ja kokenut viimeisen vuoden aikana. Koska en välittömästi päässytkään nauttimaan työni hedelmistä, kyseenalaistin koko mahdollisuuden jonain päivänä nauttia niistä.
   Sisälläni oli Jenni 5v., joka ärtyi siitä, ettei saanut mehujäätä nautittavaksi jo pakastehyllyn luona. 31-vuotiaana minun pitäisi jo ymmärtää, että se mehujää on vielä olemassa kun se maksetaan, viedään kotiin, laitetaan pakkaseen ja nautitaan päivällinen. Se on olemassa koko ajan ja kun sen aika tulee, niin minä saan sen.

Ei väliä kuinka moni psykologi, elämäntapavalmentaja, baaripöytäfilosofi tai naistenlehtien otsikko oli toistanut ajatusta, "ei se päämäärä, vaan se matka", siitä huolimatta tuskailin matkan pituuden takia.


Rikoin kuumemittarini ja apteekissa far…

Onni on upeat muijat

Tosi-TV sarjojen tukasta repivä ja juonitteleva naiskuvasto ansaitsee rinnalleen upeat muijat. Ei naiset ole sellaisia toisilleen. Eilinen päiväni oli täynnä ihania ihmisiä ja hyvää energiaa.
   Yksin koneen kalvakan valon ääressä pakertaessa voi joskus kadota omaan mielen apeuteen. Voi unohtua miettimään, olenko minä tyhmä. Onneksi ympärillä on upeita tyyppejä, joiden seurasta saa välittömästi uutta voimaa ja aivot lähtee rullaamaan uudella tavalla. Naisia, jotka ottavat rohkeasti askelia kohti omia unelmia.

Näitä muijia ajatellessani, mielikuva suomalaisesta kateellisuudesta on niin tylsä ajatus, että meinaan nukahtaa. Se että toisen hyvä olisi jotenkin itseltäni pois, on aivan älytön. Eilen ensimmäinen kahvikumppanini on perustanut juuri oman yrityksensä (linkki: Helsinki Design Company) ja siinä sivussa toimii Howtomon perustajajäsenenä. Lounaalla tapasin ystäväni Lauran, joka rakentaa mielenkiintoisia ja yhteiskunnallisesti merkittäviä taidenäyttelyitä...ja eikä ne hyvät tyypi si…

Kaksi rakastajaa, yksi viikonloppu

Mies kaartoi isolla Mersullaan ruotsalaisen juna-aseman eteen. Lensin Kööpenhaminaan, josta juna kuljettaa näppärästi Juutinrauman toiselle puolelle. Tuntui hyvältä nousta autoon ja tietää, että kolmen seuraavan päivän ajan saan keskittyä vain häneen ja hän minuun. Hyvää ruokaa, juomaa ja nautiskelua. Aivot irti arjesta.
   Rakastajani oli kehottanut minua ottamaan bikinit mukaani, syyksi ilmoitti yllätyksen. Sen suurempia miettimisiä olin pakannut bikinit laukkuun. En uskaltanut lähteä arvailemaan mitään, pelkäsin, että keksisin jotain järisyttävän upeaa ja sitten pettyisin, kun oikea yllätys paljastuisi. En pettynyt. Illallisella mies paljasti, että lähtisimme seuraavana päivänä kylpylään yhden yön mittaiselle pikku hemmottelureissulle.


KÖÖPENHAMINAAN

Sunnuntaina makoisan hekumallisen viikonlopun jäljiltä siirryin junalla Ruotsista Kööpenhaminan puolelle. Veto oli hieman poissa ja ajatukset seurasivat todellisuutta parin sekunnin viiveellä. Tuntui vaivanloiselta löytää oikealta asem…

Radikaali siirto

Päätin irtisanoutua ja ryhtyä vapaaksi taiteilijaksi. Kyllä -tällaisessa taloustilanteessa! Hypätä oravanpyörästä, tehdä elämänmuutos, lähteä seuraamaan unelmia. Mitä näitä tapoja nyt on ilmaista tällaista hulluutta.

Täytän pian 30-vuotta ja olen ollut kolme vuotta vakituisessa työsuhteessa, jossa minulla on normaalit työajat, maanantaista perjataihin klo 8-16. Työssä sinällään ei ole ollut mitään vikaa, vaan kaikki on sujunut varsin mukavasti. Tästäkin huolimatta, koen tarvetta olla kuuntelematta järkeäni ja suunnata kohti tuntematonta.

Pysyisin työssäni, mikäli minulla olisi perinteiset unelmat, - vakaa talous ja perheen perustaminen, mutta ei ole. Olen ollut pitkään sinkkuna ja nautin siitä. Minulla sopii vallan mainiosti se, jos en tule koskaan hankkimaan lapsia. Alla havainnekuva siitä, mikä ei ole minun unelma (oikeesti halusin vaan piirtää).



Minun kohdalle on vaan sattunut levoton sydän ja palo kulttuuria kohtaan. Nyt on pakko tehdä jotain radikaalia. Tähän työhön olisi niin he…