Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella työ merkityt tekstit.

Vähättelevän kielen kulttuuri hidastaa naisia

No, siis tää on vaan niiku mun mielipide. Tiekkö? En siis oo mikään asiantuntija, mut oon mä tästä lukenut ja sillai.

Kuulostaako tutulta?

Vuonna 2015 yhdysvaltalainen talouslehti Forbes listasi 9 tapaa, jolla nainen luovuttaa valtaansa.

1. Vähättelevä puhetapa
2. Tarpeettomat pahoittelut
3. Muut saavat kunnian ideoista
4. Epäröinti
5. Ei ymmärretä vaikutusvallan käyttöä
6. Suhteiden hyödyntäminen
7. Reagointi ennakoinnin sijaan
8. Verkostojen vähyys
9. Halu tulla tykätyksi

Talouslehti kirjoitti samaisena vuonna oman artikkelinsa Fobesin listasta. Itselleni tuota listaa tuijottaessa herää ajatus, että onko kyseessä kenties jokin malli, miten on sosiaalisesti hyväksyttävää olla naista. Ikään kuin opisimme vähättelemään itseämme ja omaa osaamistamme, koska haluamme ylläpitää yleisen ilmapiirin harmonista sointia.

Sveitsissä julkaistiin viime vuonna tutkimus, minkä mukaan naisten aivot reagoivat voimakkaammin prososiaaliseen käyttäytymiseen, kun taas miesten aivot palkitsivat itsekäämmäst…

Kärsimättömyys on sokeutta nähdä tätä hetkeä

Kahden viikon elelyni Nokialla helmi-maaliskuun vaihteessa ja kykenemättömyyteni tuottaa siellä mitään tekstiä käynnisti yllättävän pitkän tarvonnan mieleni synkissä syövereissä. Se minut laittoi kyseenalaistamaan oikeestaa kaiken, mitä olin tehnyt ja kokenut viimeisen vuoden aikana. Koska en välittömästi päässytkään nauttimaan työni hedelmistä, kyseenalaistin koko mahdollisuuden jonain päivänä nauttia niistä.
   Sisälläni oli Jenni 5v., joka ärtyi siitä, ettei saanut mehujäätä nautittavaksi jo pakastehyllyn luona. 31-vuotiaana minun pitäisi jo ymmärtää, että se mehujää on vielä olemassa kun se maksetaan, viedään kotiin, laitetaan pakkaseen ja nautitaan päivällinen. Se on olemassa koko ajan ja kun sen aika tulee, niin minä saan sen.

Ei väliä kuinka moni psykologi, elämäntapavalmentaja, baaripöytäfilosofi tai naistenlehtien otsikko oli toistanut ajatusta, "ei se päämäärä, vaan se matka", siitä huolimatta tuskailin matkan pituuden takia.


Rikoin kuumemittarini ja apteekissa far…

Kaksi rakastajaa, yksi viikonloppu

Mies kaartoi isolla Mersullaan ruotsalaisen juna-aseman eteen. Lensin Kööpenhaminaan, josta juna kuljettaa näppärästi Juutinrauman toiselle puolelle. Tuntui hyvältä nousta autoon ja tietää, että kolmen seuraavan päivän ajan saan keskittyä vain häneen ja hän minuun. Hyvää ruokaa, juomaa ja nautiskelua. Aivot irti arjesta.
   Rakastajani oli kehottanut minua ottamaan bikinit mukaani, syyksi ilmoitti yllätyksen. Sen suurempia miettimisiä olin pakannut bikinit laukkuun. En uskaltanut lähteä arvailemaan mitään, pelkäsin, että keksisin jotain järisyttävän upeaa ja sitten pettyisin, kun oikea yllätys paljastuisi. En pettynyt. Illallisella mies paljasti, että lähtisimme seuraavana päivänä kylpylään yhden yön mittaiselle pikku hemmottelureissulle.


KÖÖPENHAMINAAN

Sunnuntaina makoisan hekumallisen viikonlopun jäljiltä siirryin junalla Ruotsista Kööpenhaminan puolelle. Veto oli hieman poissa ja ajatukset seurasivat todellisuutta parin sekunnin viiveellä. Tuntui vaivanloiselta löytää oikealta asem…

Jos sitä lähtisi Ruotsiin

Heräsin eilen aamulla ilman kellon soittoa klo 08.07 mieli tarmoa täynnä, valmiina tarttumaan toimeen. Ensimmäinen ajatuksen oli sellainen isännän "jaahas", kun hän on nousemassa ja lähdössä askareiden pariin. Tiedättekö, sellainen pakkasen paukkeesta / muusta kurjasta kelistä, työn raskaudesta ja -määrästä piittaamaton "nyt hoidetaan hommat" -jaahas.
   Kun sain itseni kunnolla valveille, tajusin ettei mitään varsinaista toimea ollut mihin tarttua. Koin ensimmäistä kertaa jätettyäni normaalit päivätyöt aamun, kun en tiennyt mitä tehdä. Lukuun ottamatta Sneikkareiden treenejä, minulla ei ollut sovittua ohjelmaa tälle viikolle. Ei juonto-, näyttelijä- tai äänikeikkoja.

Kirjani käsikirjoitus on luovutettu eteenpäin, siltä osin en voi muuta kuin odottaa. Etukäteen tiesin, että tämä tulee taatusti oleman ärsyttävin vaihe. Odottaminen. Olen täynnä intoa ja halua viedä tätä asiaa eteenpäin, mutta en ole keksinyt vielä miten. Varmasti 99% alalla työskentelevistä tässä koh…

Se loppuelämän ensimmäinen päivä

Lähtiessäni Kööpenhaminasta, 29. huhtikuuta, kohti lentokenttää ja Suomen vappua, minulle tuli puhelu. Työpuhelu. Tarjolla oli neljän viikon työprojekti markkinoinnin ja myynnin parissa. Vietettyäni kuukauden Köpiksessä kirjoittaen, otin vastaan työprojektin, joka oli lähes täysin samanlaista, kuin se työ, mistä olin pari kuukautta aikaisemmin irtisanoutunut. Palattuani Dohan matkaltani käynnistyi arkeni samanlaisena, kuin se oli ollut ennen irtisanoutumista. Päivien rakenne ja sisältö lähes identtisiä.


Se miten rankalta työ tuntuikaan, yllätti minut. Rankalta nimenomaan psyykkisesti. Tuntui kuin olisin pettänyt itseni. Vaati suurta rohkeuden keräämistä ja uskon luomista itseensä, että sain tehtyä päätökseni lähteä kuukausipalkallisesta työstä. Se ei ollut kepeä ja helppo juttu. Kaikki se voiman ja uskon haaliminen ja vain kuukausi viimeisen työpäiväni jälkeen, otin vastaan samanlaisen työprojektin. Hyväksytin asian itselläni, koska tämä oli vain projekti. Tuttua työtä, jonka osasin. …

Arkea, rutiineja ja hostellielämää

Tällä viikolla päivät ovat toistaneet samaa kavaa. Herääminen, eväiden osto, kirjasto, eväiden syöminen, lisää kirjoittamista, kuudelta takaisin hostellille ja klo 18.30 ilmainen illallinen. Ruoka ei ole ihmeellistä, mutta se on ilmaista. Olen erittäin kiintoillinen siitä.

Hostellin illallinen on myös mainio hetki jutella muiden paikan asukkaiden kanssa. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluita sanfranciscolaisen Lego-kauppiaan, kanadalaisen makeiden vesien biologin, lasvegaslaisen casinon hr-päälikön ja saksalaisten opiskelijoiden kanssa.

VIDEO TYÖMATKASTA
Rutiini on ollut miellyttävää. Antanut rauhan ja rytmin kirjoittamiselle. Aamulla kirjastolle ja illalla takaisin. Kävelymatka kestää kaksi kappaletta Spotifysta.
ISOA RUKOILUA
Huomenna en pääse täällä kirjastoon kirjoittamaan, koska täällä on pyhäpäivä. Store Bededag, eli iso rukoilupäivä. Päivän kehitettiin, koska aikaisemmin Tanskassa kevät oli täynnä kristillisiä pyhiä, jotka rikkoivat viikkoja. Kaikki päivät päätettiin yhdis…

Radikaali siirto

Päätin irtisanoutua ja ryhtyä vapaaksi taiteilijaksi. Kyllä -tällaisessa taloustilanteessa! Hypätä oravanpyörästä, tehdä elämänmuutos, lähteä seuraamaan unelmia. Mitä näitä tapoja nyt on ilmaista tällaista hulluutta.

Täytän pian 30-vuotta ja olen ollut kolme vuotta vakituisessa työsuhteessa, jossa minulla on normaalit työajat, maanantaista perjataihin klo 8-16. Työssä sinällään ei ole ollut mitään vikaa, vaan kaikki on sujunut varsin mukavasti. Tästäkin huolimatta, koen tarvetta olla kuuntelematta järkeäni ja suunnata kohti tuntematonta.

Pysyisin työssäni, mikäli minulla olisi perinteiset unelmat, - vakaa talous ja perheen perustaminen, mutta ei ole. Olen ollut pitkään sinkkuna ja nautin siitä. Minulla sopii vallan mainiosti se, jos en tule koskaan hankkimaan lapsia. Alla havainnekuva siitä, mikä ei ole minun unelma (oikeesti halusin vaan piirtää).



Minun kohdalle on vaan sattunut levoton sydän ja palo kulttuuria kohtaan. Nyt on pakko tehdä jotain radikaalia. Tähän työhön olisi niin he…