Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella nainen merkityt tekstit.

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Nainen on naiselle susi, eiku...voima

Nainen on naiselle susi. Muistatko missä ja koska kuulit tuon ajatuksen ensimmäisen kerran? Siis ajatuksen siitä, että naiset ovat luonnostaan selkäänpuukottajia ja kateellisia. Minä veikkaan, että itse kuulin se silloin, kun käytin vielä talvisin pääasiallisesti toppahaalaria. Sitä ajatusta on syötetty mieleeni joka suunnalta ja jo hyvin varhain. Tarhatädit, opettajat, aikuiset, kaverit, TV:ssä esiintyvät hurmaavat ihmiset...
   Jo ennen peruskoulun päättymistä, paremmin kuin yksikään muu oppi, oli omaksunut että pojat on poikia ja tytöt on hankalia (tai kilttejä, hiljaa harmittomina). Siinä missä pojat on poikia, ne menee ja tekee, eikä niille juuri mahda mitään, niin tytöt on epäluotettavia ja aina valmiina puukottamaan selkään. Tämän minä tiesin. Tämä oli minulle samanlainen tosiasia kuin, että tuli polttaa ja jos ei ole rahaa, on vaikea maksaa laskuja.

Puuttumatta tässä kohtaa nyt sen enempään siihen, että onko tällainen käytös naisen luonnolle ominaista vai ei (okei puutun, vit…

Minähän annan mennä ja oikein kovin koitan

Helsingin Sanomien toimittaja oli saanut vihiä, että Helsingissä liikkuu nainen, joka luennoi naisen minäkuvasta ja seksuaalisuudesta. Puhuu ihmisille otsikkolla "Naisen häpeä -ja vitut siitä". Samainen tyyppi on aloittanut myös tekemään videoita YouTubeen, joiden aiheina on ollut mm. slut-shaming ja klitoris. 


NIIN SOI PUHELIMENI kaksi viikkoa sitten. Olin keskellä kuvauksia, mutta onnistuin sopimaan haastattelun heti parin päivän päähän. Häkeltyneenä tilanteessa aloin kertaamaan kevään mittaan käsittelemiäni asioita ja valmistautumaan haastatteluun. Istuimme kalliolaisen kahvilan pöydän ääressä melkein kolme tuntia ja keskustelu rönsyili tämän massiivisen aiheen äärellä. 
Viime tiistaina istuin maskituolissa Sanomatalossa, kun vieressäni Anja Snellman kävi läpi kysymyksiä, mitä hän oli valmistellut Arka paikka -ohjelmaa varten. Listalla oli lapsuusmuistoista, naiskuvaan, stereotypioihin ja feminismiin, ja miten näen nämä nyt verrattuna nuoruuteeni. Totesin välittömästi, et…

Mitä tyttöbändeily opetti naiseudesta ...ja elämästä

Olin kaksi vuotta mukana projektissa nimeltä Snakebutterfly. Uuden aallon 90-lukulainen poppiräppigimmabändi. Tarina lähti alun perin liikkeelle niin sanotusti hauskasta läpästä, mutta kun osaamista ja intoa löytyi, niin “läppä eskaloitui”. Ensimmäinen keikka oli ainoastaan kaksi kuukautta bändi perustamisensa jälkeen.

TÄNÄ KEVÄÄNÄ TULI KUITENKIN AIKA LAITTAA PILLIT PUSSIIN viimeisen musiikkivideon myötä. Päätin pysähtyä pohtimaan, mitä tämä kahden vuoden tyttöbändeily oli minulle opettanut.
   Samalla kun olen laulanut ja tanssinut headset -mikrofoni päässäni, rinnallani kaksi upeaa gimmaa, olen myös kirjoittanut esikoisromaanini käsikirjoituksen, perehtynyt naiskuvaan ja nyt viimeisimpänä aloittanut luennoimaan/puhumaan naisen häpeästä ja seksuaalisuudesta.

LUOTTO OMAAN TEKEMISEEN. Me ei pyydelty anteeksi tai kysytty lupaa. Luotettiin siihen, että jengi kyllä bonjaa ja ne hyppii meidän kanssamme. Tässä projektissa asenne oli tärkeä. Se teki eron viihdyttävän ja naurettavan välillä.

Ei rakenneta lisää tuulimyllyjä

Eilen illalla ystäväni laittoi minulle Whatsapilla kuvan Meeri Koutaniemen Facebook-päivityksestä. Päivityksessä Koutaniemi oli omien sanojensa mukaan naistenpäivän jälkimainingeissa käynyt synonyymit.fi sivustolla katsomassa, mitä synoyymejä sanalle "nainen" löytyy. Päivityksessä oli kuva, jossa naiseen liittyvät synonyymit olivat kahta lukuunottamatta seksistisiä ja alatyylisiä, kun taas mieheen synonyymit tavallisia, kuten ukko, jätkä ja kaveri.
   Käytän itse paljon SuomiSanakirja.fi ja synonyymit.fi -sivustoja, jotka ovat saman toimijan alla. Pöyristyin, enkä ollut uskoa silmiäni Koutaniemen päivityksen kuvaa tuijottaessa. Avasin välittömästi puhelimeni nettiselaimen ja hain sanalle "nainen" synonyymeja. Saamani vastaukset olivat täysin erilaiset kuin Koutaniemen päivityksessä.


Huomasin, että kyseiseen päivityksen alle oli ilmestynyt vain tunti päivityksen julkaisun jälkeen kommentti, missä jaettiin sama havainto, jonka itse olin tehnyt. Ei seksistisiä ja alat…

Naisen häpeä - ja mitä ***tua puen päälleni?!

Sain eilen pitää luennon Howtomo nimiselle naisverkostolle Nuoren Voiman Liiton tiloissa otsikolla "Naisen häpeä -ja vitut siitä". Pääsin jakamaan havaintojani ja ajatuksiani naisen toimintaa estävästä häpeästä. Ulkoapäin annetusta, mikä herättää meissä odotusten pettämisen pelkoa. Puhuin mm. naiskuvasta, roolimalleista ja stereotyyppiuhasta.
   Viimeisen reilun vuoden aikana olen ahminut informaatiota kyseisestä aiheesta. Aihe oli mieluinen ja olin innolla koostanut siitä vajaan kahden tunnin kokonaisuutta. Kaikki tämä ajattelematta lainkaan erästä merkittävää seikkaa...

MITÄ MÄ PISTÄN PÄÄLLENI?! Olin täysin huomaamattani rakentanut itse itselleni ansan, jonka ymmärsin vasta luentopäivän aamuna. En ollut missään kohtaa tullut miettineeksi, miten pukeutuisin. Yleensä luotan siihen, että päivän fiilis + tilaisuuden laatu antavat minulle puitteet, joiden avulla löydä itselleni mieluisat vaatteet. Nyt olin kuitenkin menossa luennoimaan naiskuvasta ja ennen kuin edes kerkeän ava…

Perehtyminen kirjoittamiseen

Maaliskuussa 2015 aloitin kirjoittamaan kaunokirjallista tekstiä sillä ajatuksella, että jonain päivänä siitä tulisi yhteneväinen teos kansien väliin. Alkukesän sateisen harmaat kelit kannustivat mukavasti aktiviteetteihin sisätiloissa ja kirjoittaminen pääsi mukavasti vauhtiin. Aloin haalimaan myös tietoa aiheesta.

Syksyllä kävin Kirjamessuilla, jossa Kallion lukion KirjaKallion keskustelut olivat ehdottomia suosikkejani. Mielenkiintoisia vieraita ja lukiolaisten tekemä duuni keskustelupaneeleja varten oli kunnioitettavaa. Ihanan vilpittöntä, suoraa ja aitoa.


Minkälainen on hyvä tyttöhahmo?Nuoret tytöt ovat yhä useammin nuortenkirjojen päähenkilöitä. Minkälainen sitten on hyvä tyttöhahmo? Jyräävätkö "poikatytöt" ja onko kaikissa naishahmoissa ripaus Peppiä? Keskustelussa mukana kirjailijat kirjailija Eppu Nuotio, toimittaja Maria Petterson, kirjailijat Iida Sammalisto, Paula Noronen ja Maria Carole sekä opettaja Vesa Linja-Aho.

Tyttöhahmo keskustelussa nousi esille se, miten…