Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella matka merkityt tekstit.

Kaksi rakastajaa, yksi viikonloppu

Mies kaartoi isolla Mersullaan ruotsalaisen juna-aseman eteen. Lensin Kööpenhaminaan, josta juna kuljettaa näppärästi Juutinrauman toiselle puolelle. Tuntui hyvältä nousta autoon ja tietää, että kolmen seuraavan päivän ajan saan keskittyä vain häneen ja hän minuun. Hyvää ruokaa, juomaa ja nautiskelua. Aivot irti arjesta.
   Rakastajani oli kehottanut minua ottamaan bikinit mukaani, syyksi ilmoitti yllätyksen. Sen suurempia miettimisiä olin pakannut bikinit laukkuun. En uskaltanut lähteä arvailemaan mitään, pelkäsin, että keksisin jotain järisyttävän upeaa ja sitten pettyisin, kun oikea yllätys paljastuisi. En pettynyt. Illallisella mies paljasti, että lähtisimme seuraavana päivänä kylpylään yhden yön mittaiselle pikku hemmottelureissulle.


KÖÖPENHAMINAAN

Sunnuntaina makoisan hekumallisen viikonlopun jäljiltä siirryin junalla Ruotsista Kööpenhaminan puolelle. Veto oli hieman poissa ja ajatukset seurasivat todellisuutta parin sekunnin viiveellä. Tuntui vaivanloiselta löytää oikealta asem…

Jos sitä lähtisi Ruotsiin

Heräsin eilen aamulla ilman kellon soittoa klo 08.07 mieli tarmoa täynnä, valmiina tarttumaan toimeen. Ensimmäinen ajatuksen oli sellainen isännän "jaahas", kun hän on nousemassa ja lähdössä askareiden pariin. Tiedättekö, sellainen pakkasen paukkeesta / muusta kurjasta kelistä, työn raskaudesta ja -määrästä piittaamaton "nyt hoidetaan hommat" -jaahas.
   Kun sain itseni kunnolla valveille, tajusin ettei mitään varsinaista toimea ollut mihin tarttua. Koin ensimmäistä kertaa jätettyäni normaalit päivätyöt aamun, kun en tiennyt mitä tehdä. Lukuun ottamatta Sneikkareiden treenejä, minulla ei ollut sovittua ohjelmaa tälle viikolle. Ei juonto-, näyttelijä- tai äänikeikkoja.

Kirjani käsikirjoitus on luovutettu eteenpäin, siltä osin en voi muuta kuin odottaa. Etukäteen tiesin, että tämä tulee taatusti oleman ärsyttävin vaihe. Odottaminen. Olen täynnä intoa ja halua viedä tätä asiaa eteenpäin, mutta en ole keksinyt vielä miten. Varmasti 99% alalla työskentelevistä tässä koh…

Hyvä, ettei lautasia rikottu...

Olen palannut jo Italiasta takaisin Suomeen, mutta jatkan vielä siitä kirjottamista. Tasan kaksi viikkoa sitten saavuin Italiaan, Anconan vieressä sijaitsevaan pikkukylään. Heti ensimmäinen viikonloppu tarjosi aikamoista draamaa.


SAMASSA SÄNGYSSÄ NUKUMINEN
Ennen lauantain perheillallista saatiin draamaa aikaiseksi, kun ongelmaksi oli tullut se, että nukuimme Minun italialaisen kanssa samassa huoneessa ja vieläpä samassa sängyssä. Mamma Italiana oli ymmärtänyt, että Minun italialaiseni nukkuisi kerrosta alempana sijaitsevassa mummun asunnossa. Isä oli kysynyt aamulla Minun italialaiselta, että missä tämä oli nukkunut edellisenä yönä, kun mummun sohvalle sijattu peti oli ollut koskemattomana. Olen aika herkkä riitojen suhteen, enkä pidä eripurasta. Jouduin lauantaina kuitenkin sivusta seuraamaan erittäin kovaäänistä taistelua. Mietin jo mielessäni, olisiko minulla varaa majoittaa itseni loppu loman ajan jossain hotellissa, mikäli joutuisin poistumaan isäntäpehrheeni luota. Nopeaa italia…

Tarjolla loma Italiassa

Huhtikuussa ollessani Kööpenhaminassa, tutustuin hostellissa nuoreen italiailaiseen kundiin. Jatkoimme yhteydenpitoa Kööpenhaminan jälkeen, ja kun puolin ja toisin olimme tarpeaksi monessa viestissä uhonneet, kuinka tosissamme olimme mahdollisen Italian matkani suuhteen, ostin lentoliput. Aika vähäisellä määrällä tietoa ja suurella määrällä luottoa, lähdin seikkailuun. Nyt olen hänen luonaan Italiassa.

Lentolippujeni oston jälkeen selvisi, että Minun italialainen (puhun hänestä tästä eteenpäin “Minun italialaisena”) asuu edelleen vanhempiensa luona, niin kuin jokainen hänen ikäisensä naimaton italialainen. Olisihan sitä pitänyt tajuta kysyä. En tajunnut. Rupesin heti miettimään, mitä veisin perheelle tuliaisiksi Suomesta. Pohdintani keskellä tajusin pyytää Minun italailaiselta kuvaa heidän kotinsa keittiöstä. Koti on keittiön sydän jne. Mielessäni olin kuvitellut keittiön olevan samallainen kuin “Tänään on Dolmio päivä” -mainoksessa. Puuta, vanhanaikaista, kuparisia kattiloita ja valk…

Kun yksi ovi avautuu, muut ovet ovat jo menneet kiinni.

Haluaisin tuoda aivan merkittävän epäkohdan, joka kylläkin säästää rahaa. Köpiksessä ei pääse shoppaileen. Olen yleensä kirjastossa kirjoittamassa noin klo 10-18 ja tuo on juurikin sama aika, kun kaikki kaupat ovat auki. Kun astun kirjaston ovesta ulos ja lähden kävelemään keskustaan, siellä kaikki ovet ovat jo kiinni.

Koska mä sitten kerkeä shoppailemaan ja pyörimään kaupungilla, kysynpä vaan?! Tavallaan siis hyvä, koska ei kulu rahaa, mutta olis se nyt kiva jossain pyöriä, kun on pyörimiseen aikaa. Supermarketteja ja 7/11 lisäksi kaupungilla ei voi muuta kuin ryypätä tai ruokailla.

Ensin hys ja sitten hiljaisuus...

En ole päivittänyt hetkeen. Ensi siitä syystä, että viime keskiviikkona oli eräissä juhlissa Ruotsin puolella Malmöössä. Siitä kenen kanssa, mitenkä ja millasta, en voi blogissani kirjoittaa...


Visit Dragør kysyi, saavatko he julkaista videoni omalla Instagram-tilillään. Siellä se on nyt tanskalaistenkin naurettavissa, mun vaivanloinen ääntämiseni.
Siitä Suomessakin paljon uutisoidusta passitarkastushärdellistä, mikä nykyään on tuolla junamatkalla, niin ompa kökkö. Koko silta ja junayhteys ja kaikki kertoo ihanasta vapaasta liikkuvuudesta pohjoismaasta toiseen ja poliisit, tökerösti laitureille kyhätyt aidat on ihan Itä-Saksa pelleilyä. Ei siitä tässä nyt sen enempää. Kökkö oli.

...ja toiseksi, että perjantaina flunssa nappasi minut otteeseensa ja oli vuoteessa perjantaista sunnuntaihin. Mulla meni 1/4 viikonlopuista tukkoisena sängyssä ja kylläpä harmittaa! Aivan todella harmittaa! Olimme suunnitelleet ystävättäreni, jonka luona olen majoittunut, että perjantaina menemme Cafe Victor…

Aika rohkeudelle

Istun lentäkentällä ja tajuan, että tämä hetki on ensimmäinen tällä viikolla, kun kerkeän pysähtymään ajatusteni kanssa. Kaikki tätä ennen on ollut tehokasta suorittamista. Olen hoitanut asioita, viimeistellyt ja järjestellyt. Eilen oli viimeinen työpäiväni. Kolme vuotta kasista neljään ja nyt se kaikki totuttu, elämää rytmittävä, työ takana. Asiakkaiden hyvästelyn tunteikkuus yllätti. Tiistaina saavuin kotiin työpäivän jälkeen ja rintakehässä myllersi jokin, mikä purkaantui kyynelinä ja raskaana hengityksenä. Lyhähdin sohvalleni hetkeksi, kunnes olikin jo aika jatkaa matkajärjesteyitä.


Pyykkiä, pakkausta, omien tavaroiden järjestelyä. Eilen työpäivän jälkeen työnantajani järjesti minun kunniakseni läksiäisillallisen. Olen otettu ja kiitollinen. Tämä ero oli juuri sellainen, kuin mitä kauneimmillaan voi toivoa. "Ei se johdu sinusta, vaan minusta" ja sitten se kumppani kuitenki loukkaantuu ja harvoin erot oikeasti on kauniita. Tämä oli. Me molemmat ymmärsimme, että emme voine…

Syntymäpäivä!!!

Jee! Onnea minä!! Saako aikuisena vielä innostua omista synttäreistä samalla tavalla, kuin mitä lapsena. Tai oikeestaan aivan sama saako, ei kiinnosta -innostuin jo!
   Mulla on maailman ihanin bestis ja sillä maailman ihanin perhe. En ole kerennyt elämänmuutosmyllerrykseni takia hetkeen käymään heidän luonaan, mikä harmittaa, mutta tänään kävin. Siellä mua odotti aivan ihana syntymäpäiväyllätys! Katosta roikkui kauniin pastellinsävyisiä ilmapalloja, aurinko täytti tilan valolla ja koko perhe avosylin vastaanottamassa mua ovella, Beyoncen 7/11 -biisi soidessa taustalla. Kyseinen kappale on mun ehdottomia hyvän mielen nostatus biisejä -kyllä bestis tietää! .


Kahvia, voileipiä, kakku ja yllätysmunia. Mä olin aivan todella myyty!! 
Joskus aikoinaan, todennäköisesti pikkupäissäni, olen kehitellyt Kinder-muna ennustuksen. Ideana on se, että keskitytään ajattelemaan omaa sisintä, sitten valitaan muna ja sisältö kertoo tulevan. Kinder-lelua tulkitaan kuin uuden vuoden tinaa. Tänään mun munas…