Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella kulttuuri merkityt tekstit.

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …

Vähättelevän kielen kulttuuri hidastaa naisia

No, siis tää on vaan niiku mun mielipide. Tiekkö? En siis oo mikään asiantuntija, mut oon mä tästä lukenut ja sillai.

Kuulostaako tutulta?

Vuonna 2015 yhdysvaltalainen talouslehti Forbes listasi 9 tapaa, jolla nainen luovuttaa valtaansa.

1. Vähättelevä puhetapa
2. Tarpeettomat pahoittelut
3. Muut saavat kunnian ideoista
4. Epäröinti
5. Ei ymmärretä vaikutusvallan käyttöä
6. Suhteiden hyödyntäminen
7. Reagointi ennakoinnin sijaan
8. Verkostojen vähyys
9. Halu tulla tykätyksi

Talouslehti kirjoitti samaisena vuonna oman artikkelinsa Fobesin listasta. Itselleni tuota listaa tuijottaessa herää ajatus, että onko kyseessä kenties jokin malli, miten on sosiaalisesti hyväksyttävää olla naista. Ikään kuin opisimme vähättelemään itseämme ja omaa osaamistamme, koska haluamme ylläpitää yleisen ilmapiirin harmonista sointia.

Sveitsissä julkaistiin viime vuonna tutkimus, minkä mukaan naisten aivot reagoivat voimakkaammin prososiaaliseen käyttäytymiseen, kun taas miesten aivot palkitsivat itsekäämmäst…

Tapaus Weinstein ei yllätä -ja se juurikin on kamalinta

Yhdysvalloissa velloo tällä hetkellä iso kohu Hollywoodin yhden tunnetuimman tuottajan Harvey Weinsteinin ympärillä. Hänet irtisanottiin perustamastaan The Weinstein Company -tuotantoyhtiöstä ilmitulleiden ahdistelusyytösten vuoksi 8. lokakuussa. Weinstein on myöntänyt tekonsa, mutta perään lausunut “I came of age in the 60′s and 70′s, when all the rules about behavior and workplaces were different. That was the culture then.”
   Inhottavinta tässä kaikessa on se, että minä ymmärrän mitä hän tuolla tarkoittaa ja se kertoo mielestäni siitä kuinka räikeän sairasta kuvaa kulttuurimme välittää. HUOM! Minä EN ymmärrä häntä tai hänen puolustustaan! Mutta se maailma, missä hän kuvittelee eläneensä ja tuolla ylimielisellä kommentillaan puolustella, sen minä valitettavasti tunnistan.
   Minulle ei tule mitenkään, millään tavalla yllätyksenä se, että joku tuottaja Hollywoodissa voisi ahdistella naispuoleisia alaisiaan. Mutta miksi näin?

MIELENI TERRORISOINTI ON ALKANUT JO LAPSUUDESTA. Ajatella…

Mitä tyttöbändeily opetti naiseudesta ...ja elämästä

Olin kaksi vuotta mukana projektissa nimeltä Snakebutterfly. Uuden aallon 90-lukulainen poppiräppigimmabändi. Tarina lähti alun perin liikkeelle niin sanotusti hauskasta läpästä, mutta kun osaamista ja intoa löytyi, niin “läppä eskaloitui”. Ensimmäinen keikka oli ainoastaan kaksi kuukautta bändi perustamisensa jälkeen.

TÄNÄ KEVÄÄNÄ TULI KUITENKIN AIKA LAITTAA PILLIT PUSSIIN viimeisen musiikkivideon myötä. Päätin pysähtyä pohtimaan, mitä tämä kahden vuoden tyttöbändeily oli minulle opettanut.
   Samalla kun olen laulanut ja tanssinut headset -mikrofoni päässäni, rinnallani kaksi upeaa gimmaa, olen myös kirjoittanut esikoisromaanini käsikirjoituksen, perehtynyt naiskuvaan ja nyt viimeisimpänä aloittanut luennoimaan/puhumaan naisen häpeästä ja seksuaalisuudesta.

LUOTTO OMAAN TEKEMISEEN. Me ei pyydelty anteeksi tai kysytty lupaa. Luotettiin siihen, että jengi kyllä bonjaa ja ne hyppii meidän kanssamme. Tässä projektissa asenne oli tärkeä. Se teki eron viihdyttävän ja naurettavan välillä.

Enemmän energiaa

Lounastin perjantaina tanskalaisen ystäväni kanssa, joka oli juuri lentänyt Köpiksestä Helsinkiin.  Hän kertoi olevansa iloinen ollessaan taas täällä, mutta samaan hengenvetoon hän totesi, että Helsingissä on vähän laiska energia. Tämän sanottuaan hän pysäytti tilanteen täysin ja pahoitteli sanomistaan, ilmaisi ettei halunnut loukata. En loukkaantunut.
   Ymmärsin täysin, mitä hän tarkoitti. Niin ihana ja rakas kuin Helsinki onkin, ja miten se yrittääkään olla muiden isojen kaupunkien lailla energinen ja kiehtova. Vähän tämä oma rakas raasu jää kuitenkin nurkkaan. Ei auta. Me tulemme perässä ja hitaasti.


RYTMI ON TOISENLAINEN TOISAALLA. Vietin viime vuoden huhtikuun Kööpenhaminassa kirjoittaen. Sain paljon aikaiseksi ja nautin työskentelystäni, tämä osin siksi etten käyttänyt energiaani miettimällä olenkohan minä nyt ihan tyhmä. Olenko tyhmä kehittäessäni ja haastaessani itseäni minulle mieluisassa ilmaisumuodossa? Onko tämä kannattavaa? Olisiko parempi antaa olla? ...Tätä en tehnyt K…

Jumitusta

Tulin Nokialle yksitoista päivää sitten. Muu perhe on Etelä-Afrikassa ja minun tarkoitus on vahtia vanhempieni kotia ja koiraa Nokialla kahden viikon ajan. Kun lupauduin tähän tehtävään, muodostin mielessäni romanttisen mielikuvan maaseudulle vetäytyvästä kirjoittajasta. No, Nokia ei varsinaisesti ole maaseutua, eikä kirjoittamisesta ole tullut mitään.
   Olen ollut täysin jumissa. En ole ikinä aikaisemmin kokenut tällaista, näin totaalisen täydellistä jumia kirjoittamiseni suhteen. Olen istunut koneen ääreen, istunut hiljaa, kädet valmiina painelemaan näppäimistön kirjaimia. Muutaman kerran olen tuottanut tuskaisen kivuliaasti kappaleen verran tekstiä, jonka olen heti perään deletoinut, koska olen tajunnut tuotokseni olleen kömpelöä kuraa.



Minusta on tuntunut kuin olisin kahlittuna omakotitaloon, keskelle omakotitaloaluetta. 10-15 vuotta sitten rakennettuja perheiden unelmia, perheitä, lapsia, koiria ja hyviä lenkkeilymahdollisuuksia. En kohtaa ketään missään ja olen yksin. Lähimpään…

Hämäsin lukemaan kuukautisista

Moni ystävä ja tuttava on tullut kommentoimaan minulle kirjoituksiani, mikä tuntuu joka kerta aivan ihanalta. Joku myös lukee näitä tekstejäni! Eniten kommentteja olen saanut kirjoituksesta, missä kerroin matkaavani rakastajani luokse ja siitä syystä siirtäväni menkkoja. Useampi nainen on tullut kiittelemään ja kertomaan omista ehkäisysuunnitelmistaan. Eilen eräs miespuolinen ystäväni kommentoi tekstiä hämmentyneenä, mistä sitten virisi pitkä keskustelu. Tämä teksti on omistettu hänelle.

Lokakuun 20. päivä kirjoittaessani blogipostausta "Kierukka, rakastaja ja keltarauhashormooneja -lempimisen pirullinen aikataulu" mietin, että voiko tästä aiheesta kirjoittaa. Voinko laittaa blogitekstiini sanan "menkat" ylipäätänsä tai ilman varoitustekstiä: VAROITUS! Teksti sisältää pohdintaa kuukautisista. Suutuin itselleni välittömästi siitä, että kyseinen ajatus oli edes pyörähtänyt mielessäni. Alla olevat sitaatit ovat eilisestä keskustelusta ja niiden avulla pyrin purkamaan …

Hyvä, ettei lautasia rikottu...

Olen palannut jo Italiasta takaisin Suomeen, mutta jatkan vielä siitä kirjottamista. Tasan kaksi viikkoa sitten saavuin Italiaan, Anconan vieressä sijaitsevaan pikkukylään. Heti ensimmäinen viikonloppu tarjosi aikamoista draamaa.


SAMASSA SÄNGYSSÄ NUKUMINEN
Ennen lauantain perheillallista saatiin draamaa aikaiseksi, kun ongelmaksi oli tullut se, että nukuimme Minun italialaisen kanssa samassa huoneessa ja vieläpä samassa sängyssä. Mamma Italiana oli ymmärtänyt, että Minun italialaiseni nukkuisi kerrosta alempana sijaitsevassa mummun asunnossa. Isä oli kysynyt aamulla Minun italialaiselta, että missä tämä oli nukkunut edellisenä yönä, kun mummun sohvalle sijattu peti oli ollut koskemattomana. Olen aika herkkä riitojen suhteen, enkä pidä eripurasta. Jouduin lauantaina kuitenkin sivusta seuraamaan erittäin kovaäänistä taistelua. Mietin jo mielessäni, olisiko minulla varaa majoittaa itseni loppu loman ajan jossain hotellissa, mikäli joutuisin poistumaan isäntäpehrheeni luota. Nopeaa italia…

Tarjolla loma Italiassa

Huhtikuussa ollessani Kööpenhaminassa, tutustuin hostellissa nuoreen italiailaiseen kundiin. Jatkoimme yhteydenpitoa Kööpenhaminan jälkeen, ja kun puolin ja toisin olimme tarpeaksi monessa viestissä uhonneet, kuinka tosissamme olimme mahdollisen Italian matkani suuhteen, ostin lentoliput. Aika vähäisellä määrällä tietoa ja suurella määrällä luottoa, lähdin seikkailuun. Nyt olen hänen luonaan Italiassa.

Lentolippujeni oston jälkeen selvisi, että Minun italialainen (puhun hänestä tästä eteenpäin “Minun italialaisena”) asuu edelleen vanhempiensa luona, niin kuin jokainen hänen ikäisensä naimaton italialainen. Olisihan sitä pitänyt tajuta kysyä. En tajunnut. Rupesin heti miettimään, mitä veisin perheelle tuliaisiksi Suomesta. Pohdintani keskellä tajusin pyytää Minun italailaiselta kuvaa heidän kotinsa keittiöstä. Koti on keittiön sydän jne. Mielessäni olin kuvitellut keittiön olevan samallainen kuin “Tänään on Dolmio päivä” -mainoksessa. Puuta, vanhanaikaista, kuparisia kattiloita ja valk…

Ei tämä niin vieraalta tunnu

Asuin aikoinani melkein vuoden Dubaissa. Työskentelin ja elin. Nyt isä on asunut ja työskennellyt puolitoista vuotta Dohassa ja tänä aikana kertomukset elämästä Dohassa, ovat kuulostaneet kovin tutuilta. Samanlaisilta kuin elämä oli Dubaissa. Miten arki menee, kuinka hommat sujuu, millaisia ongelmia ja miten kuumuuden kanssa tulee toimeen. Tänne saavuttuani minut yllätti se, miten kotoisalta kaikki tuntuikaan. Se että tämä täysin toisenlainen kulttuuri tuntuukin jotenkin kotoisalta.
Minulle on tuttua se kuinka joka puolella rakennetaan. Samoin kuin Dubaissa myös täällä on samallainen "fake till you make it" metropolikulttuuri. Rakennetaan, kuin tänne olisi valtava tunku ja ihmiset tarvisisivat koteja ja yritykset toimitiloja. Käytännössä valmistuneissa rakennuksissa on valtaosa tilasta tyhjillään. Kaupunki näyttää vain isolta miljoonakaupungilta, oikean asukasmäärän ollessa hieman reilut 400 000.
Liikennekulttuuri tuntuu tutulta. Jos kahdelle kaistalle mahtuu vierekkäin kol…

Radikaali siirto

Päätin irtisanoutua ja ryhtyä vapaaksi taiteilijaksi. Kyllä -tällaisessa taloustilanteessa! Hypätä oravanpyörästä, tehdä elämänmuutos, lähteä seuraamaan unelmia. Mitä näitä tapoja nyt on ilmaista tällaista hulluutta.

Täytän pian 30-vuotta ja olen ollut kolme vuotta vakituisessa työsuhteessa, jossa minulla on normaalit työajat, maanantaista perjataihin klo 8-16. Työssä sinällään ei ole ollut mitään vikaa, vaan kaikki on sujunut varsin mukavasti. Tästäkin huolimatta, koen tarvetta olla kuuntelematta järkeäni ja suunnata kohti tuntematonta.

Pysyisin työssäni, mikäli minulla olisi perinteiset unelmat, - vakaa talous ja perheen perustaminen, mutta ei ole. Olen ollut pitkään sinkkuna ja nautin siitä. Minulla sopii vallan mainiosti se, jos en tule koskaan hankkimaan lapsia. Alla havainnekuva siitä, mikä ei ole minun unelma (oikeesti halusin vaan piirtää).



Minun kohdalle on vaan sattunut levoton sydän ja palo kulttuuria kohtaan. Nyt on pakko tehdä jotain radikaalia. Tähän työhön olisi niin he…