Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella kirjoittaminen merkityt tekstit.

Irti blondivitsistä

Vuonna 1995 tutkijat Claude Steele ja Joshua Aronson esittelivät ensimmäisen kerran tutkimuksen, missä todistettiin stereotypiauhan olemassa olon. Myöhemmin streotyyppiuhkaa on tutkittu yliopistoissa ympäri maailmaa. Vuonna 2008 Italian Padonvan yliopistossa tutkijat laittoivat koehenkilöt pelaamaan šakkia netissä. Koehenkilöiden tuloksia vertaillessa miehet ja naiset pärjäsivät šakissa yhtä hyvin. Muutoksia alkoi tapahtumaan, kun naispuolisille koehenkilöille kerrottiin, että he pelaavat miestä vastaan. Tämä informaatio riitti aktivoimaan naisissa streotypiauhan. On niin yleinen käsitys, että miehet ovat parempia matemaattis-loogisessa ajattelussa, että naiset ikään kuin luovuttivat ja hyväksyivät sen, näin häviten šakissa.

"JENNI OLETKO SÄ AINA TIENNYT, ETTÄ SÄ OLET NOIN FIKSU?" kysyi ystäväni minulta eilen keskustelumme ohessa. Hätkähdin ja palautin nopeasti mieleeni, mistä aiheista olen juuri puhunut. Miksi hän kysyi sellaista? Mistä olin juuri puhunut?
   Ystäväni ei v…

Enemmän energiaa

Lounastin perjantaina tanskalaisen ystäväni kanssa, joka oli juuri lentänyt Köpiksestä Helsinkiin.  Hän kertoi olevansa iloinen ollessaan taas täällä, mutta samaan hengenvetoon hän totesi, että Helsingissä on vähän laiska energia. Tämän sanottuaan hän pysäytti tilanteen täysin ja pahoitteli sanomistaan, ilmaisi ettei halunnut loukata. En loukkaantunut.
   Ymmärsin täysin, mitä hän tarkoitti. Niin ihana ja rakas kuin Helsinki onkin, ja miten se yrittääkään olla muiden isojen kaupunkien lailla energinen ja kiehtova. Vähän tämä oma rakas raasu jää kuitenkin nurkkaan. Ei auta. Me tulemme perässä ja hitaasti.


RYTMI ON TOISENLAINEN TOISAALLA. Vietin viime vuoden huhtikuun Kööpenhaminassa kirjoittaen. Sain paljon aikaiseksi ja nautin työskentelystäni, tämä osin siksi etten käyttänyt energiaani miettimällä olenkohan minä nyt ihan tyhmä. Olenko tyhmä kehittäessäni ja haastaessani itseäni minulle mieluisassa ilmaisumuodossa? Onko tämä kannattavaa? Olisiko parempi antaa olla? ...Tätä en tehnyt K…

Jumitusta

Tulin Nokialle yksitoista päivää sitten. Muu perhe on Etelä-Afrikassa ja minun tarkoitus on vahtia vanhempieni kotia ja koiraa Nokialla kahden viikon ajan. Kun lupauduin tähän tehtävään, muodostin mielessäni romanttisen mielikuvan maaseudulle vetäytyvästä kirjoittajasta. No, Nokia ei varsinaisesti ole maaseutua, eikä kirjoittamisesta ole tullut mitään.
   Olen ollut täysin jumissa. En ole ikinä aikaisemmin kokenut tällaista, näin totaalisen täydellistä jumia kirjoittamiseni suhteen. Olen istunut koneen ääreen, istunut hiljaa, kädet valmiina painelemaan näppäimistön kirjaimia. Muutaman kerran olen tuottanut tuskaisen kivuliaasti kappaleen verran tekstiä, jonka olen heti perään deletoinut, koska olen tajunnut tuotokseni olleen kömpelöä kuraa.



Minusta on tuntunut kuin olisin kahlittuna omakotitaloon, keskelle omakotitaloaluetta. 10-15 vuotta sitten rakennettuja perheiden unelmia, perheitä, lapsia, koiria ja hyviä lenkkeilymahdollisuuksia. En kohtaa ketään missään ja olen yksin. Lähimpään…

Sinulle, pikkusiskoni!

Olit hakenut minut rautatieasemalta ja me olimme matkalla vanhempiemme luo, seuraavana päivänä olisi isänpäivä. Kysyit millainen meidän sisaruussuhde oli, kun olimme pieniä. Muistan hätkähtäneeni kysymystä, ehkä siksi etten osannut heti lähteä seikkaperäisesti analysoimaan ja avaamaan näkemystäni. Rehellisesti sanoen, en ollut sitä suuremmin miettinyt. Kerroit, että oli keskustellut lapsuudestamme ja keskustelukumppanisi huomautti, että puheistasi päätellen vietimme viiden vuoden ikäerosta huolimatta aika paljon aikaa yhdessä.



Lyhyen automatkan aikana suoritettu keskustelu jäi muhimaan. Kävin pohtimaan paljon omaa asennettani isosiskon rooliin. Olinko ollut hyvää vai huonoa siskoa? Mitä kaikkea olimme tehneet? Mitä leikkejä ja kenen kanssa? Päälimmäisenä pohdinnoissa loisti sana ylpeys. Olin saanut osakseni erittäin arvokkaan ja upean tehtävän, olla isosisko. Yllyttäessäni sinua välillä idiottimaisiin tempauksiin (ja niitä tuli tehtyä aika paljon), ylpeys ei varmasti ollut se ensimmäi…

Pelkään, että olen idiootti

Sensuroin itse itseäni kirjoittaessani, koska pelkään antavani itsestäni kuvan idioottina. En uskalla pureutua tarkemmin vaan hajuttoman mauttomasti vähän otsikkotyyppisesti heittelen ajatuksia ja toivon lukija täydentävän loput mieleisillään keloilla. Näin olemme kivasti samaa mieltä, ilman kunnollista ajatusten vaihtoa.

ESIMERKKI Edellisessä tekstissä kirjoitin siitä kuinka tuottaja tuttavani oli ehdottanut minulle tulevan kirjan markkinointia varten "käy nussimassa Petteri Orpoa tai jotain muuta julkkista ja vuoda lehdille, saat palstatilaa". Kommentti tarjosi mahdollisuuden mielenkiintoiselle pohdinnalle siitä, miten saada asiaansa esille mediassa. Sen sijaan, että olisin tarttunut siihen, päädyin pelkurimaisesti vain kertomaan suivaantumiseni ja toivoin jokaisen lukijan keksivän itse loput. Pelkäsin, että mikäli avaan aihetta yhtään enempää, paljastan olevani idiootti.
Kirjoittaessani Vahvankaltaista, syötin ajatuksia päähenkilölleni Heidille. On paljon helpompaa kirjoi…

Jos sitä lähtisi Ruotsiin

Heräsin eilen aamulla ilman kellon soittoa klo 08.07 mieli tarmoa täynnä, valmiina tarttumaan toimeen. Ensimmäinen ajatuksen oli sellainen isännän "jaahas", kun hän on nousemassa ja lähdössä askareiden pariin. Tiedättekö, sellainen pakkasen paukkeesta / muusta kurjasta kelistä, työn raskaudesta ja -määrästä piittaamaton "nyt hoidetaan hommat" -jaahas.
   Kun sain itseni kunnolla valveille, tajusin ettei mitään varsinaista toimea ollut mihin tarttua. Koin ensimmäistä kertaa jätettyäni normaalit päivätyöt aamun, kun en tiennyt mitä tehdä. Lukuun ottamatta Sneikkareiden treenejä, minulla ei ollut sovittua ohjelmaa tälle viikolle. Ei juonto-, näyttelijä- tai äänikeikkoja.

Kirjani käsikirjoitus on luovutettu eteenpäin, siltä osin en voi muuta kuin odottaa. Etukäteen tiesin, että tämä tulee taatusti oleman ärsyttävin vaihe. Odottaminen. Olen täynnä intoa ja halua viedä tätä asiaa eteenpäin, mutta en ole keksinyt vielä miten. Varmasti 99% alalla työskentelevistä tässä koh…

Teksti luovutettu eteenpäin

Syyskuun 15. päivä printtasin ulos ensimmäisen kerran Vahvankaltainen -romaanini käsikirjoituksen. Kaksi vuotta kirjahyllyssäni tarpeettomana katseen- ja pölynvangitsijana toiminut printteri pääsi viimein hommiin. Reippaat parisataa liuskaa tekstiä masiina sylki ulos. Paperikasa oli lämmin. Omasta tuotoksestani häkeltyneenä luin liuskoille tulostettua tekstiäni yömyöhälle, kunnes yhden aikaan päätin, että on parempi mennä nukkumaan. Innostukseni herätti minut aamulla klo 06.35 takaisin tekstini ääreen. Ei minun olisi tarviinut nousta niin aikaisin, mutta en millään malttanut nukkua.
   Tuntui aivan uskomattoman ihanalta lukea omaa paksua paperikasaa. Projektini oli konkreetisena materiaalina naamani edessä. Se tuoksui ja tuntui. Lukiessani tein omia merkintöjäni tekstiin. Sekin tuntui hyvältä, töhriä printteri ulospuskemia tekstin koristelemia sivuja. Työstön jälkijä.

Seuraavan viikon maanantaina teksti siirtyi ammattilaiselle oikolukuun ja minä jäin odottelemaan. Onneksi kyseinen vii…

Ihana erakoituminen

On kulunut jälleen jonkun aikaa edellisestä postauksestani, pahoitteluni. Aikeissani on ollut useampaankin kertaa fiilistellä tänne tunnelmia ja tilanteita, Italian reissultakin olisi vielä kivoja kuvia Roomasta ja Milanosta. Niistä on itse asissa osittain aloitettu blogipostaus, joka on jäänyt julkaisematta, ja se saa nyt jäädäkin. Todettakoon, että kävin ks. kaupungeissa ja olivat molemmat positiivisia kokemuksia.
   Kolme viikkoa sitten sain dramaturgiltani palautetta Vahvankaltaista 3.0 versiosta.  Sen jälkeen olen ollut totaalisen uppoutuneena kirjoittamiseen. Kadonnut täysin sen tekstini maailmaan.


   Olen tajunnut tämän projektin myötä kuinka paljon nautin palautteen saamisesta. Kiitos, tässä kohtaa myös palautteen antajalle! Iso kiitos (myöhemmin vielä lisää)! Yllä olevan kuvan kahvituokion jälkeen tirskuin energiaa tätä projektiani kohtaan. Kävin niin isoilla kierroksilla, että olisin voinut kattaa puolet Helsingin energiantarpeesta omallani ja naaman tarpeeton rajallisuus is…

Arkea, rutiineja ja hostellielämää

Tällä viikolla päivät ovat toistaneet samaa kavaa. Herääminen, eväiden osto, kirjasto, eväiden syöminen, lisää kirjoittamista, kuudelta takaisin hostellille ja klo 18.30 ilmainen illallinen. Ruoka ei ole ihmeellistä, mutta se on ilmaista. Olen erittäin kiintoillinen siitä.

Hostellin illallinen on myös mainio hetki jutella muiden paikan asukkaiden kanssa. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluita sanfranciscolaisen Lego-kauppiaan, kanadalaisen makeiden vesien biologin, lasvegaslaisen casinon hr-päälikön ja saksalaisten opiskelijoiden kanssa.

VIDEO TYÖMATKASTA
Rutiini on ollut miellyttävää. Antanut rauhan ja rytmin kirjoittamiselle. Aamulla kirjastolle ja illalla takaisin. Kävelymatka kestää kaksi kappaletta Spotifysta.
ISOA RUKOILUA
Huomenna en pääse täällä kirjastoon kirjoittamaan, koska täällä on pyhäpäivä. Store Bededag, eli iso rukoilupäivä. Päivän kehitettiin, koska aikaisemmin Tanskassa kevät oli täynnä kristillisiä pyhiä, jotka rikkoivat viikkoja. Kaikki päivät päätettiin yhdis…

Seksikohtausta kirjastossa

Tänään oli vuorossa mm. hieman roisin seksikohtauksen kirjoittaminen. Istuin kirjastossa oleskelutilan yhdessä kolkista. Tykkään työskennellä oleskelutilassa, koska siellä saa myös syödä omia eväitä ja myös puhelimen räplääminen on sallittua. Oleskelutilan pöytien ääreen kokoontuu itsenäisiä työskentely (kunten mä), työpareja sekä -ryhmät. Hyvä hiljainen tunnelma, mutta eläminen sallitaan.
   Lukusaleissa pitää olla aivan todella hiljaa ja takit yms. ylimääräinen pitää jättää ulkopuolelle, jotta niistäkään ei tulisi mitään ääntä. Upeat lasiseinät ja tunnollisesti kirjoihin keskittyvät ihmiset saivat minut tuntemaan oloni hiljaisenakin liian äänekkääksi noihin tiloihin, joten oleskelutila.


Sitten siihen seksiin. Olipa sitten erikoista kirjoittaa seksikohtausta kirjastossa. Hihittelin muutaman kerran päivän aikana tilanteelle. Eniten huvitti oma tarpeeni testailla kehon liikkeitä seksikohtausta varten. Minun piti kohtaukseen kuvailla nainen, joka seisoo hieman haarat levällään nojaten p…

Perehtyminen kirjoittamiseen

Maaliskuussa 2015 aloitin kirjoittamaan kaunokirjallista tekstiä sillä ajatuksella, että jonain päivänä siitä tulisi yhteneväinen teos kansien väliin. Alkukesän sateisen harmaat kelit kannustivat mukavasti aktiviteetteihin sisätiloissa ja kirjoittaminen pääsi mukavasti vauhtiin. Aloin haalimaan myös tietoa aiheesta.

Syksyllä kävin Kirjamessuilla, jossa Kallion lukion KirjaKallion keskustelut olivat ehdottomia suosikkejani. Mielenkiintoisia vieraita ja lukiolaisten tekemä duuni keskustelupaneeleja varten oli kunnioitettavaa. Ihanan vilpittöntä, suoraa ja aitoa.


Minkälainen on hyvä tyttöhahmo?Nuoret tytöt ovat yhä useammin nuortenkirjojen päähenkilöitä. Minkälainen sitten on hyvä tyttöhahmo? Jyräävätkö "poikatytöt" ja onko kaikissa naishahmoissa ripaus Peppiä? Keskustelussa mukana kirjailijat kirjailija Eppu Nuotio, toimittaja Maria Petterson, kirjailijat Iida Sammalisto, Paula Noronen ja Maria Carole sekä opettaja Vesa Linja-Aho.

Tyttöhahmo keskustelussa nousi esille se, miten…