Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella kirjoittamien merkityt tekstit.

On kaksi asiaa mielessä mulla...

Viime viikonloppu meni Kirjamessuilla. Messulehti rukseja ja ympyröitä täynnä suhasin kuuntelemassa keskustelupaneeleja ja kirjailijahaastatteluita. Vietin perjantaista sunnuntaihin, aamusta iltaa, inspiraatiota, ajatuksia ja alan tunnelmia ahmien. Hyvät messut! Omaa uraa ajatellen päällimmäiseksi itselleni jäi kaksi aihetta pohdintaan. Luvassa ajatusmyllerrystäni sanallistettuna.


1. KIRJA VS. KAIKKI MUU VAPAA-AJANTOIMINTA

Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta kirja löytää lukijansa käteen vapaa-ajalla. Näin ollen kaikki muu, mitä ihminen voi tehdä vapaa-ajalla on poissa mahdollisesta lukuajasta. Esimerkiksi lenkkeilly, sali, telkkari, puhelimen räpläys, ruuanlaitto ja nukkuminen.
   Työpäivän jälkeen kotiin tullessa on ymmärrettävän helppo ratkaisu taiteilla ensin itselleen ravintoa ja sen jälkeen kadota telkkari ääreen. TV on helppo, ainakin helpompi kuin kirja. Voisin verrata TV:tä pizzeriaan/pikaruokalaan. Kun kiukkunen nälkä yllättää on helppo sortua suolaiseen ja rasvaiseen, joka…

Kolmannen version deadline

Juhannuksen jälkeisellä viikolla aloin työstämään kirjani kolmatta versiota ja asetin itselleni tavoitteeksi, että ennen heinäkuun viimeistä viikkoa kolmonen tulee olla valmis. Ensimmäistä versiota työstin vuoden, huhtikuun aikana Kööpenhaminassa valmistui toinen versio ja siitä saatujen palautteiden kanssa oli siis tarkoitus hioa kolmonen kuosiin. Ihan yhtä kepeästi ja helposti ei työskentely lähtenyt liikkeelle kuin, mitä Kööpenhaminassa.

Listaan tähän nyt asioita, mitkä häiritsivät keskittymistäni:
Kesä
Aurinko
Halu olla ulkona
Ystävät
Mökkeily
Tiistai-illan yllätys vodkatasting
Darra
Kesä
Kaverit
Kesätapahtumat
Darra
Aurinko
Lämpö vetää vetäläksi, ikkuna etelä-lounaaseen ja paahteinen kämppä.

(joku saattaa havaita, että listassa muutama asia on kahteen kertaan, mutta come on -mietipä omaa elämääs, eiks kesä oo aika kiva)

NIIN HELPPOA OLIS LUSMUILLA
Olen kiitollinen jokaisesta sadepäivästä sekä niistä päivistä, kun puhelin ei niin kovin täyttynyt frendien viesteistä. Ja tätä ei saa…

Se loppuelämän ensimmäinen päivä

Lähtiessäni Kööpenhaminasta, 29. huhtikuuta, kohti lentokenttää ja Suomen vappua, minulle tuli puhelu. Työpuhelu. Tarjolla oli neljän viikon työprojekti markkinoinnin ja myynnin parissa. Vietettyäni kuukauden Köpiksessä kirjoittaen, otin vastaan työprojektin, joka oli lähes täysin samanlaista, kuin se työ, mistä olin pari kuukautta aikaisemmin irtisanoutunut. Palattuani Dohan matkaltani käynnistyi arkeni samanlaisena, kuin se oli ollut ennen irtisanoutumista. Päivien rakenne ja sisältö lähes identtisiä.


Se miten rankalta työ tuntuikaan, yllätti minut. Rankalta nimenomaan psyykkisesti. Tuntui kuin olisin pettänyt itseni. Vaati suurta rohkeuden keräämistä ja uskon luomista itseensä, että sain tehtyä päätökseni lähteä kuukausipalkallisesta työstä. Se ei ollut kepeä ja helppo juttu. Kaikki se voiman ja uskon haaliminen ja vain kuukausi viimeisen työpäiväni jälkeen, otin vastaan samanlaisen työprojektin. Hyväksytin asian itselläni, koska tämä oli vain projekti. Tuttua työtä, jonka osasin. …

Kun yksi ovi avautuu, muut ovet ovat jo menneet kiinni.

Haluaisin tuoda aivan merkittävän epäkohdan, joka kylläkin säästää rahaa. Köpiksessä ei pääse shoppaileen. Olen yleensä kirjastossa kirjoittamassa noin klo 10-18 ja tuo on juurikin sama aika, kun kaikki kaupat ovat auki. Kun astun kirjaston ovesta ulos ja lähden kävelemään keskustaan, siellä kaikki ovet ovat jo kiinni.

Koska mä sitten kerkeä shoppailemaan ja pyörimään kaupungilla, kysynpä vaan?! Tavallaan siis hyvä, koska ei kulu rahaa, mutta olis se nyt kiva jossain pyöriä, kun on pyörimiseen aikaa. Supermarketteja ja 7/11 lisäksi kaupungilla ei voi muuta kuin ryypätä tai ruokailla.

Nauttia he käskivät ja minähän nautin

Jos rohkeus oli se sana, mitä olin kuullut paljon käytettävän kohdallani, niin nautiminen oli puolestaan se, mihin minua kehoitettiin. "Nauti!" "Muista sitten nauttia!" Muistan. Kirjani Vahvankaltainen pohjaa omaan matkaani, jolla opin kunnioittamaan omia tunteitani ja kuuntelemaan itseäni, näin ollen myös nauttimaan. On ihanaa kuunnella itseä ja tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.



Perjantain aamuna saavuin Köpikseen ja lähdin heti Kuninkaalliseen kirjastoon kirjoittamaan. Tällä reissulla se tulee olemaan näpyttelyni kehto. Kirjaston lempinimi on Black Diamond. Aivan uskomattoman upeaa modernia arkkitehtuuria yhdistettynä vanhaan rakennukseen. Toistaiseksi olen löytänyt itseni kirjoittamasta vanhan rakennuksen puolellella, mutta ensi viikolla ajattelin uskaltautua moderneihin lukusaleihin. 
Kesken päivän eräs ystäväni (annetaan hänelle nimeksi Niel) nappasi minut kirjastolta kahville ja näin sain aivan täydelliseen kohtaan hyvän breakin koneeni äärestä. Sää flir…

Radikaali siirto

Päätin irtisanoutua ja ryhtyä vapaaksi taiteilijaksi. Kyllä -tällaisessa taloustilanteessa! Hypätä oravanpyörästä, tehdä elämänmuutos, lähteä seuraamaan unelmia. Mitä näitä tapoja nyt on ilmaista tällaista hulluutta.

Täytän pian 30-vuotta ja olen ollut kolme vuotta vakituisessa työsuhteessa, jossa minulla on normaalit työajat, maanantaista perjataihin klo 8-16. Työssä sinällään ei ole ollut mitään vikaa, vaan kaikki on sujunut varsin mukavasti. Tästäkin huolimatta, koen tarvetta olla kuuntelematta järkeäni ja suunnata kohti tuntematonta.

Pysyisin työssäni, mikäli minulla olisi perinteiset unelmat, - vakaa talous ja perheen perustaminen, mutta ei ole. Olen ollut pitkään sinkkuna ja nautin siitä. Minulla sopii vallan mainiosti se, jos en tule koskaan hankkimaan lapsia. Alla havainnekuva siitä, mikä ei ole minun unelma (oikeesti halusin vaan piirtää).



Minun kohdalle on vaan sattunut levoton sydän ja palo kulttuuria kohtaan. Nyt on pakko tehdä jotain radikaalia. Tähän työhön olisi niin he…