Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella kirjallisuus merkityt tekstit.

Trumpin kuuluikin voittaa

Ajattelin tarkastella Clintonia ja Trumpia nyt puhtaasti draamantekijän silmin. Katsoin tiistai-iltana valmistautuessani vaaliyöhön Yle Areenasta kaksiosaisen dokumenttisarjanUlkolinja: Clinton vastaan Trump (The Choice 2016, PBS Distribution, Yhdysvallat). Rinnakkain kronologisessa järjestyksessä kulki kummankin ehdokkaan tarina lapsuudesta kohti tätä syksyä. Esittelen heidät nyt hahmoina, jonka pääasiallisena materiaalina toimi tuo kyseinen dokumenttisarja.



HAHMO: HILLARY RODHAM CLINTON

- 1969 Wellesley Collegesta valmistujaisissaan pitää puheen, jossa arvostelee lehtorinsa puhetta nuorista, jotka vastustivat Vietnamin sotaa. Hillarysta tulee tunnettu koko maassaan "Voice of the generation"
- Tapaa miehen ja päättää lähteä tukemaan tämän poliittista uraa
- Päätyy pohtimaan hävisikö hänen miehensä vuonna 1974 Arkasasin edustajahuoneen vaalit, koska hänen oma olemuksensa oli "liian radikaali" (tarkoittaen ajan trendien mukaisia isoja silmälaseja, liehuvaa tukkaa, k…

On kaksi asiaa mielessä mulla...

Viime viikonloppu meni Kirjamessuilla. Messulehti rukseja ja ympyröitä täynnä suhasin kuuntelemassa keskustelupaneeleja ja kirjailijahaastatteluita. Vietin perjantaista sunnuntaihin, aamusta iltaa, inspiraatiota, ajatuksia ja alan tunnelmia ahmien. Hyvät messut! Omaa uraa ajatellen päällimmäiseksi itselleni jäi kaksi aihetta pohdintaan. Luvassa ajatusmyllerrystäni sanallistettuna.


1. KIRJA VS. KAIKKI MUU VAPAA-AJANTOIMINTA

Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta kirja löytää lukijansa käteen vapaa-ajalla. Näin ollen kaikki muu, mitä ihminen voi tehdä vapaa-ajalla on poissa mahdollisesta lukuajasta. Esimerkiksi lenkkeilly, sali, telkkari, puhelimen räpläys, ruuanlaitto ja nukkuminen.
   Työpäivän jälkeen kotiin tullessa on ymmärrettävän helppo ratkaisu taiteilla ensin itselleen ravintoa ja sen jälkeen kadota telkkari ääreen. TV on helppo, ainakin helpompi kuin kirja. Voisin verrata TV:tä pizzeriaan/pikaruokalaan. Kun kiukkunen nälkä yllättää on helppo sortua suolaiseen ja rasvaiseen, joka…

Teksti luovutettu eteenpäin

Syyskuun 15. päivä printtasin ulos ensimmäisen kerran Vahvankaltainen -romaanini käsikirjoituksen. Kaksi vuotta kirjahyllyssäni tarpeettomana katseen- ja pölynvangitsijana toiminut printteri pääsi viimein hommiin. Reippaat parisataa liuskaa tekstiä masiina sylki ulos. Paperikasa oli lämmin. Omasta tuotoksestani häkeltyneenä luin liuskoille tulostettua tekstiäni yömyöhälle, kunnes yhden aikaan päätin, että on parempi mennä nukkumaan. Innostukseni herätti minut aamulla klo 06.35 takaisin tekstini ääreen. Ei minun olisi tarviinut nousta niin aikaisin, mutta en millään malttanut nukkua.
   Tuntui aivan uskomattoman ihanalta lukea omaa paksua paperikasaa. Projektini oli konkreetisena materiaalina naamani edessä. Se tuoksui ja tuntui. Lukiessani tein omia merkintöjäni tekstiin. Sekin tuntui hyvältä, töhriä printteri ulospuskemia tekstin koristelemia sivuja. Työstön jälkijä.

Seuraavan viikon maanantaina teksti siirtyi ammattilaiselle oikolukuun ja minä jäin odottelemaan. Onneksi kyseinen vii…

Se loppuelämän ensimmäinen päivä

Lähtiessäni Kööpenhaminasta, 29. huhtikuuta, kohti lentokenttää ja Suomen vappua, minulle tuli puhelu. Työpuhelu. Tarjolla oli neljän viikon työprojekti markkinoinnin ja myynnin parissa. Vietettyäni kuukauden Köpiksessä kirjoittaen, otin vastaan työprojektin, joka oli lähes täysin samanlaista, kuin se työ, mistä olin pari kuukautta aikaisemmin irtisanoutunut. Palattuani Dohan matkaltani käynnistyi arkeni samanlaisena, kuin se oli ollut ennen irtisanoutumista. Päivien rakenne ja sisältö lähes identtisiä.


Se miten rankalta työ tuntuikaan, yllätti minut. Rankalta nimenomaan psyykkisesti. Tuntui kuin olisin pettänyt itseni. Vaati suurta rohkeuden keräämistä ja uskon luomista itseensä, että sain tehtyä päätökseni lähteä kuukausipalkallisesta työstä. Se ei ollut kepeä ja helppo juttu. Kaikki se voiman ja uskon haaliminen ja vain kuukausi viimeisen työpäiväni jälkeen, otin vastaan samanlaisen työprojektin. Hyväksytin asian itselläni, koska tämä oli vain projekti. Tuttua työtä, jonka osasin. …

Perehtyminen kirjoittamiseen

Maaliskuussa 2015 aloitin kirjoittamaan kaunokirjallista tekstiä sillä ajatuksella, että jonain päivänä siitä tulisi yhteneväinen teos kansien väliin. Alkukesän sateisen harmaat kelit kannustivat mukavasti aktiviteetteihin sisätiloissa ja kirjoittaminen pääsi mukavasti vauhtiin. Aloin haalimaan myös tietoa aiheesta.

Syksyllä kävin Kirjamessuilla, jossa Kallion lukion KirjaKallion keskustelut olivat ehdottomia suosikkejani. Mielenkiintoisia vieraita ja lukiolaisten tekemä duuni keskustelupaneeleja varten oli kunnioitettavaa. Ihanan vilpittöntä, suoraa ja aitoa.


Minkälainen on hyvä tyttöhahmo?Nuoret tytöt ovat yhä useammin nuortenkirjojen päähenkilöitä. Minkälainen sitten on hyvä tyttöhahmo? Jyräävätkö "poikatytöt" ja onko kaikissa naishahmoissa ripaus Peppiä? Keskustelussa mukana kirjailijat kirjailija Eppu Nuotio, toimittaja Maria Petterson, kirjailijat Iida Sammalisto, Paula Noronen ja Maria Carole sekä opettaja Vesa Linja-Aho.

Tyttöhahmo keskustelussa nousi esille se, miten…

Radikaali siirto

Päätin irtisanoutua ja ryhtyä vapaaksi taiteilijaksi. Kyllä -tällaisessa taloustilanteessa! Hypätä oravanpyörästä, tehdä elämänmuutos, lähteä seuraamaan unelmia. Mitä näitä tapoja nyt on ilmaista tällaista hulluutta.

Täytän pian 30-vuotta ja olen ollut kolme vuotta vakituisessa työsuhteessa, jossa minulla on normaalit työajat, maanantaista perjataihin klo 8-16. Työssä sinällään ei ole ollut mitään vikaa, vaan kaikki on sujunut varsin mukavasti. Tästäkin huolimatta, koen tarvetta olla kuuntelematta järkeäni ja suunnata kohti tuntematonta.

Pysyisin työssäni, mikäli minulla olisi perinteiset unelmat, - vakaa talous ja perheen perustaminen, mutta ei ole. Olen ollut pitkään sinkkuna ja nautin siitä. Minulla sopii vallan mainiosti se, jos en tule koskaan hankkimaan lapsia. Alla havainnekuva siitä, mikä ei ole minun unelma (oikeesti halusin vaan piirtää).



Minun kohdalle on vaan sattunut levoton sydän ja palo kulttuuria kohtaan. Nyt on pakko tehdä jotain radikaalia. Tähän työhön olisi niin he…