Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella blogi merkityt tekstit.

Minähän annan mennä ja oikein kovin koitan

Helsingin Sanomien toimittaja oli saanut vihiä, että Helsingissä liikkuu nainen, joka luennoi naisen minäkuvasta ja seksuaalisuudesta. Puhuu ihmisille otsikkolla "Naisen häpeä -ja vitut siitä". Samainen tyyppi on aloittanut myös tekemään videoita YouTubeen, joiden aiheina on ollut mm. slut-shaming ja klitoris. 


NIIN SOI PUHELIMENI kaksi viikkoa sitten. Olin keskellä kuvauksia, mutta onnistuin sopimaan haastattelun heti parin päivän päähän. Häkeltyneenä tilanteessa aloin kertaamaan kevään mittaan käsittelemiäni asioita ja valmistautumaan haastatteluun. Istuimme kalliolaisen kahvilan pöydän ääressä melkein kolme tuntia ja keskustelu rönsyili tämän massiivisen aiheen äärellä. 
Viime tiistaina istuin maskituolissa Sanomatalossa, kun vieressäni Anja Snellman kävi läpi kysymyksiä, mitä hän oli valmistellut Arka paikka -ohjelmaa varten. Listalla oli lapsuusmuistoista, naiskuvaan, stereotypioihin ja feminismiin, ja miten näen nämä nyt verrattuna nuoruuteeni. Totesin välittömästi, et…

Ihana erakoituminen

On kulunut jälleen jonkun aikaa edellisestä postauksestani, pahoitteluni. Aikeissani on ollut useampaankin kertaa fiilistellä tänne tunnelmia ja tilanteita, Italian reissultakin olisi vielä kivoja kuvia Roomasta ja Milanosta. Niistä on itse asissa osittain aloitettu blogipostaus, joka on jäänyt julkaisematta, ja se saa nyt jäädäkin. Todettakoon, että kävin ks. kaupungeissa ja olivat molemmat positiivisia kokemuksia.
   Kolme viikkoa sitten sain dramaturgiltani palautetta Vahvankaltaista 3.0 versiosta.  Sen jälkeen olen ollut totaalisen uppoutuneena kirjoittamiseen. Kadonnut täysin sen tekstini maailmaan.


   Olen tajunnut tämän projektin myötä kuinka paljon nautin palautteen saamisesta. Kiitos, tässä kohtaa myös palautteen antajalle! Iso kiitos (myöhemmin vielä lisää)! Yllä olevan kuvan kahvituokion jälkeen tirskuin energiaa tätä projektiani kohtaan. Kävin niin isoilla kierroksilla, että olisin voinut kattaa puolet Helsingin energiantarpeesta omallani ja naaman tarpeeton rajallisuus is…

Hyvä, ettei lautasia rikottu...

Olen palannut jo Italiasta takaisin Suomeen, mutta jatkan vielä siitä kirjottamista. Tasan kaksi viikkoa sitten saavuin Italiaan, Anconan vieressä sijaitsevaan pikkukylään. Heti ensimmäinen viikonloppu tarjosi aikamoista draamaa.


SAMASSA SÄNGYSSÄ NUKUMINEN
Ennen lauantain perheillallista saatiin draamaa aikaiseksi, kun ongelmaksi oli tullut se, että nukuimme Minun italialaisen kanssa samassa huoneessa ja vieläpä samassa sängyssä. Mamma Italiana oli ymmärtänyt, että Minun italialaiseni nukkuisi kerrosta alempana sijaitsevassa mummun asunnossa. Isä oli kysynyt aamulla Minun italialaiselta, että missä tämä oli nukkunut edellisenä yönä, kun mummun sohvalle sijattu peti oli ollut koskemattomana. Olen aika herkkä riitojen suhteen, enkä pidä eripurasta. Jouduin lauantaina kuitenkin sivusta seuraamaan erittäin kovaäänistä taistelua. Mietin jo mielessäni, olisiko minulla varaa majoittaa itseni loppu loman ajan jossain hotellissa, mikäli joutuisin poistumaan isäntäpehrheeni luota. Nopeaa italia…

Arkea, rutiineja ja hostellielämää

Tällä viikolla päivät ovat toistaneet samaa kavaa. Herääminen, eväiden osto, kirjasto, eväiden syöminen, lisää kirjoittamista, kuudelta takaisin hostellille ja klo 18.30 ilmainen illallinen. Ruoka ei ole ihmeellistä, mutta se on ilmaista. Olen erittäin kiintoillinen siitä.

Hostellin illallinen on myös mainio hetki jutella muiden paikan asukkaiden kanssa. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluita sanfranciscolaisen Lego-kauppiaan, kanadalaisen makeiden vesien biologin, lasvegaslaisen casinon hr-päälikön ja saksalaisten opiskelijoiden kanssa.

VIDEO TYÖMATKASTA
Rutiini on ollut miellyttävää. Antanut rauhan ja rytmin kirjoittamiselle. Aamulla kirjastolle ja illalla takaisin. Kävelymatka kestää kaksi kappaletta Spotifysta.
ISOA RUKOILUA
Huomenna en pääse täällä kirjastoon kirjoittamaan, koska täällä on pyhäpäivä. Store Bededag, eli iso rukoilupäivä. Päivän kehitettiin, koska aikaisemmin Tanskassa kevät oli täynnä kristillisiä pyhiä, jotka rikkoivat viikkoja. Kaikki päivät päätettiin yhdis…

25 miestä ja tekopenis on hauska

Olen yöpynyt kaksi viikkoa ystävättäreni luona Dragørissa, seuraavat kaksi viikkoa yövyn keskustassa Copenhagen Downtown Hostellissa. Paikka on tuttu viime syksyn reissultani. Sijainti on aivan täydellin, kävelymatka lähes kaikkialle. Kirjastolle matka taittuu alle kymmenessä minuutissa. Näppärää ja kivaa.
Perjantaina iltapäivästä Helsingissä oli käynnissä bändimme Snakebutterflyn studiosessiot. Suski ja Vesa tekivät taustoja meidän myöhemmin julkaistavaan biisiin. Miten hauskaa oli päästä seuraamaan Skypen välityksellä! Napit korvilla kuuntelin, kun Sneikkareille luotiin uskomattoman upeaa biisiä, joka tulee kiskomaan jokaisen tanssilattialle (vähän vedän nyt kotiinpäin, en paljoo, koska mahtibiisi luvassa).

Kellon tullessa puoli neljä paikalle alkoi ilmestyä olutta tiskiltä hakevia äänekkäitä miehiä. Yhtäkkiä hiljainen "työpisteeni" oli manchesterilaisten miesten ympäröimä.
Hetkeä myöhemmin miehet alkoivat kukin vuorollaan huhuilemaan puoleeni ja pian edessäni oli bisse ja…

Kun yksi ovi avautuu, muut ovet ovat jo menneet kiinni.

Haluaisin tuoda aivan merkittävän epäkohdan, joka kylläkin säästää rahaa. Köpiksessä ei pääse shoppaileen. Olen yleensä kirjastossa kirjoittamassa noin klo 10-18 ja tuo on juurikin sama aika, kun kaikki kaupat ovat auki. Kun astun kirjaston ovesta ulos ja lähden kävelemään keskustaan, siellä kaikki ovet ovat jo kiinni.

Koska mä sitten kerkeä shoppailemaan ja pyörimään kaupungilla, kysynpä vaan?! Tavallaan siis hyvä, koska ei kulu rahaa, mutta olis se nyt kiva jossain pyöriä, kun on pyörimiseen aikaa. Supermarketteja ja 7/11 lisäksi kaupungilla ei voi muuta kuin ryypätä tai ruokailla.

Radikaali siirto

Päätin irtisanoutua ja ryhtyä vapaaksi taiteilijaksi. Kyllä -tällaisessa taloustilanteessa! Hypätä oravanpyörästä, tehdä elämänmuutos, lähteä seuraamaan unelmia. Mitä näitä tapoja nyt on ilmaista tällaista hulluutta.

Täytän pian 30-vuotta ja olen ollut kolme vuotta vakituisessa työsuhteessa, jossa minulla on normaalit työajat, maanantaista perjataihin klo 8-16. Työssä sinällään ei ole ollut mitään vikaa, vaan kaikki on sujunut varsin mukavasti. Tästäkin huolimatta, koen tarvetta olla kuuntelematta järkeäni ja suunnata kohti tuntematonta.

Pysyisin työssäni, mikäli minulla olisi perinteiset unelmat, - vakaa talous ja perheen perustaminen, mutta ei ole. Olen ollut pitkään sinkkuna ja nautin siitä. Minulla sopii vallan mainiosti se, jos en tule koskaan hankkimaan lapsia. Alla havainnekuva siitä, mikä ei ole minun unelma (oikeesti halusin vaan piirtää).



Minun kohdalle on vaan sattunut levoton sydän ja palo kulttuuria kohtaan. Nyt on pakko tehdä jotain radikaalia. Tähän työhön olisi niin he…