Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella Snakebutterfly merkityt tekstit.

Mitä tyttöbändeily opetti naiseudesta ...ja elämästä

Olin kaksi vuotta mukana projektissa nimeltä Snakebutterfly. Uuden aallon 90-lukulainen poppiräppigimmabändi. Tarina lähti alun perin liikkeelle niin sanotusti hauskasta läpästä, mutta kun osaamista ja intoa löytyi, niin “läppä eskaloitui”. Ensimmäinen keikka oli ainoastaan kaksi kuukautta bändi perustamisensa jälkeen.

TÄNÄ KEVÄÄNÄ TULI KUITENKIN AIKA LAITTAA PILLIT PUSSIIN viimeisen musiikkivideon myötä. Päätin pysähtyä pohtimaan, mitä tämä kahden vuoden tyttöbändeily oli minulle opettanut.
   Samalla kun olen laulanut ja tanssinut headset -mikrofoni päässäni, rinnallani kaksi upeaa gimmaa, olen myös kirjoittanut esikoisromaanini käsikirjoituksen, perehtynyt naiskuvaan ja nyt viimeisimpänä aloittanut luennoimaan/puhumaan naisen häpeästä ja seksuaalisuudesta.

LUOTTO OMAAN TEKEMISEEN. Me ei pyydelty anteeksi tai kysytty lupaa. Luotettiin siihen, että jengi kyllä bonjaa ja ne hyppii meidän kanssamme. Tässä projektissa asenne oli tärkeä. Se teki eron viihdyttävän ja naurettavan välillä.

Sinulle, pikkusiskoni!

Olit hakenut minut rautatieasemalta ja me olimme matkalla vanhempiemme luo, seuraavana päivänä olisi isänpäivä. Kysyit millainen meidän sisaruussuhde oli, kun olimme pieniä. Muistan hätkähtäneeni kysymystä, ehkä siksi etten osannut heti lähteä seikkaperäisesti analysoimaan ja avaamaan näkemystäni. Rehellisesti sanoen, en ollut sitä suuremmin miettinyt. Kerroit, että oli keskustellut lapsuudestamme ja keskustelukumppanisi huomautti, että puheistasi päätellen vietimme viiden vuoden ikäerosta huolimatta aika paljon aikaa yhdessä.



Lyhyen automatkan aikana suoritettu keskustelu jäi muhimaan. Kävin pohtimaan paljon omaa asennettani isosiskon rooliin. Olinko ollut hyvää vai huonoa siskoa? Mitä kaikkea olimme tehneet? Mitä leikkejä ja kenen kanssa? Päälimmäisenä pohdinnoissa loisti sana ylpeys. Olin saanut osakseni erittäin arvokkaan ja upean tehtävän, olla isosisko. Yllyttäessäni sinua välillä idiottimaisiin tempauksiin (ja niitä tuli tehtyä aika paljon), ylpeys ei varmasti ollut se ensimmäi…

Teksti luovutettu eteenpäin

Syyskuun 15. päivä printtasin ulos ensimmäisen kerran Vahvankaltainen -romaanini käsikirjoituksen. Kaksi vuotta kirjahyllyssäni tarpeettomana katseen- ja pölynvangitsijana toiminut printteri pääsi viimein hommiin. Reippaat parisataa liuskaa tekstiä masiina sylki ulos. Paperikasa oli lämmin. Omasta tuotoksestani häkeltyneenä luin liuskoille tulostettua tekstiäni yömyöhälle, kunnes yhden aikaan päätin, että on parempi mennä nukkumaan. Innostukseni herätti minut aamulla klo 06.35 takaisin tekstini ääreen. Ei minun olisi tarviinut nousta niin aikaisin, mutta en millään malttanut nukkua.
   Tuntui aivan uskomattoman ihanalta lukea omaa paksua paperikasaa. Projektini oli konkreetisena materiaalina naamani edessä. Se tuoksui ja tuntui. Lukiessani tein omia merkintöjäni tekstiin. Sekin tuntui hyvältä, töhriä printteri ulospuskemia tekstin koristelemia sivuja. Työstön jälkijä.

Seuraavan viikon maanantaina teksti siirtyi ammattilaiselle oikolukuun ja minä jäin odottelemaan. Onneksi kyseinen vii…

Kolmannen version deadline

Juhannuksen jälkeisellä viikolla aloin työstämään kirjani kolmatta versiota ja asetin itselleni tavoitteeksi, että ennen heinäkuun viimeistä viikkoa kolmonen tulee olla valmis. Ensimmäistä versiota työstin vuoden, huhtikuun aikana Kööpenhaminassa valmistui toinen versio ja siitä saatujen palautteiden kanssa oli siis tarkoitus hioa kolmonen kuosiin. Ihan yhtä kepeästi ja helposti ei työskentely lähtenyt liikkeelle kuin, mitä Kööpenhaminassa.

Listaan tähän nyt asioita, mitkä häiritsivät keskittymistäni:
Kesä
Aurinko
Halu olla ulkona
Ystävät
Mökkeily
Tiistai-illan yllätys vodkatasting
Darra
Kesä
Kaverit
Kesätapahtumat
Darra
Aurinko
Lämpö vetää vetäläksi, ikkuna etelä-lounaaseen ja paahteinen kämppä.

(joku saattaa havaita, että listassa muutama asia on kahteen kertaan, mutta come on -mietipä omaa elämääs, eiks kesä oo aika kiva)

NIIN HELPPOA OLIS LUSMUILLA
Olen kiitollinen jokaisesta sadepäivästä sekä niistä päivistä, kun puhelin ei niin kovin täyttynyt frendien viesteistä. Ja tätä ei saa…

Se loppuelämän ensimmäinen päivä

Lähtiessäni Kööpenhaminasta, 29. huhtikuuta, kohti lentokenttää ja Suomen vappua, minulle tuli puhelu. Työpuhelu. Tarjolla oli neljän viikon työprojekti markkinoinnin ja myynnin parissa. Vietettyäni kuukauden Köpiksessä kirjoittaen, otin vastaan työprojektin, joka oli lähes täysin samanlaista, kuin se työ, mistä olin pari kuukautta aikaisemmin irtisanoutunut. Palattuani Dohan matkaltani käynnistyi arkeni samanlaisena, kuin se oli ollut ennen irtisanoutumista. Päivien rakenne ja sisältö lähes identtisiä.


Se miten rankalta työ tuntuikaan, yllätti minut. Rankalta nimenomaan psyykkisesti. Tuntui kuin olisin pettänyt itseni. Vaati suurta rohkeuden keräämistä ja uskon luomista itseensä, että sain tehtyä päätökseni lähteä kuukausipalkallisesta työstä. Se ei ollut kepeä ja helppo juttu. Kaikki se voiman ja uskon haaliminen ja vain kuukausi viimeisen työpäiväni jälkeen, otin vastaan samanlaisen työprojektin. Hyväksytin asian itselläni, koska tämä oli vain projekti. Tuttua työtä, jonka osasin. …

25 miestä ja tekopenis on hauska

Olen yöpynyt kaksi viikkoa ystävättäreni luona Dragørissa, seuraavat kaksi viikkoa yövyn keskustassa Copenhagen Downtown Hostellissa. Paikka on tuttu viime syksyn reissultani. Sijainti on aivan täydellin, kävelymatka lähes kaikkialle. Kirjastolle matka taittuu alle kymmenessä minuutissa. Näppärää ja kivaa.
Perjantaina iltapäivästä Helsingissä oli käynnissä bändimme Snakebutterflyn studiosessiot. Suski ja Vesa tekivät taustoja meidän myöhemmin julkaistavaan biisiin. Miten hauskaa oli päästä seuraamaan Skypen välityksellä! Napit korvilla kuuntelin, kun Sneikkareille luotiin uskomattoman upeaa biisiä, joka tulee kiskomaan jokaisen tanssilattialle (vähän vedän nyt kotiinpäin, en paljoo, koska mahtibiisi luvassa).

Kellon tullessa puoli neljä paikalle alkoi ilmestyä olutta tiskiltä hakevia äänekkäitä miehiä. Yhtäkkiä hiljainen "työpisteeni" oli manchesterilaisten miesten ympäröimä.
Hetkeä myöhemmin miehet alkoivat kukin vuorollaan huhuilemaan puoleeni ja pian edessäni oli bisse ja…