Siirry pääsisältöön

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun ihminen on kertonut minulle ettei hän voi kysyä ikääni, olen vastannut kertomallani ikäni. Oon sillai anargistinen, että vaikka toinen on juuri kertonut, ettei minun ikäni äänen lausuminen ole sopivaa tässä hetkessä, niin minä olen silti sen tehnyt. Oon aika rankka tyyppi!
   Tästä ratkaisustani on useasti seurannut kommentti, jossa todetaan minun näyttävän nuoremmalta. Koska kulttuurimme yleisesti ihannoi nuoruutta, ymmärrän kommentin antajan sanovan jotain positiivista. Mutta mitä ihminen sanookaan, kun hän haluaa positiivisena asiana ilmoittaa, että näytän nuoremmalta? Kehua, koska iästäni huolimatta kykenen edelleen viestimään olevani hedelmällinen, terve sekä mahdollisesti kasvojeni olevan edelleen esteettisesti onnistuneet. Toinen ajatus voisi olla kannustaminen. Halutaan tsempata, koska jokainen päivä tekee minusta huonomman, mutta onneksi huonommuuteni ei näy vielä ulospäin. Jee!

Säännöllisin väliajoin minulta kysytään paperit ostaessani alkoholia. Mikä on täysin ymmärrettävää, koska nuoret aikuiset näyttää ihan miltä sattuu. Ne voi olla melkein minkä ikäisiä tahansa. 26-vuotias voi näyttää 18- tai 35-vuotiaalta. Siksi kaupoissa alkoholia ostettaessa on päädytty ratkaisuun, että kaikilta, jotka näyttävä alle 30-vuotiailta kysytään paperit.
   Syntymäpäivänäni kävin sekä ruokakaupassa että Alkossa ja molemmista ostin alkoholituotteita. Silloin oli aurinkoinen päivä plus synttärit, joten olin vekkulilla tuulella. Tästä seurasi se, että menin sanomaan kassanhenkilöille muutakin kuin vain "hei" ja "en tarvii kuittii". Molemmissa paikoissa minulta kysyttiin paperit ja molemmilla kerroilla kerroin ajokorttiani ojentaessa, että tänään 32v. Kummassakin sain vastaukseksi, että näytän nuoremmalta.
   Harmikseni en kyennyt tuottamaan siinä hetkessä mitään nasevaa kommenttia takaisin. Jälkimmäisellä kerralla ajatusoksenteluni tuotti itseasiassa jopa outoa jälkeä. Sain sanotuksi jotain, että voi harmi kun ei kerta eletty elämä näy... mutta kesken lauseen tajusin, että nyt tämä hölinäni kuulostaa siltä, että minulla olisi takanani aivan poikkeuksellisen mäiskitty elämä ja haluaisin sen näkyvän naamassani.
   Ajatus, mitä yritin muotoilla one-lineriin oli se, että minä olen tyytyväinen elämääni. Minua ei kiinnosta enää olla tyttö, olen mielelläni nainen. Jos joku näkee naamastani, että olen 32-vuotias, -fine! Se on fakta. Minulta voi kysyä myös painoa, se on 71 kg ja pituuteni on 169cm. Ne ovat kaikki numeraalisia faktoja, joihin me ihmiset itse olemme ladanneet kulttuuriamme heijastelevat merkitykset.

Ystävät, tuttavat! Kun toteatte, että jätätte kysymättä ikäni, koska naisilta ei sitä voi kysyä, väheksytte niitä herkullisia vuosia, mitä minä olen elänyt. - And I've been around! ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vähättelevän kielen kulttuuri hidastaa naisia

No, siis tää on vaan niiku mun mielipide. Tiekkö? En siis oo mikään asiantuntija, mut oon mä tästä lukenut ja sillai.

Kuulostaako tutulta?

Vuonna 2015 yhdysvaltalainen talouslehti Forbes listasi 9 tapaa, jolla nainen luovuttaa valtaansa.

1. Vähättelevä puhetapa
2. Tarpeettomat pahoittelut
3. Muut saavat kunnian ideoista
4. Epäröinti
5. Ei ymmärretä vaikutusvallan käyttöä
6. Suhteiden hyödyntäminen
7. Reagointi ennakoinnin sijaan
8. Verkostojen vähyys
9. Halu tulla tykätyksi

Talouslehti kirjoitti samaisena vuonna oman artikkelinsa Fobesin listasta. Itselleni tuota listaa tuijottaessa herää ajatus, että onko kyseessä kenties jokin malli, miten on sosiaalisesti hyväksyttävää olla naista. Ikään kuin opisimme vähättelemään itseämme ja omaa osaamistamme, koska haluamme ylläpitää yleisen ilmapiirin harmonista sointia.

Sveitsissä julkaistiin viime vuonna tutkimus, minkä mukaan naisten aivot reagoivat voimakkaammin prososiaaliseen käyttäytymiseen, kun taas miesten aivot palkitsivat itsekäämmäst…

Naisverkostot vahvistavat monimuotoista naiskuvaa

Kolme Helsingissä toimivaa naisverkostoa, Future Female, Howtomo ja Ladies, Wine and Design,   viettää tänään pikkujoulujaan Hotel Havenissa ja minulla on kunnia saada puhua tilaisuudessa. Suuri kunnia! Pidän todella siitä, että tällaisia naisverkostoja on olemassa. Tarpeeseen on vastattu käärimällä hihat. Sen sijaan, että jokainen rämpisi tahollaan, on yhdistetty voimat ja alettu luomaan uutta.

Suomessa eniten tekemistä tasa-arvon suhteen on kulttuurissa. Siinä miten ymmärrämme ympäristöämme ja olemme osa sitä. Siinä miten ja kenen tarinoita kerromme. Mitä kuvia ja malleja toistamme. Lakien ja säädösten avulla voidaan toki vaikuttaa, mutta minä uskon ruohonjuuritason voimaan, kun lähdemme muovaamaan kulttuuria.


POSITIIVISEN KAUTTA UUTTA KOHTI. Tasa-arvosta puhuminen jää valitettavan usein toistamaan siihen liittyviä epäkohtia. Niiden havainnoiminen ja tiedostaminen on äärimmäisen tärkeää! Iloitsen kuitenkin siitä tavasta, miten näiden naisverkostojen tapahtumissa keskitytään epäkohti…

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…