Siirry pääsisältöön

Vähättelevän kielen kulttuuri hidastaa naisia

No, siis tää on vaan niiku mun mielipide. Tiekkö? En siis oo mikään asiantuntija, mut oon mä tästä lukenut ja sillai.

Kuulostaako tutulta?

Vuonna 2015 yhdysvaltalainen talouslehti Forbes listasi 9 tapaa, jolla nainen luovuttaa valtaansa.

1. Vähättelevä puhetapa
2. Tarpeettomat pahoittelut
3. Muut saavat kunnian ideoista
4. Epäröinti
5. Ei ymmärretä vaikutusvallan käyttöä
6. Suhteiden hyödyntäminen
7. Reagointi ennakoinnin sijaan
8. Verkostojen vähyys
9. Halu tulla tykätyksi

Talouslehti kirjoitti samaisena vuonna oman artikkelinsa Fobesin listasta. Itselleni tuota listaa tuijottaessa herää ajatus, että onko kyseessä kenties jokin malli, miten on sosiaalisesti hyväksyttävää olla naista. Ikään kuin opisimme vähättelemään itseämme ja omaa osaamistamme, koska haluamme ylläpitää yleisen ilmapiirin harmonista sointia.

Sveitsissä julkaistiin viime vuonna tutkimus, minkä mukaan naisten aivot reagoivat voimakkaammin prososiaaliseen käyttäytymiseen, kun taas miesten aivot palkitsivat itsekäämmästä käytöksestä. Prososiaalisella tarkoitetaan yhteisöä hyödyttävää käytöstä. Tutkijaryhmä itse huomautti, että todennäköisesti kyse ei ole biologisesta asiasta vaan mahdollisesti kulttuurillisesta.
   Aivoissa palkitsemis- ja oppimisjärjestelmät toimivat tiiviissä yhteistyössä. Tytöt saavat usein kiitosta proossialisesta käyttäytymisestä, kuten kiltteydestä ja toisten auttamisesta, mikä ansiosta heidän aivojensa palkitsemisjärjestelmä oppii palkitsemaan prososiaalisesta käytöksestä. Sukupuolten väliset erot, joita tutkimuksissa havaittiin, voisivat siis johtua miesten ja naisten erilaisista kulttuurisista odotuksista.

Vuosi sitten Anna -lehden haastattelussa yhteiskuntatieteiden tohtori Saara Särmä oli maininnut mielestäni jotain todella kuvaavaa kulttuurista, jossa elämme. Hän kertonut kuinka hänen kouluaikoinaan kiltit ja hyvin käyttäytyvät tytöt laitettiin istumaan raisujen poikien viereen, ikään kuin poikien käytös olisi heidän vastuullaan. Näin opetamme tytöt nuoresta pitäen siihen, että heidän vastuullaan on yhteisön toimiva ilmapiiri.

Yhdysvaltalainen psykologi Laurie Hetherington tutki yliopisto-opiskelijoilta kokeella, jossa heitä pyydettiin arvioimaan etukäteen, millaisia arvosanoja he tulevat ensimmäisenä yopiskeluvuotenansa saamaan. Puolelta kysyttiin arviota julkisesti ja toisilta pyydettiin arvio kirjallisesti lapulle, mikä sitten suljettiin kirjekuoreen. Nais- ja miesopiskelijoiden välillä ei ollut juurikaan eroa, kun arviot pyydettiin kirjallisena. Eroja tuli, kun arviot pyydettiin julkisesti. Tällöin naiset ennustivat itselleen yleisesti paljon alemmat arvosanat kuin miehet.
   Naiset siis vähättelivät omia kykyjään ja mahdollisuuksiaan menestyä, kun arviot tuli suorittaa julkisesti. Suljetuissa kirjekuorissa olevissa vastauksissa ei ollut eroa miesten ja naisten välillä. Sosiaalinen tilanne laittoi naiset aliarvioimaan itseään.

Kielitieteiden professori Deborah Tannen on tutkinut paljon sukupuolten välisiä eroja kielenkäytössä. Hän huomauttaa, että naiset käyttävät paljon sanaa "me", vaikka kyseessä saattaisikin olla yksilön henkilökohtaisiin ponnisteluihin nojaava saavutus. Kun taas miehet käyttävät paljon sanaa "minä", tämä myös niissä tapauksissa, kun he eivät ole olleet henkilökohtaisesti vastuussa saavutuksia.
   Tannenin mukaan naiset välttävät yleisesti sanaa "minä" ja suosivat sanaa "me", koska he olettavat tällöin työyhteisön suhtautuvan heihin myönteisemmin. He myös luottavat siihen, että mikäli he hoitavat työnsä kunnolla, se kyllä huomataan. Kun taas miehet ymmärtävät huolehtia siitä, ettei heidän panoksensa jää huomioimatta.

Olen vakuuttunut siitä, että naisten keskuudessa elää vahvana kulttuuri, jossa on sosiaalinen paine puhua itsestään vähättelevään sävyyn. Onneksi se on vain kulttuuri, koska se elää ja muuttuu sen seurauksena, miten toimimme. Muutos vaatii kuitenkin ongelman havaitsemista ja aktiivista panosta toimia toisin.
   Minä haluan herätellä naiset nurkista ottamaan omat paikkansa ja luottamaan omaan osaamiseensa. Omien havaintojeni perusteella naisten työn laatu, ei ansaitse vähättelevää kieltä. Sen sijaan kaipaamme hieman lisää röyhkeyttä.

Mikäli aihe kiinnostaa, lisää luvassa: Röyhkeyskoulu vol 2 Helsingissä 22.2.2018

Kuva Eficodella järjestetystä Röyhkeyskoulusta. Kiitos kaikille jo tähän asti mukana olleille! 

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …