Vähättelevän kielen kulttuuri hidastaa naisia

No, siis tää on vaan niiku mun mielipide. Tiekkö? En siis oo mikään asiantuntija, mut oon mä tästä lukenut ja sillai.

Kuulostaako tutulta?

Vuonna 2015 yhdysvaltalainen talouslehti Forbes listasi 9 tapaa, jolla nainen luovuttaa valtaansa.

1. Vähättelevä puhetapa
2. Tarpeettomat pahoittelut
3. Muut saavat kunnian ideoista
4. Epäröinti
5. Ei ymmärretä vaikutusvallan käyttöä
6. Suhteiden hyödyntäminen
7. Reagointi ennakoinnin sijaan
8. Verkostojen vähyys
9. Halu tulla tykätyksi

Talouslehti kirjoitti samaisena vuonna oman artikkelinsa Fobesin listasta. Itselleni tuota listaa tuijottaessa herää ajatus, että onko kyseessä kenties jokin malli, miten on sosiaalisesti hyväksyttävää olla naista. Ikään kuin opisimme vähättelemään itseämme ja omaa osaamistamme, koska haluamme ylläpitää yleisen ilmapiirin harmonista sointia.

Sveitsissä julkaistiin viime vuonna tutkimus, minkä mukaan naisten aivot reagoivat voimakkaammin prososiaaliseen käyttäytymiseen, kun taas miesten aivot palkitsivat itsekäämmästä käytöksestä. Prososiaalisella tarkoitetaan yhteisöä hyödyttävää käytöstä. Tutkijaryhmä itse huomautti, että todennäköisesti kyse ei ole biologisesta asiasta vaan mahdollisesti kulttuurillisesta.
   Aivoissa palkitsemis- ja oppimisjärjestelmät toimivat tiiviissä yhteistyössä. Tytöt saavat usein kiitosta proossialisesta käyttäytymisestä, kuten kiltteydestä ja toisten auttamisesta, mikä ansiosta heidän aivojensa palkitsemisjärjestelmä oppii palkitsemaan prososiaalisesta käytöksestä. Sukupuolten väliset erot, joita tutkimuksissa havaittiin, voisivat siis johtua miesten ja naisten erilaisista kulttuurisista odotuksista.

Vuosi sitten Anna -lehden haastattelussa yhteiskuntatieteiden tohtori Saara Särmä oli maininnut mielestäni jotain todella kuvaavaa kulttuurista, jossa elämme. Hän kertonut kuinka hänen kouluaikoinaan kiltit ja hyvin käyttäytyvät tytöt laitettiin istumaan raisujen poikien viereen, ikään kuin poikien käytös olisi heidän vastuullaan. Näin opetamme tytöt nuoresta pitäen siihen, että heidän vastuullaan on yhteisön toimiva ilmapiiri.

Yhdysvaltalainen psykologi Laurie Hetherington tutki yliopisto-opiskelijoilta kokeella, jossa heitä pyydettiin arvioimaan etukäteen, millaisia arvosanoja he tulevat ensimmäisenä yopiskeluvuotenansa saamaan. Puolelta kysyttiin arviota julkisesti ja toisilta pyydettiin arvio kirjallisesti lapulle, mikä sitten suljettiin kirjekuoreen. Nais- ja miesopiskelijoiden välillä ei ollut juurikaan eroa, kun arviot pyydettiin kirjallisena. Eroja tuli, kun arviot pyydettiin julkisesti. Tällöin naiset ennustivat itselleen yleisesti paljon alemmat arvosanat kuin miehet.
   Naiset siis vähättelivät omia kykyjään ja mahdollisuuksiaan menestyä, kun arviot tuli suorittaa julkisesti. Suljetuissa kirjekuorissa olevissa vastauksissa ei ollut eroa miesten ja naisten välillä. Sosiaalinen tilanne laittoi naiset aliarvioimaan itseään.

Kielitieteiden professori Deborah Tannen on tutkinut paljon sukupuolten välisiä eroja kielenkäytössä. Hän huomauttaa, että naiset käyttävät paljon sanaa "me", vaikka kyseessä saattaisikin olla yksilön henkilökohtaisiin ponnisteluihin nojaava saavutus. Kun taas miehet käyttävät paljon sanaa "minä", tämä myös niissä tapauksissa, kun he eivät ole olleet henkilökohtaisesti vastuussa saavutuksia.
   Tannenin mukaan naiset välttävät yleisesti sanaa "minä" ja suosivat sanaa "me", koska he olettavat tällöin työyhteisön suhtautuvan heihin myönteisemmin. He myös luottavat siihen, että mikäli he hoitavat työnsä kunnolla, se kyllä huomataan. Kun taas miehet ymmärtävät huolehtia siitä, ettei heidän panoksensa jää huomioimatta.

Olen vakuuttunut siitä, että naisten keskuudessa elää vahvana kulttuuri, jossa on sosiaalinen paine puhua itsestään vähättelevään sävyyn. Onneksi se on vain kulttuuri, koska se elää ja muuttuu sen seurauksena, miten toimimme. Muutos vaatii kuitenkin ongelman havaitsemista ja aktiivista panosta toimia toisin.
   Minä haluan herätellä naiset nurkista ottamaan omat paikkansa ja luottamaan omaan osaamiseensa. Omien havaintojeni perusteella naisten työn laatu, ei ansaitse vähättelevää kieltä. Sen sijaan kaipaamme hieman lisää röyhkeyttä.

Mikäli aihe kiinnostaa, lisää luvassa: Röyhkeyskoulu vol 2 Helsingissä 22.2.2018

Kuva Eficodella järjestetystä Röyhkeyskoulusta. Kiitos kaikille jo tähän asti mukana olleille! 

Suositut tekstit