Siirry pääsisältöön

Kun tilaisuus tulee, hyppää!

Oli tammikuussa lomalla Etelä-Afrikassa, Potchefstroomissa. Kymmenen päivää ihanan auringon alla, nauttien valosta ja lämmöstä. Oikeestihan se on aika paska idea, lähteä tähän aikaan vuodesta Suomesta minnekään, koska sitten kun palaa takaisin, niin pimeys iskee naamaan sellasella voimalla, että ajatustoiminta tippuu lattialle ja kylmä pakkasilma kuivattaa kropan niin, että itsensä dippaaminen kokovartalorasavahauteestakaan ei auta yhtään. Mut siis muuten kiva.

Reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut, eikä vähiten onnistuneiden Tinder-treffien takia. Pikku kylässä Tinder ei ollut erityisen yleinen sovellus ja kymmenen miehen jälkeen se oli selattu läpi. Onneksi siltä löytyi yksi todella mukava kundi. Olimme istuneet lasillisen ääressä hädin tuskin tunnin, kun hän hän kertoi laskuvarjohyppy harrastuksestaan. Sitten hän kysyi minulta haluatko lähteä hyppäämään.
   Olen hiljaa salaa mielessäni useamman vuoden miettinyt, että laskuvarjohyppy voisi olla jotain, mitä haluaisin kokeilla. Mielessäni vastasin sekunttiakaan miettimättä JOO. Sanoin kuitenkin kundille, että vastaan hänen hyppyehdotukseensa seuraavana päivänä myöntävästi. Halusin nukkua yön yli, siltä varalta, että minulla olisi ollut siinä hetkessä käynnissä joku ulkomaanloman aiheuttama harhainen käsitys todellisuudesta. Yön yli nukkunminen. Varotoimi.

Kerroin perheelleni, bestikselleni ja parille läheiselle ystävälleni aikeistani. Seuraavana aamuna laitoin kundille viesti "Hell-fuking-yeah!"

Kerkesin hyppyä edeltävän yön pikkutunneilla miettiä, että pitääköhän kaikille tärkeille tyypeille laittaa viestiä, että he ovat rakkaita ja että minulla on ollut kunnia tuntea heidät. Kundin tulessa aamulla hakemaan minua guest housen edestä, moiset ylitramaattiset aatokset olivat tiessään. Sen sijaan minua lähinnä pelotti, että mitä jos vartalostani tulee hypyn yhteydessä eritteitä. Mitä jos oksenna, kusen tai paskon housuuni? Se pelotti minua kaikkein eniten. Olisi aivan todella noloa! Tilannetta ei auttanut yhtään se, että kundi letkeästi totesi monen oksentaneen ekaa kertaa hypätessään.

Koneeseen noustessa olo oli tyyni. Olin valmistautunut rauhoittamaan itseäni käyttämällä pallea lihastani rauhalliseen rytmiin ja näin vapauttaen elimistööni stressiä lievittäviä hormooneja. Moiseen ei ollut tarvetta. Kaikki meni hyvin. Oikein hyvin! Kokemus oli TODELLA UPEA!!!

Leikkasin saamistani materiaaleista napakan videon, koska halusin jakaa sen kanssasi! Alla myös lyhyt kommentiraita heti hypyn jälkeen.
 



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vähättelevän kielen kulttuuri hidastaa naisia

No, siis tää on vaan niiku mun mielipide. Tiekkö? En siis oo mikään asiantuntija, mut oon mä tästä lukenut ja sillai.

Kuulostaako tutulta?

Vuonna 2015 yhdysvaltalainen talouslehti Forbes listasi 9 tapaa, jolla nainen luovuttaa valtaansa.

1. Vähättelevä puhetapa
2. Tarpeettomat pahoittelut
3. Muut saavat kunnian ideoista
4. Epäröinti
5. Ei ymmärretä vaikutusvallan käyttöä
6. Suhteiden hyödyntäminen
7. Reagointi ennakoinnin sijaan
8. Verkostojen vähyys
9. Halu tulla tykätyksi

Talouslehti kirjoitti samaisena vuonna oman artikkelinsa Fobesin listasta. Itselleni tuota listaa tuijottaessa herää ajatus, että onko kyseessä kenties jokin malli, miten on sosiaalisesti hyväksyttävää olla naista. Ikään kuin opisimme vähättelemään itseämme ja omaa osaamistamme, koska haluamme ylläpitää yleisen ilmapiirin harmonista sointia.

Sveitsissä julkaistiin viime vuonna tutkimus, minkä mukaan naisten aivot reagoivat voimakkaammin prososiaaliseen käyttäytymiseen, kun taas miesten aivot palkitsivat itsekäämmäst…

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …