Siirry pääsisältöön

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoon.


KUN ILMOITAN HALUAVANI RAKASTAJAN, se ei tarkoita, että halua välittömästi penetraatiota tuntemattoman kanssa. Rakastaja on arvokas titteli. Se sisältää kypsää kunniotusta toista ihmistä kohtaan, eikä sellaista anneta tilannetajuttomalle ihmisdildolle.
   Ymmärrän, että tapani ajatella ja käyttää termiä "rakastaja" ei ole yleisesti ymmärretty osa kulttuuriamme. Se on minulle looginen ja selkeä, mutta se ei ole sitä kaikille. Haluan tyypin, jolla on oma elämä ja ura, hän keskittyy siihen ja minä saan tehdä samoin. Kun tavataan, niin tavataan, mutta ei haittaa jos viikko tai pari jää väliin.

ASETTAAKO NAINEN ITSENSÄ ALTTIIKSI limaisille viesteille, jos hän vähääkään vihjaa olevansa kaiken muun lisäksi myös seksuaalinen olento? Sillä siltä se nimittäin tuntuu. On kovin harmillista, että kulttuurimme on piirtänyt niin vahvan mustavalkoiset roolit naisille, sitä on joko neitsyt tai huora, että vihjauskin seksuaalisuudesta laittaa porttarit neitsytklubille ja sen jälkeen kohtelu on sen mukaista. Niiden mustan ja valkoisen välissä kun on 50 shades of grey ...ja paljon muuta.

SEKSUAALISUUS ON UPEA ASIA. Seksi ei ole vain jotain, mitä naisilta vigutaan tai saadaan. Nainen ei ole maaninen seksihullu, jos hän tuntee oman seksuaalisuutensa, kunnioittaa ja haluaa toteuttaa sitä. On älytöntä, että tuo äskeinen lause tuntui tarpeelliselta kirjoittaa.
   En usko olevani kuitenkaan ainoa, joka kokee, että naisen seksuaalisuus on pidettävä jotenkin jotenkin aisoissa ja piilossa. Vuosituhansia on tehty töitä sen eteen, että ihmiset ajattelisivat näin. En lähde nyt osoittelemaan sormea kirkkojen tai muiden suuntaa, tähän on osallistunut pitkin historiaa niin iso lössi jengiä, että antaa olla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se on totta tai että sen tarvitsisi enää olla niin.

Minä esittelemässä havainnekuvaa, joka esittää pelottaa seksihullua, jollaiseksi nainen muka välittömästi muuttuu, mikäli vihjaa olevansa seksuaalinenolento. Tsekkaa mun YouTube.

KULTTUURI ON IHMISEN LUOMAA, eikä vain ihminen kulttuurin. Siksi tämä kirjoitus. Ja siksi en myöskään aio muuttaa käytöstäni yhtään "sovinnaisemmaksi". Minä en ole suloinen ja siveellinen nappurin tyttö, mutta minä en ole myöskään kevytkenkäinen hupakko. On olemassa meitä muitakin.
   Minä olen aikuinen, itsenäinen, uraorientoitunut ja seksuaalinen nainen. Kaikkien ei tarvitse unelmoida kahdesta lapsesta, avioliitosta, omakotitalosta ja Volvosta. Minun unelmani on kaksio kantakaupunkialueelta, HSL:n bussikortti, ura, ystävät ja rakastaja. Näin voi olla. Enkä minä silti ole huora, noita tai hullu.


PS. Tähän loppuun pari vinkkiä, miten aloittaa Tinder-keskustelu. Tämä siltä varalta, että joku lukee tämän kirjoituksen ja se jää häntä askarruttamaan.

"Hei, mitä kuuluu?"
"Terve, miten päivä on mennyt?"

Mielestäni aika hyviä keskustelunavauksia.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vähättelevän kielen kulttuuri hidastaa naisia

No, siis tää on vaan niiku mun mielipide. Tiekkö? En siis oo mikään asiantuntija, mut oon mä tästä lukenut ja sillai.

Kuulostaako tutulta?

Vuonna 2015 yhdysvaltalainen talouslehti Forbes listasi 9 tapaa, jolla nainen luovuttaa valtaansa.

1. Vähättelevä puhetapa
2. Tarpeettomat pahoittelut
3. Muut saavat kunnian ideoista
4. Epäröinti
5. Ei ymmärretä vaikutusvallan käyttöä
6. Suhteiden hyödyntäminen
7. Reagointi ennakoinnin sijaan
8. Verkostojen vähyys
9. Halu tulla tykätyksi

Talouslehti kirjoitti samaisena vuonna oman artikkelinsa Fobesin listasta. Itselleni tuota listaa tuijottaessa herää ajatus, että onko kyseessä kenties jokin malli, miten on sosiaalisesti hyväksyttävää olla naista. Ikään kuin opisimme vähättelemään itseämme ja omaa osaamistamme, koska haluamme ylläpitää yleisen ilmapiirin harmonista sointia.

Sveitsissä julkaistiin viime vuonna tutkimus, minkä mukaan naisten aivot reagoivat voimakkaammin prososiaaliseen käyttäytymiseen, kun taas miesten aivot palkitsivat itsekäämmäst…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …