Siirry pääsisältöön

Nainen on naiselle susi, eiku...voima

Nainen on naiselle susi. Muistatko missä ja koska kuulit tuon ajatuksen ensimmäisen kerran? Siis ajatuksen siitä, että naiset ovat luonnostaan selkäänpuukottajia ja kateellisia. Minä veikkaan, että itse kuulin se silloin, kun käytin vielä talvisin pääasiallisesti toppahaalaria. Sitä ajatusta on syötetty mieleeni joka suunnalta ja jo hyvin varhain. Tarhatädit, opettajat, aikuiset, kaverit, TV:ssä esiintyvät hurmaavat ihmiset...
   Jo ennen peruskoulun päättymistä, paremmin kuin yksikään muu oppi, oli omaksunut että pojat on poikia ja tytöt on hankalia (tai kilttejä, hiljaa harmittomina). Siinä missä pojat on poikia, ne menee ja tekee, eikä niille juuri mahda mitään, niin tytöt on epäluotettavia ja aina valmiina puukottamaan selkään. Tämän minä tiesin. Tämä oli minulle samanlainen tosiasia kuin, että tuli polttaa ja jos ei ole rahaa, on vaikea maksaa laskuja.

Puuttumatta tässä kohtaa nyt sen enempään siihen, että onko tällainen käytös naisen luonnolle ominaista vai ei (okei puutun, vitut oo), keskityn pohtimaan millaisen lähtöasetelman tuo käsitys muodostaa. Se on itseään ruokkiva ennustus. Ennakkoluuloja ja asenteita luova hokema. Minä olen kasvanut siihen, että tyttöihin ei voi luottaa, ja koska olen itse tyttö, minun tulee tehdä vimmatusti töitä sen eteen, että ihmiset ympärilläni ymmärtäisivät, etten minä ole tyypillinen tyttö. Minä olen hyvä jätkä.
   Ikävuosina 17-27 minun luottotyypit koostuivat pääasissa pojista/miehistä. Tykkään toimia, tehdä ja sanoa asiat suoraa, ja minä pelkään selän takana juonimista. Tästä syystä oletin, että kaveeraaminen tyttöjen kanssa ei olisi minun mieltymysteni mukaista. Vältin tyttöjä. Pelkäsin tyttöjä. Pelkäsin, koska minulle oli kerrottu ilkeitä juttuja tyttöistä. Olin käsitysteni perusteella itse tuominnut kaikki tytöt yhtenä homogeenisena mössönä.

Kuva: Wikipedia, The Women Fighting for the Breeches by John Smith 

Tämän havainnon aukikirjoittaminen herättää minussa todella vahvoja tuntemuksia. Hämmennystä, häpeää, kiukkua ja närkästystä. Yritän muodostaa selkeitä ja oivaltavia lauseita, vaikka oikeasti haluaisin kirjoittaa, että onhan tämä nyt saatanaperkelevittu väärin!

Kun tarkastelen "nainen on naiselle susi" ajatusta siltä kantilta, millaisen toimintamallin se antaa naisille, niin päästään jälleen suosikkiini stereotypiauhkaan. Claude Steelin ja Joshuan Arosonin vuonna 1995 (ysiviis -forever!) lanseeraama termi, kuvaamaan sitä kuinka meistä jokainen tiedostamattaan toteuttaa oman lokeronsa stereotyyppistä kuvaa. Toimimme niin kuin oletamme, että meidän tulee toimia.
   Kuinka tuttu ajatus onkaan se, että äärimmäisen mustasukkaisen henkilön kumppani pettää lopulta vain siksi, koska hän on jo pitkään saanut tällaista epäilyä osakseen. Tai kun lapselle hokee, että hän on tuhma, hän kokee ikävästi käyttäytymisen osaksi hänen luonnettaan. Jos tytöille hokee, että tytöt juoruaa, niin totta kai tyttö alkaa juoruamaan. Jos nainen ymmärtää, että osa naisena olemista on selkäänpuukottajan rooli, niin mikset samalla puukottaisi, koska kaikki olettaa jo kuitenkin.

Siinä missä miehillä ei ole oikeus käyttäytyä miten sattuu, koska pojat on poikia, ei myöskään naisten tehtävä ole olla susia toisilleen. Emmekö me olisi jo parempia, kuin nämä iän ikuisen hokemat? Voisimmeko jo oppia tunnistamaan kulttuurimme stereotypiat, jotka vain luovat vääristyneitä ennakkoluuloja? Haastan jokaisen tutkimaan omia käsityksiään. Siellä voi olla seassa aivan turhia ja erittäin vahingollisia mörköjä.

Jokunen vuosi sitten, kun päästin omista vinksahtaneista käsityksistä irti, elämääni alkoi ilmestyä myös naispuolisia ystäviä. Tajuan, että kokemukseni naisista ovat olleet ennakkoluulojeni vastaisia. Kirjoitin maaliskuussa Onni on upeat muija blogitekstin, koska olin niin uskomattoman kiitollinen lähelläni olevista upeista naisista. Iloinen siitä molemminpuolisesta kunnioituksesta, solidaarisuudesta ja tuesta. Inspiraatiosta ja energiasta.
   Ei minun ole tarvinnut pelätä sanomisiani, olen saanut keskustella. En minä ole ollut kateellinen, olen ollut iloinen heidän puolestaan. Ei minun ole tarvinnut pelätä näyttää heikkouttani, olen saanut tukea ja ymmärrystä. Enkä minä olisi nyt tässä missä olen, ellei minulla olisi ollut näitä naisia. Nainen on naiselle voima.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vähättelevän kielen kulttuuri hidastaa naisia

No, siis tää on vaan niiku mun mielipide. Tiekkö? En siis oo mikään asiantuntija, mut oon mä tästä lukenut ja sillai.

Kuulostaako tutulta?

Vuonna 2015 yhdysvaltalainen talouslehti Forbes listasi 9 tapaa, jolla nainen luovuttaa valtaansa.

1. Vähättelevä puhetapa
2. Tarpeettomat pahoittelut
3. Muut saavat kunnian ideoista
4. Epäröinti
5. Ei ymmärretä vaikutusvallan käyttöä
6. Suhteiden hyödyntäminen
7. Reagointi ennakoinnin sijaan
8. Verkostojen vähyys
9. Halu tulla tykätyksi

Talouslehti kirjoitti samaisena vuonna oman artikkelinsa Fobesin listasta. Itselleni tuota listaa tuijottaessa herää ajatus, että onko kyseessä kenties jokin malli, miten on sosiaalisesti hyväksyttävää olla naista. Ikään kuin opisimme vähättelemään itseämme ja omaa osaamistamme, koska haluamme ylläpitää yleisen ilmapiirin harmonista sointia.

Sveitsissä julkaistiin viime vuonna tutkimus, minkä mukaan naisten aivot reagoivat voimakkaammin prososiaaliseen käyttäytymiseen, kun taas miesten aivot palkitsivat itsekäämmäst…

Naisverkostot vahvistavat monimuotoista naiskuvaa

Kolme Helsingissä toimivaa naisverkostoa, Future Female, Howtomo ja Ladies, Wine and Design,   viettää tänään pikkujoulujaan Hotel Havenissa ja minulla on kunnia saada puhua tilaisuudessa. Suuri kunnia! Pidän todella siitä, että tällaisia naisverkostoja on olemassa. Tarpeeseen on vastattu käärimällä hihat. Sen sijaan, että jokainen rämpisi tahollaan, on yhdistetty voimat ja alettu luomaan uutta.

Suomessa eniten tekemistä tasa-arvon suhteen on kulttuurissa. Siinä miten ymmärrämme ympäristöämme ja olemme osa sitä. Siinä miten ja kenen tarinoita kerromme. Mitä kuvia ja malleja toistamme. Lakien ja säädösten avulla voidaan toki vaikuttaa, mutta minä uskon ruohonjuuritason voimaan, kun lähdemme muovaamaan kulttuuria.


POSITIIVISEN KAUTTA UUTTA KOHTI. Tasa-arvosta puhuminen jää valitettavan usein toistamaan siihen liittyviä epäkohtia. Niiden havainnoiminen ja tiedostaminen on äärimmäisen tärkeää! Iloitsen kuitenkin siitä tavasta, miten näiden naisverkostojen tapahtumissa keskitytään epäkohti…

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…