Kun teinirakkaus loppu

Ei saisi ikinä aikuisena nähdä sitä opettaja, johon oli ihastunut lukiossa. Se opettaja, joka teiniyden hormonihuuruisilla silmillä näytti jotenkin aivan uskomattoman lumoavalta. Mikä armoton todellisuus, jos tuo opettaja sattuu vuosia myöhemmin tulemaan vastaan. Osa lukiomuistoista romuttuu. Lysähtää läjäksi maahan niin kuin eilinen vilja lehmältä. Söpö, sokea fanitus on tiessään ja edessä on todellisuus. Tylsää! Ei pitäisi ikinä nähdä ihastusopettajia aikuisena. Saisi säilyttää muistot romanttisina.



Yksi viimeisiä puberteettihöyryissä nautittuja ihasteluja oli USA. Kyllä, Yhdysvallat. Disney, Hollywood, Pikku naisia, Ace Ventura, NHL97, Madonna, Britney ja amerikkalainen unelma. Niin, juuri amerikkalainen unelma. Olen aika varma, että minun mieleeni oli tuo sanapari iskostettu jo ennen ala-asteen päättymistä. Tiesin, että sellainen asia oli olemassa ja se oli jotain absoluuttisen hyvää ja kaunista. Ihmiskunnan kaunein saavutus.
   Nyt rakas Amerikka näyttää silmissäni omalta irvikuvaltaan. Se on omasta kauneudestaan sokaistunut rumilus ja minun sisälläni pomppinut teinisydän on rikki.

TEIDÄN UUSI ISÄNTÄNNE on ollut minulle lopullinen silmien avaus. En aio tässä kohtaa lähteä toistamaan ainuttakaan hänen "one lineria", koska jokainen niistä on loukkaus länsimaista sivistystä kohtaan. Nyt kun johdossa ei ole enää upeasti lauseita muodostavaa karismakasaa koko Amerikan sotkeutuminen jok'ikisen maailmankolkan asioihin näyttää irvokkaalta.
   Ja se teidän "amerikkalainen unelma" -hokema on yhtä kulahtanut kuin se vuoden vanha H&M:n alle viiden euron toppi. Nukkainen ja muotonsa menettänyt.

NAISENA AMERIKKALAISTA UNELMAA tarkastellessani herää kysymys, että mikä unelma. Maailman talousfoorumin tekemän tutkimuksen mukaan Pohjoismaat rokkaa tilastoissa, mitä tulee tasa-arvoon. Kun listattiin 22 parasta maata naisille työskennellä Yhdysvallat jäivät sijalle 17. siinä missä palkintosijoilla oli pelkkiä Pohjoismaita ja Suomi korkeimmalla korokkeella.
   Naisten työllisyysaste on Suomessa lähes sama kuin miehillä, siinä missä Yhdysvalloissa työikäisistä naisista vain 75% on työelämässä. YK:n tekemän selvityksen mukaan maailman ainoat maat, missä äideille ei makseta päivääkään äitiyslomaa ovat Yhdysvallat ja Papua-Uusi-Guinea.

GLOBAALISSA VERTAILUSSA SUOMESSA OLLAAN ONNELLISIA ja sitä on hoettu jo niin paljon, että valtaosa meistä alkaa jo uskoakin siihen. Viimeisimmässä raportissa olemme sijalla 5. ja edellämme ovat vain Norja, Tanska, Islanti ja Sveitsi (Ruotsi on 10. sijalla). Aurinkoiset ja ylioptimistiset jenkit hymyilevät valkoisine hammasrivistöineen sijalla 14.
   Forbesin listauskessa parhaita maita liiketoiminnalle pääsimme sijalle 8. ja omaa uskomattoman kaunista unelmaansa hehkuttava Yhdysvallat löytyi sijalta 23. Turvallisuudessa olemme Maailman talousfoorumin mukaan sijalla 1., kun Yhdysvallat huitelee jossain kaukana, 84. sijalla.

EIKÄ TÄMÄ VARSINAISESTI MITÄÄN UUTTA TIETOA OLE, että meillä täällä Pohjoismaissa ja Suomessa on paremmin asiat kuin Yhdysvalloissa. Ei. Harmitukseni kumpuaa siitä, että vaikka olen jo yli kolmekymppinen nainen tykkään etsiä itselleni edelleen esikuvia ja muijia, joista ottaa mallia. Lapsena opittu tapa kääntää katse kohti Atlantin ja sen yli on nykyään vaan niin kovin turhauttava.
   Olen seurannut erittäin viihdyttäviä amerikkalaisia keskusteluohjelmia, mutta heidän sokea fanituksensa omaa ylivertaisuuttaan kohtaan ällistyttää ja ärsyttää. Tunnelma menee pilalle. Miten minä voin nauraa teidän kanssanne, jos te olette sokeita maailmalle.
   Te ette osaa edes näyttää kartalta, missä Pohjois-Korea sijaitsee, vaikka olette valmiita käyttämään voimatoimia kyseistä maata kohtaa, ja sen jälkeen käytätte onnessanne sitä f-sanaa, enkä tarkoita nyt "fuck" (joka kylläkin sopisi paremmin) vaan "freedom" ja hyväilette omia nännejänne, koska joskus teillä oli jokin hyvin.

Jää hyvästi sinä Aceventuraland!
Testi. Missä on Pohjois-Korea?

Suositut tekstit