Siirry pääsisältöön

Ihmisen erheellisyys sai kannattamaan sukupuolikiintiöitä

Sain paljon palautetta Helsingin Sanomien jutusta, ja suuret kiitos niistä. Pääasiassa kannustavia kommentteja ja myös jokunen erittäin henkilökohtainen kiitoskirje. Twitterissä tarrattiin sanaan "naiskiintiöt", jonka olin maininnut minulta kysyttäessä mikä neuvoksi kapeaan naiskuvaan. "@JenniJanakka: pitkälti samaa mieltä mm. itsetunnosta jutun kanssa, mutta miten se liittyy (sukupuoli)kiintiöihin?"
   140 merkkiä on aivan liian vähän, jotta voisin vastata noin isoon kysymykseen. Joten lupasin Twitterissä vastata tähän kysymykseen blogissani.

Kysyjä kommentoi, että tarttuneensa tähän, koska hänestä kiintiössä valituksi tuleminen vasta heikentääkin itsetuntoa. Itse aiemmin suhtauduin jotakuinkin samalla tavalla kiintiöihin, mutta tämä oli siis ennen.

KIINTIÖITÄ VASTUSTAVA PERUSTELEE ensimmäisenä näkemyksensä väitteellä, että pätevin ihminen tulisi valita. Syy miksi olen siirtynyt kannattamaan kiintiöitä on epäilykseni ihmisen rationaaliseen ja puoluettomaan toimintaan.

Helsingin Sanomien juttussa esittelin myös Hewlett-Packardin tekemän tutkimuksen, mistä selvisi, että miehet hakevat pestiä, mikäli he täyttävät 60% paikan vaatimuksista ja naiset vain jos he täyttävät 100% vaaitmukset. Tämä kilttityttösyndroomaksikin tituleerattu kulttuurin opettama tapa tyttöjen toimia, on niin juurtunut, että se vaikuttaa naisten työuran kehitykseen. Naiset odottavat tunnustusta toisilta, siinä missä miehet mainostavat omaa osaamistaan.
    Karrikoidusti voidaan siis todeta, että joukko epäpäteviä miehiä kilpailee vaatimukset täydellisesti täyttävien muutaman naisen kanssa samoista paikoista. Kiintiöiden olemassa olo saattaisi rohkaista hakemaan paikkaa, ilman vaatimusten täydellistä täyttymistä ja näin saisimme myös enemmän naishakijoita.

Professori Frank Flynn (Columbia Business School) teki tutkimuksen, jossa hän antoi opiskelijoilleen menestyneen riskisijoittaja Heidi Roizenin CV:n luettavaksi, jonka jälkeen hän selvitti kiinnostaisiko yhteistyö tai päästä työskentelemään tämän henkilön alaisuuteen. Flynn näytti CV:n kahdelle ryhmälle, vaihtaen toiselle ryhmälle Heidin nimeksi Howard.
   Kävi ilmi, että Howardista pidettiin enemmän kuin Heidistä. Heidiä kuvailtiin itsekkääksi siinä missä Howardia määrätietoiseksi. Tämä professori Frank Flynnin tutkimus ilmensi hyvin negatiivisen korrelaatio naisen vallan ja menestymisen välillä. Täysin sama CV, mutta etunimi teki iso eron.

KULTTUURIMME TARJOAMAT STEREOTYPIAT ohjaavat toimintaamme tiedostimme ne tai emme. On harhaista uskoa sokeasti oman rationaalisen ajattelun objektiivisuuteen. Viisaimmatkin meistä ovat lopulta kuitenkin vain ihmisiä.

Pureskeltuani kiintiöitä, ottaisin ylpeänä vastaan pesti, mihin minut olisi valittu täyttämään joku kiintiö. En olisi vain saanut uutta paikkaa, vaan myös arvokkaan tehtävän olla osa sitä muutosta, joka ravistelee kulttuurimme juurtuneita malleja ja edistää moninaisuutta.

Kuva: Satu Heikinheimo, Kirjasto 10 tilaisuudesta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …

Leimaa peläten kohti uraa - tarinani työttömyydestä

Olen pitkään halunnut kirjoittaa työttömyydestä ja siihen liittyvistä mielikuvista. Minua pyydettiin hiljan kirjoittamaan erään järjestön blogiin teksti hieman aiheeseen liittyen, suostuin. Sen lisäksi keskustelu aktiivimallista on tehnyt tästä aiheesta nyt ajankohtaisen, joten ehkä nyt on aika tuoda minunkin ajatukseni sanalliseen muotoon.

Virallisesti olen ollut heinäkuusta 2016 työttömänä. Olen ollut satunnaisilla keikkatöillä ja Kelan tuilla talouttani kipuillen kasassa pitänyt työtön työnhakija. Ensimmäisen kerran olin aikeissa kirjoittaa työttömyydestä, kun kävin TE-keskuksen työttömille pakollisessa tilaisuudessa. Halusin kirjoittaa siitä kokemuksesta, mutta todellisuudessa koko ajatus siitä, että olen työtön työnhakija tuntui niin häpeälliseltä ja inhottavalta, etten kyennyt siitä silloin kirjoittamaan. Ei ole kivaa olla työtön.

Nyt uskallan aiheesta kirjoittaa, koska näyttää siltä, että omat ponnisteluni uran rakentamisen suhteen alkaa tuottaa tulosta. Minä olen saanut jo teh…