Siirry pääsisältöön

E-pilleripakina

Ymmärrettyäni, että sisälleni ängetty kuparinen vauvanestoratkaisu tuotti minulle infernaalista kipua 1,5-2 viikkoa kuukaudesta päätin repäisyttää tuon metalihäkkyrän pois kehostani ja siirtyä popsimaan pillereitä. Vaihdos tapahtui vuoden vaihteessa. 24 valkoista pilleriä ja niiden jälkeen neljä kellertävää. Pomp pomp pomp, kuului joka päivä, kun pilleri pompsahti levystä suuhuni.

Siitä se sitten alkoikin kevään kestänyt känkkäränkkämasennusahdistuskiukku. Mikäli sain pienenkin aiheen yhteenkään negatiiviseen tunteeseen, upotti se minut välittömästi syvälle sen syövereihin.

Jossain kohtaa aloin epäilemään, että olisiko tämä pitkään jatkunut mieltäni vaivaava ilmamassa jotain muuta kuin luonteeni hulluutta. Kurkkasin katsomaan pillereideni mukana tullutta paksua paperinivaskaa. Mahdolliset haittavaikutukset, Yleiset: sukupuolisen kiinnostuksen väheneminen, masennus/alakuloisuus, mielialan vaihtelu.

Eli kuoleman kaipuuta herättävä synkistelyni olikin mahdollisesti vain pillereiden sisältämää anti-vitamiinia.

Päätin lopettaa ja pilerittömyyttä on tällä hetkellä takana kaksi kuukautta. Elämän seikkaperäisyys hahmottuu nyt kuvaputken sijaan Full HD:na. Päälläni roikkunut harmaa harso on kadonnut.

Olen kertonut tästä kokemuksesta ystävilleni, ja lähes aina olen saanut osakseni ymmärtäväisiä onnitteluja. Onnitteluja! Noista auvoista huokailuista on puuttunut enää vain se, että minulle olisi puettu hassut vaatteet ylle ja olisimme kierrelleet ympäri kaupunkia, lopulta suunnaten saunatiloille, missä hikoilun lisäksi sotkisimme sormiväriä perseellemme ja istuisimme valkoisten paperiarkkien päälle. Hieno virstanpylväs elämässä! Onnea Jenni!

Herää kysymys, mitä helvettiä? Onko tämä joku kaikkien naisten yhteisesti hyväksymä elämän tosiasia, että pillereitä syödään, mutta hulluksihan niistä tulee. Sama kuin olisin kiskonut useamman tuopin olutta ja huojuntaani tuijottava elämästä enemmän tietävä kertoisi lempeä ilme kasvoillaan, että alkoholista tulee humalaan.

Olenko minä ollut käymässä vessassa juuri siinä kohtaa, kun kokouksessa on päätetty, että toisen sukupuolen on tarvottava elämänsä paperipussi päässä ehkäisyn takia ja se on ihan OK. Meillä on jumalauta se lasikattokin, pitääkö meidän taistelumielet turruttaa kalvopäällysteisin tabletein. Onhan se tietty tämäkin tapa karsia turhaa kilpailua.

Sitten jos mietimme, että mistä stereotyyppisesti miehet vaimoissaan valittavat, niin niitähän ei paneta, ne on nihkeitä ja koskaan ei tiedä millä tuulella ne on. Noh... Mahdolliset haittavaikutukset, Yleiset: sukupuolisen kiinnostuksen väheneminen, masennus/alakuloisuus, mielialan vaihtelu.

Oli miten oli, minulla on nyt pillereiden sijaan kivaa ja mieli kirkkaana kannan kortsuja mukanani. Onnea Jenni!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …

Leimaa peläten kohti uraa - tarinani työttömyydestä

Olen pitkään halunnut kirjoittaa työttömyydestä ja siihen liittyvistä mielikuvista. Minua pyydettiin hiljan kirjoittamaan erään järjestön blogiin teksti hieman aiheeseen liittyen, suostuin. Sen lisäksi keskustelu aktiivimallista on tehnyt tästä aiheesta nyt ajankohtaisen, joten ehkä nyt on aika tuoda minunkin ajatukseni sanalliseen muotoon.

Virallisesti olen ollut heinäkuusta 2016 työttömänä. Olen ollut satunnaisilla keikkatöillä ja Kelan tuilla talouttani kipuillen kasassa pitänyt työtön työnhakija. Ensimmäisen kerran olin aikeissa kirjoittaa työttömyydestä, kun kävin TE-keskuksen työttömille pakollisessa tilaisuudessa. Halusin kirjoittaa siitä kokemuksesta, mutta todellisuudessa koko ajatus siitä, että olen työtön työnhakija tuntui niin häpeälliseltä ja inhottavalta, etten kyennyt siitä silloin kirjoittamaan. Ei ole kivaa olla työtön.

Nyt uskallan aiheesta kirjoittaa, koska näyttää siltä, että omat ponnisteluni uran rakentamisen suhteen alkaa tuottaa tulosta. Minä olen saanut jo teh…