Siirry pääsisältöön

Mitä tyttöbändeily opetti naiseudesta ...ja elämästä

Olin kaksi vuotta mukana projektissa nimeltä Snakebutterfly. Uuden aallon 90-lukulainen poppiräppigimmabändi. Tarina lähti alun perin liikkeelle niin sanotusti hauskasta läpästä, mutta kun osaamista ja intoa löytyi, niin “läppä eskaloitui”. Ensimmäinen keikka oli ainoastaan kaksi kuukautta bändi perustamisensa jälkeen.

TÄNÄ KEVÄÄNÄ TULI KUITENKIN AIKA LAITTAA PILLIT PUSSIIN viimeisen musiikkivideon myötä. Päätin pysähtyä pohtimaan, mitä tämä kahden vuoden tyttöbändeily oli minulle opettanut.
   Samalla kun olen laulanut ja tanssinut headset -mikrofoni päässäni, rinnallani kaksi upeaa gimmaa, olen myös kirjoittanut esikoisromaanini käsikirjoituksen, perehtynyt naiskuvaan ja nyt viimeisimpänä aloittanut luennoimaan/puhumaan naisen häpeästä ja seksuaalisuudesta.
Ensimmäin bändikuva, sinä iltana kun Snakebutterfly syntyi.

LUOTTO OMAAN TEKEMISEEN. Me ei pyydelty anteeksi tai kysytty lupaa. Luotettiin siihen, että jengi kyllä bonjaa ja ne hyppii meidän kanssamme. Tässä projektissa asenne oli tärkeä. Se teki eron viihdyttävän ja naurettavan välillä.
   Oma alter egoni, Cool Jenniferin vahva asenne teki minusta vahvemman. Huomasin ottavani Cool Jenniferin roolin sitä mukaan, kun esiintymismeikki alkoi kasvoille muodostua. Lavalle nousua bäkkärillä odotti itsevarma ja rauhallinen nainen, joka luotti täysin tulevaan. Tässä kohtaa haluan korostaa, että laulaminen on minun epämukavuusaluetta (tai ainakin oli ennen Sneikkareita). Olisi ollut paljon luonnollisempaa, että olisin ravannut vessassa ja hengittänyt ainoastaan keuhkojen yläosalla, sillä muu kroppa on kauhun kangistama. Mutta Cool Jennifer luotti, että hänen olemuksensa kantaa ja hän tiesi ettei ollut yksin, hänellä oli kaksi vahvaa gimmaa rinnallaan, eikä yleisö ollut vastustaja vaan kanssarakastelija.
  Ehkä "Cool Jennifer" asui minussa jo ennen Sneikkareita pienen hiljaisena äänenä. Kahden vuoden tyttöbändeilyn myötä olen oppinut hyödyntämään hänen voimaansa. Cool Jennifer oli törkee, mutta myös pirun upee!

Kuva: Fanni Carolina Photography

TERAPEUTTISTA NAURESKELUA POP-KULTTUURILLE, sillä sitähän se paljolti oli. Ainakin minulle. Sain CD-levyni 11-vuotiaana ja se oli Aqua, Aquarium. Ensimmäiset englannin kieliset opettelemani biisin sanat oli Barbie girl. Siitä sitten Spaissarit, Britney, Kylie, JLo, Christina (hetkellinen puberteetti ja Hole) ja nykyään Rihanna, Beyonce ja Lana Del Rey. Aika barbiegirlejä kaikki!
   Meidän popparileikkimme teki minulle todelliseksi sen vinkuraisen maailman, mikä kuuluu naistähteyteen. Tajusin kuinka konservatiivista ideologiaa kaikki nuo naiset toistavat. Ja kun puhun konservatiivisesta ideologiasta, en puhu Martha Stewartista, vaan siitä missä naiset ovat kauniita ja nättejä, ja ainoa sallittu tapa olla kapinallista on ravistaa kiltin tytön rooli pois lisäämällä seksikkyyttä.
   Nyt joku sielä ruttaa nenäsä ja julistaa, että Queen B on upee - ja niin hän onkin! Beyonce on upee ...ja joo, niin on Rihanna, ja kyllä, on on Lana Del Reykin, niin ja siis tanssin edelleen aivan saatanan kovaa, kun Britney alkaa soimaan. MUTTA PLIIS! Katsokaa tuota nimilistaa, kuvitelkaa naiset mieleenne. Hehän toistavat täydellisesti sitä iänikuista tapaa, missä nainen arvioidaan ensin ulkonäkönsä kautta, se jälkeen voidaan havainnoida osaamista.

Miksi me sitten niin nautimme tästä (puhun nyt popin kuluttajan näkökulmasta)? No, sitä voi miettiä samalla, kun seuraavan kerran nostat jäätelön tai viinilasin huulillesi. Siinä ei ole mitään mitä tarvitsisit -ja silti sitä joskus todellakin tarvitsee!

IRONISEN HUUMORIN TAITO HALTUUN. Heti alusta meille kaikille oli selvää, jotta tämä vitsi olisi hyvä, me ei saada vitsailla yhtään. Kaikki tehdään tosissaan ja täysillä. Sneikkarit oli viihdettä ja samalla kritiikkiä sitä viihteen muotoa kohtaan.
   Välillä tuli vastaan henkilöitä, jotka kompastuivat juuri tähän ja eräs keikkajärjestäjä juonsi meidät lavalle "Seuraavana tyttöbändi, joka taatusti myy seksikyydellään". Sen illan jälkeen Suski tuotti hyvin nopeasti sanat uuteen biisiin, syntyi Voimaa.

Katsot mua,
pikkuhiljaa alat
huumantua
Paina mielees mä
En tarvii sua
Muurit murtuu
Alan voimaantua

Sneikkarit lavalla, ne myy pelkkää seksii,
Voi pikkupoika, sulle pitäis tarjota keksii,
Sä puhuit! Hyvä! Et vaan jännittäny tykkejäs flexiin.
Mä en lopeta, ennen ku vedän täl tekstillä sua pleksii.
Nii. On homman nimittäin tämä,
Sneikkarit tarjoilee sen sulle kylmänä. Pliis ymmärrä.
Nyt eletään vuotta 2016
En oo kauppatavaraa
Rakennan omaa näist lihoist.

Tää on voimaa
Katson kuuta nousevaa
Mä voin tehdä mitä vaan
Koirat kuolaa
Samaan ansaan lankeaa, kuin
joka poika unissaan
Tää on voimaa
Kun nainen yössä koroissaan
Tietää mitä haluaa
Tätä taikaa
On hetki, se hetki on nyt, ota kii muija
Ota kii muija

On kuuma kesä, kerrot elämästäs lisää,
Kuinka haluisit muijan, joka ei kaipais susta isää,
Rupeet sönköttää, kun tarjoon shotin kirpeää.
Ei hameenmitta kerro itsenäisyydestä mitää.

Katsot mua,
pikkuhiljaa alat
huumantua
Et kauas nää, näät vaan kuoren, naisen nuoren.
Luulet etten haastais, vaan kiltisti sun *piip* nuolen.
Voi kundi mul on mielessä muuta.
Rakennan rakettin,
Ylihuomenna kosketan kuuta.

En tarvii sua
Muurit murtuu
Alan voimaantua

Tää on voimaa...

Mä kuolen nauruun, kun väität tosissaan,
Etten muuta tässä elämässä voi saavuttaa,
Kuin sut.
Voi kundi kuuntele tää.
Koita tästä edes pieni pala ymmärtää.
Gimmoissa on voimaa
Turha tyttöydest on soimaa
(Ei) tarvi pukeutuu ku mies
Et saa tän maailman muuttumaan.
Tää on voimaa...


SE ETTÄ JOKIN PÄÄTTYY EI TEE SIITÄ YHTÄÄN VÄHEMMÄN ARVOKASTA ja merkityksellistä. Meidän viimeisenä julkaistu biisi Baada kertoo romanssista, joka tiedetään päättyvän jossain kohtaa. Se ei ole ikuista, eikä sen kuulukaan olla! Sen kanssa leijaillaa ja haaveillaan korkeammalla kuin muut. Se juovuttaa, humalluttaa, mutta jossain kohtaa sen tulee päätökseensä.
   Niin kuin parhaimmilla Baadan kaltaisille romansseille on aina paikka sydänmenssäni, niin myös Snakebutterflylle. Sneikkarilove forever!

Kuva: Miikka Pirinen
Psst... Snakebutterflyn t-paitoja ja julsteita on vielä. Jos kiinnostaa, niin voi laittaa viestiä. Pus*





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Iloinen kullin lutkuttaja

Tänään miehet hihittelevät sitä, kuinka kuukausi sitten vietetyn ystävänpäivän jälkeen nyt on aika juhlia pihvin ja bloukkarin päivää. Ajatuksena on se, että kun ystävänpäivänä miesten odotetaan tuovan naisille kukkia, lahjoja, suklaata ja vievän illalliselle, niin nyt on naisten aika helliä miestä. Tuo äskeinen on se, miten steakandbjday.com -sivu asian kiteyttää. Sivustolla kerrotiin myös, että päivää alettiin viettämään vuonna 2002 ja idea oli tullut bostonilaisen radiokanavan FNX Radion paikalliselta Juha Perälältä.

Hirveästi enempää faktaa en tästä Steak & BJ -päivästä löytänyt, sillä esimerkiksi Wikipediassa aiheesta oli ainoastaan lyhyt artikkeli norjaksi. Englannin kielisille sivuille aihe oli turhan tuhma. "This is not the appropriate forum. We can't do anything here about adding this event." Ajatella, mitä kaikkea ihmiskunnan hirvityksiä Wikipediasta löytyykään, mutta suihinotto on liikaa.



Suomessahan tämä päivä ei oikeastaan toimi, sillä Posti kerkesi kaup…

Röyhkeyskoulusta

Noin kaksi viikkoa sitten oli ensimmäinen Röyhkeyskoulu. (Kiitos ToinenPHD, Paula ja Marja hurmaavasta tilasta!) Tapahtuma sai osakseen välittömästi runsaasti huomiota ja kiinnostusta. Mielenkiintoista oli havaita, että niin monelle avautui välittömästi jo pelkästä nimestä tapahtuman agenda. Asia siis resonoin.

Idea Röyhkeyskoulusta syntyi erään palaverin yhteydessä, kun juttelimme kanssasisarien kanssa työelämästä. Keskustelussa toistui lauseet kuten "en mä sit kehdannut..." ja "olis siinä kai sit pitänyt..."
   Hitto! Muistan hätkähtäneeni jossittelun määrää, johon siis itsekin osallistuin. Ymmärsin, että tarvitsemme lisää röyhkeyttä. Kuinka paljon osaamista jää käyttämättä, kun ei uskalleta tai tajuta tuoda sitä esille. Jäädään kiltisti, käsi nätisti pystyssä odottamaan omaa vuoroa, niin kuin koulussa tehtiin. Röyhkeyskoulun idea ei ole lietsoa kusipäiseen käyttäytymiseen vaan olla lääke kiltin tyttö syndroomaan.

Enemmän kuin itse ongelmat, minua kiinnostaa löyt…