Siirry pääsisältöön

Mitä tyttöbändeily opetti naiseudesta ...ja elämästä

Olin kaksi vuotta mukana projektissa nimeltä Snakebutterfly. Uuden aallon 90-lukulainen poppiräppigimmabändi. Tarina lähti alun perin liikkeelle niin sanotusti hauskasta läpästä, mutta kun osaamista ja intoa löytyi, niin “läppä eskaloitui”. Ensimmäinen keikka oli ainoastaan kaksi kuukautta bändi perustamisensa jälkeen.

TÄNÄ KEVÄÄNÄ TULI KUITENKIN AIKA LAITTAA PILLIT PUSSIIN viimeisen musiikkivideon myötä. Päätin pysähtyä pohtimaan, mitä tämä kahden vuoden tyttöbändeily oli minulle opettanut.
   Samalla kun olen laulanut ja tanssinut headset -mikrofoni päässäni, rinnallani kaksi upeaa gimmaa, olen myös kirjoittanut esikoisromaanini käsikirjoituksen, perehtynyt naiskuvaan ja nyt viimeisimpänä aloittanut luennoimaan/puhumaan naisen häpeästä ja seksuaalisuudesta.
Ensimmäin bändikuva, sinä iltana kun Snakebutterfly syntyi.

LUOTTO OMAAN TEKEMISEEN. Me ei pyydelty anteeksi tai kysytty lupaa. Luotettiin siihen, että jengi kyllä bonjaa ja ne hyppii meidän kanssamme. Tässä projektissa asenne oli tärkeä. Se teki eron viihdyttävän ja naurettavan välillä.
   Oma alter egoni, Cool Jenniferin vahva asenne teki minusta vahvemman. Huomasin ottavani Cool Jenniferin roolin sitä mukaan, kun esiintymismeikki alkoi kasvoille muodostua. Lavalle nousua bäkkärillä odotti itsevarma ja rauhallinen nainen, joka luotti täysin tulevaan. Tässä kohtaa haluan korostaa, että laulaminen on minun epämukavuusaluetta (tai ainakin oli ennen Sneikkareita). Olisi ollut paljon luonnollisempaa, että olisin ravannut vessassa ja hengittänyt ainoastaan keuhkojen yläosalla, sillä muu kroppa on kauhun kangistama. Mutta Cool Jennifer luotti, että hänen olemuksensa kantaa ja hän tiesi ettei ollut yksin, hänellä oli kaksi vahvaa gimmaa rinnallaan, eikä yleisö ollut vastustaja vaan kanssarakastelija.
  Ehkä "Cool Jennifer" asui minussa jo ennen Sneikkareita pienen hiljaisena äänenä. Kahden vuoden tyttöbändeilyn myötä olen oppinut hyödyntämään hänen voimaansa. Cool Jennifer oli törkee, mutta myös pirun upee!

Kuva: Fanni Carolina Photography

TERAPEUTTISTA NAURESKELUA POP-KULTTUURILLE, sillä sitähän se paljolti oli. Ainakin minulle. Sain CD-levyni 11-vuotiaana ja se oli Aqua, Aquarium. Ensimmäiset englannin kieliset opettelemani biisin sanat oli Barbie girl. Siitä sitten Spaissarit, Britney, Kylie, JLo, Christina (hetkellinen puberteetti ja Hole) ja nykyään Rihanna, Beyonce ja Lana Del Rey. Aika barbiegirlejä kaikki!
   Meidän popparileikkimme teki minulle todelliseksi sen vinkuraisen maailman, mikä kuuluu naistähteyteen. Tajusin kuinka konservatiivista ideologiaa kaikki nuo naiset toistavat. Ja kun puhun konservatiivisesta ideologiasta, en puhu Martha Stewartista, vaan siitä missä naiset ovat kauniita ja nättejä, ja ainoa sallittu tapa olla kapinallista on ravistaa kiltin tytön rooli pois lisäämällä seksikkyyttä.
   Nyt joku sielä ruttaa nenäsä ja julistaa, että Queen B on upee - ja niin hän onkin! Beyonce on upee ...ja joo, niin on Rihanna, ja kyllä, on on Lana Del Reykin, niin ja siis tanssin edelleen aivan saatanan kovaa, kun Britney alkaa soimaan. MUTTA PLIIS! Katsokaa tuota nimilistaa, kuvitelkaa naiset mieleenne. Hehän toistavat täydellisesti sitä iänikuista tapaa, missä nainen arvioidaan ensin ulkonäkönsä kautta, se jälkeen voidaan havainnoida osaamista.

Miksi me sitten niin nautimme tästä (puhun nyt popin kuluttajan näkökulmasta)? No, sitä voi miettiä samalla, kun seuraavan kerran nostat jäätelön tai viinilasin huulillesi. Siinä ei ole mitään mitä tarvitsisit -ja silti sitä joskus todellakin tarvitsee!

IRONISEN HUUMORIN TAITO HALTUUN. Heti alusta meille kaikille oli selvää, jotta tämä vitsi olisi hyvä, me ei saada vitsailla yhtään. Kaikki tehdään tosissaan ja täysillä. Sneikkarit oli viihdettä ja samalla kritiikkiä sitä viihteen muotoa kohtaan.
   Välillä tuli vastaan henkilöitä, jotka kompastuivat juuri tähän ja eräs keikkajärjestäjä juonsi meidät lavalle "Seuraavana tyttöbändi, joka taatusti myy seksikyydellään". Sen illan jälkeen Suski tuotti hyvin nopeasti sanat uuteen biisiin, syntyi Voimaa.

Katsot mua,
pikkuhiljaa alat
huumantua
Paina mielees mä
En tarvii sua
Muurit murtuu
Alan voimaantua

Sneikkarit lavalla, ne myy pelkkää seksii,
Voi pikkupoika, sulle pitäis tarjota keksii,
Sä puhuit! Hyvä! Et vaan jännittäny tykkejäs flexiin.
Mä en lopeta, ennen ku vedän täl tekstillä sua pleksii.
Nii. On homman nimittäin tämä,
Sneikkarit tarjoilee sen sulle kylmänä. Pliis ymmärrä.
Nyt eletään vuotta 2016
En oo kauppatavaraa
Rakennan omaa näist lihoist.

Tää on voimaa
Katson kuuta nousevaa
Mä voin tehdä mitä vaan
Koirat kuolaa
Samaan ansaan lankeaa, kuin
joka poika unissaan
Tää on voimaa
Kun nainen yössä koroissaan
Tietää mitä haluaa
Tätä taikaa
On hetki, se hetki on nyt, ota kii muija
Ota kii muija

On kuuma kesä, kerrot elämästäs lisää,
Kuinka haluisit muijan, joka ei kaipais susta isää,
Rupeet sönköttää, kun tarjoon shotin kirpeää.
Ei hameenmitta kerro itsenäisyydestä mitää.

Katsot mua,
pikkuhiljaa alat
huumantua
Et kauas nää, näät vaan kuoren, naisen nuoren.
Luulet etten haastais, vaan kiltisti sun *piip* nuolen.
Voi kundi mul on mielessä muuta.
Rakennan rakettin,
Ylihuomenna kosketan kuuta.

En tarvii sua
Muurit murtuu
Alan voimaantua

Tää on voimaa...

Mä kuolen nauruun, kun väität tosissaan,
Etten muuta tässä elämässä voi saavuttaa,
Kuin sut.
Voi kundi kuuntele tää.
Koita tästä edes pieni pala ymmärtää.
Gimmoissa on voimaa
Turha tyttöydest on soimaa
(Ei) tarvi pukeutuu ku mies
Et saa tän maailman muuttumaan.
Tää on voimaa...


SE ETTÄ JOKIN PÄÄTTYY EI TEE SIITÄ YHTÄÄN VÄHEMMÄN ARVOKASTA ja merkityksellistä. Meidän viimeisenä julkaistu biisi Baada kertoo romanssista, joka tiedetään päättyvän jossain kohtaa. Se ei ole ikuista, eikä sen kuulukaan olla! Sen kanssa leijaillaa ja haaveillaan korkeammalla kuin muut. Se juovuttaa, humalluttaa, mutta jossain kohtaa sen tulee päätökseensä.
   Niin kuin parhaimmilla Baadan kaltaisille romansseille on aina paikka sydänmenssäni, niin myös Snakebutterflylle. Sneikkarilove forever!

Kuva: Miikka Pirinen
Psst... Snakebutterflyn t-paitoja ja julsteita on vielä. Jos kiinnostaa, niin voi laittaa viestiä. Pus*





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …

Vähättelevän kielen kulttuuri hidastaa naisia

No, siis tää on vaan niiku mun mielipide. Tiekkö? En siis oo mikään asiantuntija, mut oon mä tästä lukenut ja sillai.

Kuulostaako tutulta?

Vuonna 2015 yhdysvaltalainen talouslehti Forbes listasi 9 tapaa, jolla nainen luovuttaa valtaansa.

1. Vähättelevä puhetapa
2. Tarpeettomat pahoittelut
3. Muut saavat kunnian ideoista
4. Epäröinti
5. Ei ymmärretä vaikutusvallan käyttöä
6. Suhteiden hyödyntäminen
7. Reagointi ennakoinnin sijaan
8. Verkostojen vähyys
9. Halu tulla tykätyksi

Talouslehti kirjoitti samaisena vuonna oman artikkelinsa Fobesin listasta. Itselleni tuota listaa tuijottaessa herää ajatus, että onko kyseessä kenties jokin malli, miten on sosiaalisesti hyväksyttävää olla naista. Ikään kuin opisimme vähättelemään itseämme ja omaa osaamistamme, koska haluamme ylläpitää yleisen ilmapiirin harmonista sointia.

Sveitsissä julkaistiin viime vuonna tutkimus, minkä mukaan naisten aivot reagoivat voimakkaammin prososiaaliseen käyttäytymiseen, kun taas miesten aivot palkitsivat itsekäämmäst…