Siirry pääsisältöön

Minähän annan mennä ja oikein kovin koitan

Helsingin Sanomien toimittaja oli saanut vihiä, että Helsingissä liikkuu nainen, joka luennoi naisen minäkuvasta ja seksuaalisuudesta. Puhuu ihmisille otsikkolla "Naisen häpeä -ja vitut siitä". Samainen tyyppi on aloittanut myös tekemään videoita YouTubeen, joiden aiheina on ollut mm. slut-shaming ja klitoris. 

Tästä kun klikkaa, niin pääsee näkemään tämän kyseisen videon 


NIIN SOI PUHELIMENI kaksi viikkoa sitten. Olin keskellä kuvauksia, mutta onnistuin sopimaan haastattelun heti parin päivän päähän. Häkeltyneenä tilanteessa aloin kertaamaan kevään mittaan käsittelemiäni asioita ja valmistautumaan haastatteluun. Istuimme kalliolaisen kahvilan pöydän ääressä melkein kolme tuntia ja keskustelu rönsyili tämän massiivisen aiheen äärellä. 

Viime tiistaina istuin maskituolissa Sanomatalossa, kun vieressäni Anja Snellman kävi läpi kysymyksiä, mitä hän oli valmistellut Arka paikka -ohjelmaa varten. Listalla oli lapsuusmuistoista, naiskuvaan, stereotypioihin ja feminismiin, ja miten näen nämä nyt verrattuna nuoruuteeni. Totesin välittömästi, että kaikkien noiden aiheiden käsittely veisi vähintään kaksi tuntia, ja meillä oli aikaa vain 20 minuutin. "Joo, se menee hujauksessa" Anja totesi. 
   Niinhän se meni. Se kolme minuuttia, minkä istuin studiossa hiljaa odottaen nauhoitusten aloittamista tuntui vähintään yhtä pitkältä ajalta kuin itse nauhoitukset. Napatessani nappimikkiä pois paidastani muisikuvani tapahtuneesta oli, että kerkesin vastaamaan kolmeen kysymykseen, kun etukäteen olin kuullut 20 mehevää vastausta odottavaa kysymystä. 


OLEMME RAAPAISSEET PINTAA ja minä vasta lämmittelen. Sain tänään ystävältäni ihana viestin: "Upea juttu susta!! You go girl! Tai suomalaisittain: Anna mennä, akka!!" - Minähän annan ja oikein kovin koitan.

Mikäli läppäni resonoi, suosittelen seuraamaan sivua Jenni Janakka Facebookissa (sinne tulee mm. tiedot tulevista tapahtumista) ja tilaamaan YouTube kanavani

Tässä vielä linkki tuohon Helsingin Sanomien juttuun: http://www.hs.fi/elama/art-2000005262543.html




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Iloinen kullin lutkuttaja

Tänään miehet hihittelevät sitä, kuinka kuukausi sitten vietetyn ystävänpäivän jälkeen nyt on aika juhlia pihvin ja bloukkarin päivää. Ajatuksena on se, että kun ystävänpäivänä miesten odotetaan tuovan naisille kukkia, lahjoja, suklaata ja vievän illalliselle, niin nyt on naisten aika helliä miestä. Tuo äskeinen on se, miten steakandbjday.com -sivu asian kiteyttää. Sivustolla kerrotiin myös, että päivää alettiin viettämään vuonna 2002 ja idea oli tullut bostonilaisen radiokanavan FNX Radion paikalliselta Juha Perälältä.

Hirveästi enempää faktaa en tästä Steak & BJ -päivästä löytänyt, sillä esimerkiksi Wikipediassa aiheesta oli ainoastaan lyhyt artikkeli norjaksi. Englannin kielisille sivuille aihe oli turhan tuhma. "This is not the appropriate forum. We can't do anything here about adding this event." Ajatella, mitä kaikkea ihmiskunnan hirvityksiä Wikipediasta löytyykään, mutta suihinotto on liikaa.



Suomessahan tämä päivä ei oikeastaan toimi, sillä Posti kerkesi kaup…

Röyhkeyskoulusta

Noin kaksi viikkoa sitten oli ensimmäinen Röyhkeyskoulu. (Kiitos ToinenPHD, Paula ja Marja hurmaavasta tilasta!) Tapahtuma sai osakseen välittömästi runsaasti huomiota ja kiinnostusta. Mielenkiintoista oli havaita, että niin monelle avautui välittömästi jo pelkästä nimestä tapahtuman agenda. Asia siis resonoin.

Idea Röyhkeyskoulusta syntyi erään palaverin yhteydessä, kun juttelimme kanssasisarien kanssa työelämästä. Keskustelussa toistui lauseet kuten "en mä sit kehdannut..." ja "olis siinä kai sit pitänyt..."
   Hitto! Muistan hätkähtäneeni jossittelun määrää, johon siis itsekin osallistuin. Ymmärsin, että tarvitsemme lisää röyhkeyttä. Kuinka paljon osaamista jää käyttämättä, kun ei uskalleta tai tajuta tuoda sitä esille. Jäädään kiltisti, käsi nätisti pystyssä odottamaan omaa vuoroa, niin kuin koulussa tehtiin. Röyhkeyskoulun idea ei ole lietsoa kusipäiseen käyttäytymiseen vaan olla lääke kiltin tyttö syndroomaan.

Enemmän kuin itse ongelmat, minua kiinnostaa löyt…