Siirry pääsisältöön

Kärsimättömyys on sokeutta nähdä tätä hetkeä

Kahden viikon elelyni Nokialla helmi-maaliskuun vaihteessa ja kykenemättömyyteni tuottaa siellä mitään tekstiä käynnisti yllättävän pitkän tarvonnan mieleni synkissä syövereissä. Se minut laittoi kyseenalaistamaan oikeestaa kaiken, mitä olin tehnyt ja kokenut viimeisen vuoden aikana. Koska en välittömästi päässytkään nauttimaan työni hedelmistä, kyseenalaistin koko mahdollisuuden jonain päivänä nauttia niistä.
   Sisälläni oli Jenni 5v., joka ärtyi siitä, ettei saanut mehujäätä nautittavaksi jo pakastehyllyn luona. 31-vuotiaana minun pitäisi jo ymmärtää, että se mehujää on vielä olemassa kun se maksetaan, viedään kotiin, laitetaan pakkaseen ja nautitaan päivällinen. Se on olemassa koko ajan ja kun sen aika tulee, niin minä saan sen.

Ei väliä kuinka moni psykologi, elämäntapavalmentaja, baaripöytäfilosofi tai naistenlehtien otsikko oli toistanut ajatusta, "ei se päämäärä, vaan se matka", siitä huolimatta tuskailin matkan pituuden takia.

Tässä ottamani kuva sumusta Tampereen Pyynikiltä. Se on sekä sää- että olotila.

Rikoin kuumemittarini ja apteekissa farmaseutti innostui myymään minulle vanhanmallista kuumemittaria. Sitä sellaista, mikä ennen sisälsi elohopeaa, mutta ei enää nykyään. Hän kehui itse luottavansa siihen enemmän kuin digitaalisiin, vaikka samaan hengenvetoon hän totesi molempien olevan yhtä luotettavia.
   Sanoin haluavani digitaalisen, koska hänen suositteleman kuumemittarin kanssa kestää seitsemän minuuttia saada selvyys lämpötilasta ja digitaalisessa kaksi. Eihän kukaan jaksa katsoa enää netissä äkkiseltään 7 min. videota, kun kaksikin minuuttia tuntuu jo todella pitkältä. Miksi minun pitäisi elää 80-luvulla kuumeni kanssa.

Kyllä, laulan tässä samaa virttä kuin niin moni muukin nykyään. Kaikkea on tarjolla paljon ja heti ja välittömästi, niin kaikki pitää saada heti! Idean syttyessä halutaan nähdä jo lopputulos. Mikään ole niin epäseksikästä kuin maltti. Vaikka luulen olevani niin erinomaisen tiedostavaa yksilöä, kompuroin ihan samoissa ansoissa kuin muutkin.
   Naureskelen sporassa takanani istuville nuorille jotka iik, kuolee niin tod saman tien, jos ei saa sitä jotain just nyt ja heti. Hetkeä myöhemmin puran tuttavalleni kärsimättömyyteni aiheuttamaan turhautumista, koska joudun odottamaan projektieni kanssa. Olen huvittava saapas.

Tämän kuvan otin itsestäni kun yllätysdarra iski. Kuva toimii myös havainnollistaa hyvin myös ihmisen pettymyksen itseensä ja toimintaansa kohtaa.


Halusin lopun typerälle olotilalleni. Listasin kuukausittaiset tuloni ja menoni, käynnissä olevat projektini sekä mielessä huomiota haluavat ideani. Tuijottelin listojani, kaikki näytti yhtäkkiä selkeältä. Rauhotuin.

Päämäärä on epämääräinen haavekuva mielessäni, mutta matka on todellista arkeani. Päätin alkaa taas nauttimaan matkasta, sillä sitä saan elää joka ikinen päivä. Minulla on kuitenkin antoisaa koneeni äärellä ja pidän siitä mitä teen. Rakennan itselleni uraa, jonka tuntuu omalta. Kyllä sitä mehujäätä sitten jossain kohtaa lipitellään.

Tässä hilpeä minä, joka on innoissaan löydettyään lähimarketista printteriin lisää paperia.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …

Vähättelevän kielen kulttuuri hidastaa naisia

No, siis tää on vaan niiku mun mielipide. Tiekkö? En siis oo mikään asiantuntija, mut oon mä tästä lukenut ja sillai.

Kuulostaako tutulta?

Vuonna 2015 yhdysvaltalainen talouslehti Forbes listasi 9 tapaa, jolla nainen luovuttaa valtaansa.

1. Vähättelevä puhetapa
2. Tarpeettomat pahoittelut
3. Muut saavat kunnian ideoista
4. Epäröinti
5. Ei ymmärretä vaikutusvallan käyttöä
6. Suhteiden hyödyntäminen
7. Reagointi ennakoinnin sijaan
8. Verkostojen vähyys
9. Halu tulla tykätyksi

Talouslehti kirjoitti samaisena vuonna oman artikkelinsa Fobesin listasta. Itselleni tuota listaa tuijottaessa herää ajatus, että onko kyseessä kenties jokin malli, miten on sosiaalisesti hyväksyttävää olla naista. Ikään kuin opisimme vähättelemään itseämme ja omaa osaamistamme, koska haluamme ylläpitää yleisen ilmapiirin harmonista sointia.

Sveitsissä julkaistiin viime vuonna tutkimus, minkä mukaan naisten aivot reagoivat voimakkaammin prososiaaliseen käyttäytymiseen, kun taas miesten aivot palkitsivat itsekäämmäst…