Siirry pääsisältöön

Onni on upeat muijat

Tosi-TV sarjojen tukasta repivä ja juonitteleva naiskuvasto ansaitsee rinnalleen upeat muijat. Ei naiset ole sellaisia toisilleen. Eilinen päiväni oli täynnä ihania ihmisiä ja hyvää energiaa.
   Yksin koneen kalvakan valon ääressä pakertaessa voi joskus kadota omaan mielen apeuteen. Voi unohtua miettimään, olenko minä tyhmä. Onneksi ympärillä on upeita tyyppejä, joiden seurasta saa välittömästi uutta voimaa ja aivot lähtee rullaamaan uudella tavalla. Naisia, jotka ottavat rohkeasti askelia kohti omia unelmia.

Näitä muijia ajatellessani, mielikuva suomalaisesta kateellisuudesta on niin tylsä ajatus, että meinaan nukahtaa. Se että toisen hyvä olisi jotenkin itseltäni pois, on aivan älytön. Eilen ensimmäinen kahvikumppanini on perustanut juuri oman yrityksensä (linkki: Helsinki Design Company) ja siinä sivussa toimii Howtomon perustajajäsenenä. Lounaalla tapasin ystäväni Lauran, joka rakentaa mielenkiintoisia ja yhteiskunnallisesti merkittäviä taidenäyttelyitä...ja eikä ne hyvät tyypi siihen loppuneet.

Hyvät naiset ja herrat - Satu!!

KELLO YHDESÄN HALAUS JA KAHVI NAAMAN ETEEN. Energiatasoni lävähtävä välittömästi käyntiin sellaisella vauhdilla, että kahvin tarjoama piristävä vaikutus ei pääse edes podiumille. Olen tuntenut Sadun vuodesta 2006 ja viime syksynä löysimme toisemme uudelleen parin vuoden hiljaiselon jälkeen. Ystävyys muodostui välittömästi toisiamme kannustavaksi ja tukevaksi, jossa toisen menestyminen ja uran eri askeleet vain luovat innostusta omista mahdollisuuksista.
   Yllytämme toisiaamme kehittämään entistä lennokkaampia ideoita ja mahdollisuuksia. Jos tyytyy pohtimaan vain suppeasti ja pienesti, tulee siitä maksimi, mitä voi elämssään saavuttaa. Sadun seurassa on nautinnollista antaa ajatuksen lentää.

Tätä samaa kunnioitusta ja arvostusta koen myös Lauran tekemisiä kohtaan. On mielenkiintoista, miten samanlaisten asioiden ja ongelmien kanssa kumpikin härii työurien erilaisuuksista huolimatta. Itse nautin suuresti taidenäyttelyissä käymisestä ja se, että voin sivusta seurata alla työskentelevän ystävän toimintaa, on jännittävää ja kiinnostavaa. Fanitan mielelläni ympärilläni olevia tyyppejä, joiden tarinaa saan vierestä seurata.

Hyvät naiset ja herrat - Laura!!
Kipaisin lounaspalaverin jälkeen mämmin (WOOP WOOP, MÄMMI!) ja kahvin ääressä bestikseni luona. Anju on ollut elämässäni musiikkiluokalle siirtymisestä lähtien, yli 20 vuotta. Häntä tulen kiittämään vielä elämässäni paljon ja kaikesta. Hän on joutunut lukeemaan tekstieni ne ensimmäiset ja kömpelöimmätkin versiot, ja siitä huolimatta hän on jaksanut tukea.
   Olen urbaani ja ehkä hieman boheemi sinkku, kun bestikseni on avioliitossa elävä kahden lapsen äiti. Yksi suhteemme rikkauksista on se, että elämäntilanteemme ovat hyvin erilaiset ja arkemme rytmi poikkeaa toisistaan. Minä saan hänen kauttaan myötäelää perheen arkea ja toivon myös itse antavani omilla taiteiluillani hupia hänen elämään.

Illalla treffasin vielä edellisenä päivänä Lontoosta palanneen bänditoverini, "Sister from another Mister", Suskin (btw, täällä hänen tekstejään). Aloitin hänen kanssaan tänä keväänä kirjeenvaihdon, koska huomasimme käyvämme läpi paljon samantyyppisiä pohditoja, viedessä omaa uraamme eteenpäin ja vahvistaessamme käsitystämme omasta taiteilijuudesta.
   Hän on ensi syksynä suuntamassa Lontooseen opiskelemaan näyttelijäksi ja siinä sivussa työskentelee oman sooloprojektinsa äärellä. Olen sanoinkuvaamattoman iloinen hänen puolestaan ja on mieletöntä seurata lahjakkaan ihmisen kehitystä. Haluaisin vain paiskoa rakkaudellani häntä eteenpäin, mutta ei minun tarvitse...muija menee jo!

Hyvät naiset ja herrat - Suski!!

HUOMAAN TEKSTINI OLENVAN HIEMAN HUMALTUNUT RAKKAUDESTANI lähelläni olevista naisista, mutta aivan sama. Niinä hetkinä, kun itse kipuilee ja junnaa paikallaa, on hyvä muistaa, ettei tarvitse olla yksin. Hauis ja sydän emojien lähettely on jo sellaisenaa potkua perseelle antava, saati sitten kun saa viettää sellaisen päivän kuin minä eilen.

Omistan tämän kirjoitukseni näille kaikille tekstissä mainituille naisille, sekä muille kyselemättä eteenpäin tarpoville tyypeille. Jos ei nyt koko kaupungin sykettä saa tenhoamaan (tämä viittaus edelliseen tekstiini), niin ainakin oman ympäristönsä... Peace out! ✌🏼

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …

Leimaa peläten kohti uraa - tarinani työttömyydestä

Olen pitkään halunnut kirjoittaa työttömyydestä ja siihen liittyvistä mielikuvista. Minua pyydettiin hiljan kirjoittamaan erään järjestön blogiin teksti hieman aiheeseen liittyen, suostuin. Sen lisäksi keskustelu aktiivimallista on tehnyt tästä aiheesta nyt ajankohtaisen, joten ehkä nyt on aika tuoda minunkin ajatukseni sanalliseen muotoon.

Virallisesti olen ollut heinäkuusta 2016 työttömänä. Olen ollut satunnaisilla keikkatöillä ja Kelan tuilla talouttani kipuillen kasassa pitänyt työtön työnhakija. Ensimmäisen kerran olin aikeissa kirjoittaa työttömyydestä, kun kävin TE-keskuksen työttömille pakollisessa tilaisuudessa. Halusin kirjoittaa siitä kokemuksesta, mutta todellisuudessa koko ajatus siitä, että olen työtön työnhakija tuntui niin häpeälliseltä ja inhottavalta, etten kyennyt siitä silloin kirjoittamaan. Ei ole kivaa olla työtön.

Nyt uskallan aiheesta kirjoittaa, koska näyttää siltä, että omat ponnisteluni uran rakentamisen suhteen alkaa tuottaa tulosta. Minä olen saanut jo teh…