Siirry pääsisältöön

Iloinen kullin lutkuttaja

Tänään miehet hihittelevät sitä, kuinka kuukausi sitten vietetyn ystävänpäivän jälkeen nyt on aika juhlia pihvin ja bloukkarin päivää. Ajatuksena on se, että kun ystävänpäivänä miesten odotetaan tuovan naisille kukkia, lahjoja, suklaata ja vievän illalliselle, niin nyt on naisten aika helliä miestä. Tuo äskeinen on se, miten steakandbjday.com -sivu asian kiteyttää. Sivustolla kerrotiin myös, että päivää alettiin viettämään vuonna 2002 ja idea oli tullut bostonilaisen radiokanavan FNX Radion paikalliselta Juha Perälältä.

Hirveästi enempää faktaa en tästä Steak & BJ -päivästä löytänyt, sillä esimerkiksi Wikipediassa aiheesta oli ainoastaan lyhyt artikkeli norjaksi. Englannin kielisille sivuille aihe oli turhan tuhma. "This is not the appropriate forum. We can't do anything here about adding this event." Ajatella, mitä kaikkea ihmiskunnan hirvityksiä Wikipediasta löytyykään, mutta suihinotto on liikaa.



Suomessahan tämä päivä ei oikeastaan toimi, sillä Posti kerkesi kaupallistamaan 14. helmikuuta ennen Fazeria. Meillä juhlitaan pääasissa ystävyyttä parisuhteen sijaan.

Huonoina rakastajina kunnostautuneet, helmikuun 14. päivästä ahdistuneet, heteromiehet ovat kiukuspäisyyttään keksineet tällaisen takaisinmaksupäivän. Leimaan heidät huonoiksi rakastajiksi, koska hyvien kanssa on kiva puuhastella kaikenlaista (ja paljon).
   Hei miehet, joiden kullilla ei ole edes käväissyt muu kuin oma kuola, niin suosittelen ottamaan minuutin jos toisenkin sille pohdinnalle, että miksi tämä Steak & BJ -päivä teitä niin kovin kikatuttaa.
   Mielestäni oraalisen nautinnon antaminen kumppanille on kiva osa yhteistä seksielämää. Romanttinen rakkaus (jota siis helmikuun 14. päivä juhlistaa kaikkialla muualla, paitsi Suomessa) ja siihen pohjautuva parisuhde on yleisesti se ainoa suhde, missä ihminen pääsee toteuttamaan omaa seksuaalisuuttaan. Tästä syystä seksi, kaikissa sen iloisissa muodoissaan, sopii mainiosti helmikuun 14. päivän juhlintaan. Tämä bloukkarinkerjuupäivä on siis turha. Mikäli suhde on siinä jamassa, että helmikuun 14. mies kokee tulevansa pakotetuiksi muistamaan omaa kumppaniaan stressihikikarpalot otsallaan ja siksi kuukautta myöhemmin vastareaktiona survoo naisen suuhun kullinsa, niin tsemppiä siihen suhteeseen.

Näiden kahden päivän asetelma on mielestäni myös äärimmäisen tylsä. Ihan kuin naiset olisivat suhteen se ainoa osapuoli, joka pitävät romantiikasta ja miehet puolestaan ainoita seksiä kaipaavia. Niin suppeaa! Niin tylsää!

Tämä päivä tekee karhunpalveluksen meille kaikille. Se vain korostaa jumittunutta kuvaa naisena ja miehenä olemisesta. Väännän rautalangasta. Steak & BJ -miehet haluavat juhlapäivänään syödä mieleistään ruokaa ja saada suuseksiä. Tästä on ymmärrettävissä, että naiset ottavat suihin harvoin. Mistä puolestaan seuraa käsitys, että naisten ei itseasiassa liiemmin kuulukaan antaa oraalista nautintoa kumppanilleen (tämä sama on täysin verrattavissa miesten kukkien tuontiin). Ja siitä seuraa se, että naiset toteuttaakseen mahdollisimman hyvin naisen roolia, eivät taatusti edes harkitse bloukkareita muina päivinä.
   Kukaan ei kohtaa ketään yksilönä ja ystävänpäivänä toistetaan ulkoapäin tyrkytettyjä tapoja juhlia omaa parisuhdettaan. Kop-kop, onko ketään kotona? Miehetkin nauttivat romantiikasta ja kumppanin kanssa sohvalle käpertymisestä. Naisetkin voivat olla himokkaita nussijoita ja nauttia tuosta ihanasta hikoilusta.

Määrään reseptinä kaikille mielenahtaudesta kärsiville kuunneltavaksi Peachesin "Dick in the air" -kappaleen ja vähän ny reivaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …

Leimaa peläten kohti uraa - tarinani työttömyydestä

Olen pitkään halunnut kirjoittaa työttömyydestä ja siihen liittyvistä mielikuvista. Minua pyydettiin hiljan kirjoittamaan erään järjestön blogiin teksti hieman aiheeseen liittyen, suostuin. Sen lisäksi keskustelu aktiivimallista on tehnyt tästä aiheesta nyt ajankohtaisen, joten ehkä nyt on aika tuoda minunkin ajatukseni sanalliseen muotoon.

Virallisesti olen ollut heinäkuusta 2016 työttömänä. Olen ollut satunnaisilla keikkatöillä ja Kelan tuilla talouttani kipuillen kasassa pitänyt työtön työnhakija. Ensimmäisen kerran olin aikeissa kirjoittaa työttömyydestä, kun kävin TE-keskuksen työttömille pakollisessa tilaisuudessa. Halusin kirjoittaa siitä kokemuksesta, mutta todellisuudessa koko ajatus siitä, että olen työtön työnhakija tuntui niin häpeälliseltä ja inhottavalta, etten kyennyt siitä silloin kirjoittamaan. Ei ole kivaa olla työtön.

Nyt uskallan aiheesta kirjoittaa, koska näyttää siltä, että omat ponnisteluni uran rakentamisen suhteen alkaa tuottaa tulosta. Minä olen saanut jo teh…