Siirry pääsisältöön

Enemmän energiaa

Lounastin perjantaina tanskalaisen ystäväni kanssa, joka oli juuri lentänyt Köpiksestä Helsinkiin.  Hän kertoi olevansa iloinen ollessaan taas täällä, mutta samaan hengenvetoon hän totesi, että Helsingissä on vähän laiska energia. Tämän sanottuaan hän pysäytti tilanteen täysin ja pahoitteli sanomistaan, ilmaisi ettei halunnut loukata. En loukkaantunut.
   Ymmärsin täysin, mitä hän tarkoitti. Niin ihana ja rakas kuin Helsinki onkin, ja miten se yrittääkään olla muiden isojen kaupunkien lailla energinen ja kiehtova. Vähän tämä oma rakas raasu jää kuitenkin nurkkaan. Ei auta. Me tulemme perässä ja hitaasti.

Tässä minä viime keväänä Kööpenhaminan kirjastossa iloisena työskentelemässä. Olen tosi iloinen! ILOINEN!!

RYTMI ON TOISENLAINEN TOISAALLA. Vietin viime vuoden huhtikuun Kööpenhaminassa kirjoittaen. Sain paljon aikaiseksi ja nautin työskentelystäni, tämä osin siksi etten käyttänyt energiaani miettimällä olenkohan minä nyt ihan tyhmä. Olenko tyhmä kehittäessäni ja haastaessani itseäni minulle mieluisassa ilmaisumuodossa? Onko tämä kannattavaa? Olisiko parempi antaa olla? ...Tätä en tehnyt Kööpenhaminassa. Minä kirjoitin.
   Sen sijaa täällä mietin vähintään kerran päivässä, että olenkohan minä tyhmä. Ja nyt saa arvata, kummassa saa asioita paremmin tehtyä ja enemmän materiaalia valmiiksi.
   Tämä meidän "parempi katsoa, kuin katua" on este nopealle kehitykselle ja tänä päivänä se kehitys on nopeaa. Siksi olemme niin monessa auttamattomasti jäljessä, eikä kuilun kiinni kurominen tunnu onnistuvan.
   Viimeisen puolen vuoden ajan minun erinäisiä työprojekteja on yhdistänyt odottaminen. Minä odotan. Olen tekemättä mitään ja odotan, että toiset pääsevät samaan pisteeseen, missä itse jo olen. En saa heitä auttaa siinä vaan minun pitää vain odottaa. Ja tuo odottaminen ei ole minun juttu.

ASIOITA TEHDÄÄN! Majotuin Kööpenhaminani kaksi ensimmäistä viikkoa ystävättäreni asunnossa. Hänellä on kaksi täysi-ikäistä poikaa. Toisella pojista oli ollut pari kuukautta aikaisemmin oman leffaprojektinsa ensi-ilta. Kundi oli parin frendin ja parin tutun tutun kanssa käärineet hihat ja tehneet lyhytelokuvan. Tänä keväänä he istuivat Hollywoodin Dolby-teatterissa Oscar-ehdokkaina parhaasta lyhytelokuvasta.
   Minä haluan tehdä! Olen viimeisen vuoden aikana reissannut paljon, pääasiassa Tanskassa ja Ruotsissa. Toki osin siitä syystä, että viime keväänä rakastajakseni värväytyi ruotsalainen liikemies, mutta myös pitääkseni omaa aktiivista tilaani yllä. Maailmalla tehdään asioita. Siellä on luovia tyyppejä luomassa uutta. Sitten ne tekee vielä keskenään kaikkea! Yhteistyötä! Ruotsalaiset, norjalaiset, tanskalaiset, hollantilaiset, saksalaiset... ne vaan tekee kaikkia projekteja tosi paljon, yli maiden rajojen.

MIKSEN MINÄ SAANUT ÄIDINKILELKSENI RUOTSIA TAI EDES NORJAA? Eilen aamulla yritin seurata Yle Fem kanavalta loistavaa norjalaista Skavlan nimistä keskusteluohjelmaa. Fem tarjosi ruotsinkielinen tekstityksen keskustelun tueksi.
   Olen huono ruotsissa. Kävin lukioni Tampereella, sillä ei ole mitenkään coolia olla hyvä ruotsissa. Piittaamattomana omasta tulevaisuudestani en edes yrittänyt. Kävin juuri ennen ylioppilaskirjoituksia ruotsin lukioon kertaavan kurssin! Olin niin huono. Mutta sain A:n aineestani "Sådan är min mamma", se riitti.
   Nyt minulla olisi vimmainen halu tehdä pohjoiseurooppalaista yhteistyötä ja skandinavian puhumisesta olisi hyötyä. Niillä norjalaisilla on se SKAMkin! Ja tanskalaisilla Mads Mikkelsen! Ja Ruotsalaisilla on kaikkea!
   Okei Tukholma on myös Euroopasta katsottuna vähän skutsissa, mutta ei se ole niitä haitannut. Niillä on Melodifestivalen! Koko Ruotsi kerääntyy musiikin äärelle, joka on kansainvälistä ja laadukasta. Ruotsin väkiluku vajaat 10 miljoonaa, silti Melodifestivalenin finaalissa ääniä annettiin 13,5 miljoonaa! Koko kansa innostuu kannustamaan ruotsalaisia musiikintekijöitä tekemään kansainvälistä uraa. Suomessa levy-yhtiöt voivat jättää sopimukset tekemättä, mikäli artisti/bändi laulaa englanniksi.

Kesäkuussa alussa lähden käymään Amsterdamissa ja jo nyt olen aivan täpinöissäni minulle uudesta kaupungista. En ole siis käynyt aikaisemmin. Olen villinä ahminut Hollannin historiaa. Tutustunut taiteeseen ja kulttuuriin.
   Tutkailuni yhteydessä avasin Googlen karttapalvelun ja hain Amsterdamin. Pyörittelin kaupungin karttaa ja sitten zoomasin etäämmälle, kuvaan ilmestyi Hamburi, Lontoo ja koko Belgia. Tiedän kyllä, että Suomi on ihan täällä nurkassa, mutta kuinka sylikkäin koko muu Eurooppa on, tuli jotenkin lävähtäen naamalleni. Kaikki aivan vierekkäin!
   Kun rakastajani lähti kotoaan Malmööstä ajamaan Berliiniin, napaten minut Kastrupin kentältä, koko ajomatka kesti hänellä kuusi tuntia. Kuusi tuntia! Kotoota Berliiniin! Jos Helsingistä lähtee ajamaan, kuudessa tunnissa pääsee Ylivieskaan.

Yritän sanoa, että me olemme täällä nurkassa (Oikeesti tosi nurkassa! Propsit sille tyypille, joka on  aikoinaan kannustanut panostamaan Finnairiin ja Helsinki-Vantaan lentoasemaan), mutta ei välitetä siitä. Tehdään silti! Meillä on valtavasti osaamista ja intoa, niin hurrataan ja tsempataan toisiamme.

Ja tästä tsemppaamisesta lisää huomenna...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …

Vähättelevän kielen kulttuuri hidastaa naisia

No, siis tää on vaan niiku mun mielipide. Tiekkö? En siis oo mikään asiantuntija, mut oon mä tästä lukenut ja sillai.

Kuulostaako tutulta?

Vuonna 2015 yhdysvaltalainen talouslehti Forbes listasi 9 tapaa, jolla nainen luovuttaa valtaansa.

1. Vähättelevä puhetapa
2. Tarpeettomat pahoittelut
3. Muut saavat kunnian ideoista
4. Epäröinti
5. Ei ymmärretä vaikutusvallan käyttöä
6. Suhteiden hyödyntäminen
7. Reagointi ennakoinnin sijaan
8. Verkostojen vähyys
9. Halu tulla tykätyksi

Talouslehti kirjoitti samaisena vuonna oman artikkelinsa Fobesin listasta. Itselleni tuota listaa tuijottaessa herää ajatus, että onko kyseessä kenties jokin malli, miten on sosiaalisesti hyväksyttävää olla naista. Ikään kuin opisimme vähättelemään itseämme ja omaa osaamistamme, koska haluamme ylläpitää yleisen ilmapiirin harmonista sointia.

Sveitsissä julkaistiin viime vuonna tutkimus, minkä mukaan naisten aivot reagoivat voimakkaammin prososiaaliseen käyttäytymiseen, kun taas miesten aivot palkitsivat itsekäämmäst…