Siirry pääsisältöön

Naisen häpeä - ja mitä ***tua puen päälleni?!

Sain eilen pitää luennon Howtomo nimiselle naisverkostolle Nuoren Voiman Liiton tiloissa otsikolla "Naisen häpeä -ja vitut siitä". Pääsin jakamaan havaintojani ja ajatuksiani naisen toimintaa estävästä häpeästä. Ulkoapäin annetusta, mikä herättää meissä odotusten pettämisen pelkoa. Puhuin mm. naiskuvasta, roolimalleista ja stereotyyppiuhasta.
   Viimeisen reilun vuoden aikana olen ahminut informaatiota kyseisestä aiheesta. Aihe oli mieluinen ja olin innolla koostanut siitä vajaan kahden tunnin kokonaisuutta. Kaikki tämä ajattelematta lainkaan erästä merkittävää seikkaa...

MITÄ MÄ PISTÄN PÄÄLLENI?! Olin täysin huomaamattani rakentanut itse itselleni ansan, jonka ymmärsin vasta luentopäivän aamuna. En ollut missään kohtaa tullut miettineeksi, miten pukeutuisin. Yleensä luotan siihen, että päivän fiilis + tilaisuuden laatu antavat minulle puitteet, joiden avulla löydä itselleni mieluisat vaatteet. Nyt olin kuitenkin menossa luennoimaan naiskuvasta ja ennen kuin edes kerkeän avaamaan suuni olen tarjoillut kuulijakunnalle jo jonkinlaisen naiskuvan. Halusin tai en, ennen ensimmäistäkään ilmoille heitettyä havaintoani ulkoinen olemukseni on puntaroitu.

Ahdistusta aiheutti lisäksi se, että päivän fiilis innosti minua pukeutumaan alla olevan havainnekuvan esittelemällä tavalla. Päivä fiilis oli syrjäytettävä, sillä tuollainen asuvalinta olisi antanut todella voimakkaan lukuohjeen luennolleni. Eikä se ollut tarkoitukseni.
   Pääni sisällä Kaarina Suonperä alkoi esitelmöimään Business casual -pukeutumisen tyylietiketistä ja sekoitti ajatteluani entisestään. Kiskoin paniikissa kaapistani esille kaikki kaksi sinistä paitaani. Kaarina hiljeni, ja molemmat paidat lensivät vauhdilla takaisin.

Havainnekuva eilisestä pukeutumisfiiliksestä.
Halusin pukea ylleni jommat kummat mustista suorista housuistani, jossa on taskut. Tämä siksi, että mikäli alkaisin kesken puhumiseni jännittämään, yksi turva-asennoistani on laittaa toinen käsi rennosti taskuun, toisen käden huitoessa ajatuksiani liikkeeksi. (Olen kova huitomaan käsiäni ja tuo asento on hyvä tapa pitää edes se toinen käsi aisoissa.)
   Ensimmäinen päätös oli tehty: housut, ei hame. Välttääkseni liian maskuliinista kokonaisuutta, yläosan tuli olla edes jokseenkin naisellinen. Jakku, ei jakkua. Kauluspaita, vai ei. Punainen väri on tutkitusti voiman ja vahvuuden väri, eli jos hapuilisin puheeni kanssa punainen paita paikkaisi tunnelmaa -tai sitten vain korostaisi sitä. Apua, ei punaista!

Vilkaisin käsilaukkuuni matkalla olevia materiaaleja ja katseeni kiinnittyi Sheryl Sandbergin Lean in -kirjaan. Avasin Googlen kuvahaun ja etsin millaisiin vaatteisiin hän oli pukeutunut esiintymistilaisuuksissa. Ja voi paska, lähes aina mekko ja lyhyet hihat. Meillä on helmikuu ja pakkasta reippaasti se -10 astetta. Antaisin idiootin kuvan itsestäni, mikäli en ymmärtäisi pukeutua sään mukaan, vaikka tilaisuus siis pidettiinkin sisätiloissa. Merinovilla! Miksi mä en omista mitään merinovillavaatteita!?

43. kokeilemani kokonaisuus tuntui hyvältä. Suorat housut ja siisti paita, plus muutama koru. Olin valmis. Onneksi tämä kipuiluni vaateiden suhteen huvitti minua jo itse tilanteessa, koska muuten se olisi voinut olla hieman raivostuttavaa.


Teksti omistettu upealle Howtomolle ja kaikille sen jäsenille. Kiitos eilisestä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Iloinen kullin lutkuttaja

Tänään miehet hihittelevät sitä, kuinka kuukausi sitten vietetyn ystävänpäivän jälkeen nyt on aika juhlia pihvin ja bloukkarin päivää. Ajatuksena on se, että kun ystävänpäivänä miesten odotetaan tuovan naisille kukkia, lahjoja, suklaata ja vievän illalliselle, niin nyt on naisten aika helliä miestä. Tuo äskeinen on se, miten steakandbjday.com -sivu asian kiteyttää. Sivustolla kerrotiin myös, että päivää alettiin viettämään vuonna 2002 ja idea oli tullut bostonilaisen radiokanavan FNX Radion paikalliselta Juha Perälältä.

Hirveästi enempää faktaa en tästä Steak & BJ -päivästä löytänyt, sillä esimerkiksi Wikipediassa aiheesta oli ainoastaan lyhyt artikkeli norjaksi. Englannin kielisille sivuille aihe oli turhan tuhma. "This is not the appropriate forum. We can't do anything here about adding this event." Ajatella, mitä kaikkea ihmiskunnan hirvityksiä Wikipediasta löytyykään, mutta suihinotto on liikaa.



Suomessahan tämä päivä ei oikeastaan toimi, sillä Posti kerkesi kaup…

Röyhkeyskoulusta

Noin kaksi viikkoa sitten oli ensimmäinen Röyhkeyskoulu. (Kiitos ToinenPHD, Paula ja Marja hurmaavasta tilasta!) Tapahtuma sai osakseen välittömästi runsaasti huomiota ja kiinnostusta. Mielenkiintoista oli havaita, että niin monelle avautui välittömästi jo pelkästä nimestä tapahtuman agenda. Asia siis resonoin.

Idea Röyhkeyskoulusta syntyi erään palaverin yhteydessä, kun juttelimme kanssasisarien kanssa työelämästä. Keskustelussa toistui lauseet kuten "en mä sit kehdannut..." ja "olis siinä kai sit pitänyt..."
   Hitto! Muistan hätkähtäneeni jossittelun määrää, johon siis itsekin osallistuin. Ymmärsin, että tarvitsemme lisää röyhkeyttä. Kuinka paljon osaamista jää käyttämättä, kun ei uskalleta tai tajuta tuoda sitä esille. Jäädään kiltisti, käsi nätisti pystyssä odottamaan omaa vuoroa, niin kuin koulussa tehtiin. Röyhkeyskoulun idea ei ole lietsoa kusipäiseen käyttäytymiseen vaan olla lääke kiltin tyttö syndroomaan.

Enemmän kuin itse ongelmat, minua kiinnostaa löyt…