Siirry pääsisältöön

Kulttuurimme opettaa pojat puhekyvyttömiksi kumppaneiksi -naisen rooli on pettyä

Kyllä, otsikko on hitusen provosoiva, tosin innoittajana toimi sunnuntain Hesarin mielipidekirjoitus. Toivuin itse juuri vuoteen pohjalta, oltuani kuumeen nujertamana viisi päivää. Lämmön pehmentämät aivot eivät ota vastaan samalla tavalla kuin terveet, joten olen parin viimeisen päivän aikana yrittänyt kiriä kiinni sairastelun aikana käytyjä keskusteluja. Tähän prinsessa/autot läppään haluan sotkea omat heittoni mukaan. Maaperä tarjoaa niin herkulliset mahdollisuudet, että en voi vastustaa kiusausta.

Googlen kuvahaun tuloksia hakusanalla "miestenlehdet".

Mikäli lähden tutkimaan naisten ja miesten eroja lääketieteen tohtorin Hesarin mielipidekirjoituksessa käytetyllä tavalla, missä streotyyppisesti tytöt lukee prinsessasatuja ja naistenlehtien rakastumishömppää, niin silloin pojat ahmivat Aku Ankkoja, Tekniikan Maailmaa ja Mikrobittiä. Siinä missä Aku Ankka on puhekupliin mahtuvia lyhyitä lauseita ja Akun kykenemättömyyttä käsitellä mitään tunnetta, on teknistenlehtien parasta antia faktaruutuihin napakasti koottu data kunkin tuotteen suoritustehoista ja akun kestävyydestä. 2/5 teknistä tähteä. Ei ole ihme, että tällaisen kulttuurin parissa kasvaneista pojista tulee aikuisena puhekyvyttömiä önähtelijöitä. Kun sitten parisuhteessa nainen haluaa keskustella tunteista ja näkemyksistä, käyttäen pitkiä lauserakenteita ja seikkaperäistä analyysiä, mies kykenee tarjoilemaan vastaukseksi myhähdyksen, "KÄÄK" -kommentin tai selvityksen UHD-skannauksen vaikutuksesta 4K kuvanlaatuun.

Jos kysyt alkuviikosta naiselta, mikä oli parasta viikonlopussa, hän mahdollisesti kertoo ihanasta kohtaamisesta ystävän kanssa ja ehkä jopa jonkun tarkan hetken, mikä oli saanut hänet oivaltamaan itsestään tai ystävyyssuhteestaan jotain uutta. Mieheltä kysyttäessä vastaus voisi olla puhekuplakokoinen: "Patrik Laine 1+2 Coloradoa vastaan". Eihän ongelma ole epärealistisen romanttiset odotukset, niin kuin Hesarin mielipidekirjoituksessa asia ilmaistiin, vaan ennenminkin naisten harahainen kuva siitä, että kumppanin kanssa voisi myös keskustella.

Ja sitten takasin todellisuuteen. Aivan samalla tavalla kuin itse en ole rakentanut mieskäsitystäni ja -unelmaa prinsessasatujen pohjalta, en myöskään usko yllä esittämääni tönkköön käsitykseen miehistä. Hieman itseeni pettyneenä joudun kuitenkin toteamaan, että jotain tunnistettavaa näissä karrikoiduissa mielikuvissa on. Onneksi ne ovat vain ahtaita mielikuvia, joiden raameista jokainen meistä tirskuaa yli. Yleistämällä ja kärjistämällä me vain joudumme kauemmas toisistamme ja rakennamme tarpeettomia esteitä toistemme kohtaamiselle. Plus KÄÄK, et Patrik Laine on kova!


Googlen kuvahaun tuloksia hakusanalla "naistenlehdet".

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …

Leimaa peläten kohti uraa - tarinani työttömyydestä

Olen pitkään halunnut kirjoittaa työttömyydestä ja siihen liittyvistä mielikuvista. Minua pyydettiin hiljan kirjoittamaan erään järjestön blogiin teksti hieman aiheeseen liittyen, suostuin. Sen lisäksi keskustelu aktiivimallista on tehnyt tästä aiheesta nyt ajankohtaisen, joten ehkä nyt on aika tuoda minunkin ajatukseni sanalliseen muotoon.

Virallisesti olen ollut heinäkuusta 2016 työttömänä. Olen ollut satunnaisilla keikkatöillä ja Kelan tuilla talouttani kipuillen kasassa pitänyt työtön työnhakija. Ensimmäisen kerran olin aikeissa kirjoittaa työttömyydestä, kun kävin TE-keskuksen työttömille pakollisessa tilaisuudessa. Halusin kirjoittaa siitä kokemuksesta, mutta todellisuudessa koko ajatus siitä, että olen työtön työnhakija tuntui niin häpeälliseltä ja inhottavalta, etten kyennyt siitä silloin kirjoittamaan. Ei ole kivaa olla työtön.

Nyt uskallan aiheesta kirjoittaa, koska näyttää siltä, että omat ponnisteluni uran rakentamisen suhteen alkaa tuottaa tulosta. Minä olen saanut jo teh…