Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Naisverkostot vahvistavat monimuotoista naiskuvaa

Kolme Helsingissä toimivaa naisverkostoa, Future Female, Howtomo ja Ladies, Wine and Design,   viettää tänään pikkujoulujaan Hotel Havenissa ja minulla on kunnia saada puhua tilaisuudessa. Suuri kunnia! Pidän todella siitä, että tällaisia naisverkostoja on olemassa. Tarpeeseen on vastattu käärimällä hihat. Sen sijaan, että jokainen rämpisi tahollaan, on yhdistetty voimat ja alettu luomaan uutta.

Suomessa eniten tekemistä tasa-arvon suhteen on kulttuurissa. Siinä miten ymmärrämme ympäristöämme ja olemme osa sitä. Siinä miten ja kenen tarinoita kerromme. Mitä kuvia ja malleja toistamme. Lakien ja säädösten avulla voidaan toki vaikuttaa, mutta minä uskon ruohonjuuritason voimaan, kun lähdemme muovaamaan kulttuuria.


POSITIIVISEN KAUTTA UUTTA KOHTI. Tasa-arvosta puhuminen jää valitettavan usein toistamaan siihen liittyviä epäkohtia. Niiden havainnoiminen ja tiedostaminen on äärimmäisen tärkeää! Iloitsen kuitenkin siitä tavasta, miten näiden naisverkostojen tapahtumissa keskitytään epäkohti…

Röyhkeyskoulusta

Noin kaksi viikkoa sitten oli ensimmäinen Röyhkeyskoulu. (Kiitos ToinenPHD, Paula ja Marja hurmaavasta tilasta!) Tapahtuma sai osakseen välittömästi runsaasti huomiota ja kiinnostusta. Mielenkiintoista oli havaita, että niin monelle avautui välittömästi jo pelkästä nimestä tapahtuman agenda. Asia siis resonoin.

Idea Röyhkeyskoulusta syntyi erään palaverin yhteydessä, kun juttelimme kanssasisarien kanssa työelämästä. Keskustelussa toistui lauseet kuten "en mä sit kehdannut..." ja "olis siinä kai sit pitänyt..."
   Hitto! Muistan hätkähtäneeni jossittelun määrää, johon siis itsekin osallistuin. Ymmärsin, että tarvitsemme lisää röyhkeyttä. Kuinka paljon osaamista jää käyttämättä, kun ei uskalleta tai tajuta tuoda sitä esille. Jäädään kiltisti, käsi nätisti pystyssä odottamaan omaa vuoroa, niin kuin koulussa tehtiin. Röyhkeyskoulun idea ei ole lietsoa kusipäiseen käyttäytymiseen vaan olla lääke kiltin tyttö syndroomaan.

Enemmän kuin itse ongelmat, minua kiinnostaa löyt…

Tapaus Weinstein ei yllätä -ja se juurikin on kamalinta

Yhdysvalloissa velloo tällä hetkellä iso kohu Hollywoodin yhden tunnetuimman tuottajan Harvey Weinsteinin ympärillä. Hänet irtisanottiin perustamastaan The Weinstein Company -tuotantoyhtiöstä ilmitulleiden ahdistelusyytösten vuoksi 8. lokakuussa. Weinstein on myöntänyt tekonsa, mutta perään lausunut “I came of age in the 60′s and 70′s, when all the rules about behavior and workplaces were different. That was the culture then.”
   Inhottavinta tässä kaikessa on se, että minä ymmärrän mitä hän tuolla tarkoittaa ja se kertoo mielestäni siitä kuinka räikeän sairasta kuvaa kulttuurimme välittää. HUOM! Minä EN ymmärrä häntä tai hänen puolustustaan! Mutta se maailma, missä hän kuvittelee eläneensä ja tuolla ylimielisellä kommentillaan puolustella, sen minä valitettavasti tunnistan.
   Minulle ei tule mitenkään, millään tavalla yllätyksenä se, että joku tuottaja Hollywoodissa voisi ahdistella naispuoleisia alaisiaan. Mutta miksi näin?

MIELENI TERRORISOINTI ON ALKANUT JO LAPSUUDESTA. Ajatella…

Nainen on naiselle susi, eiku...voima

Nainen on naiselle susi. Muistatko missä ja koska kuulit tuon ajatuksen ensimmäisen kerran? Siis ajatuksen siitä, että naiset ovat luonnostaan selkäänpuukottajia ja kateellisia. Minä veikkaan, että itse kuulin se silloin, kun käytin vielä talvisin pääasiallisesti toppahaalaria. Sitä ajatusta on syötetty mieleeni joka suunnalta ja jo hyvin varhain. Tarhatädit, opettajat, aikuiset, kaverit, TV:ssä esiintyvät hurmaavat ihmiset...
   Jo ennen peruskoulun päättymistä, paremmin kuin yksikään muu oppi, oli omaksunut että pojat on poikia ja tytöt on hankalia (tai kilttejä, hiljaa harmittomina). Siinä missä pojat on poikia, ne menee ja tekee, eikä niille juuri mahda mitään, niin tytöt on epäluotettavia ja aina valmiina puukottamaan selkään. Tämän minä tiesin. Tämä oli minulle samanlainen tosiasia kuin, että tuli polttaa ja jos ei ole rahaa, on vaikea maksaa laskuja.

Puuttumatta tässä kohtaa nyt sen enempään siihen, että onko tällainen käytös naisen luonnolle ominaista vai ei (okei puutun, vit…

Kelpaako kelpaamattomuutta kelailla

Muistatteko kirjoitukseni Ihmisen erheellisyys sai kannattamaan sukupuolikiintiöitä heinäkuun alusta? Siinä kerroin Hewlett-Packardin tutkimuksesta, jossa miehet hakivat pestiä kun täyttivät 60% hakemuksen vaatimuksista ja naiset vasta täyttäessään vaatimuksen sataprosenttisesti. Tajusin tällä viikolla, että olen itse sortunut samanlaiseen toimintaan kuin nuo Hewlett-Packardin tutkimuksen naiset. Päättänyt itse, etten riitä.

ALOITIN TIISTAINA OPISKELUT Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa. Olin jossain kohtaa elämääni muodostanut itselleni käsityksen, ettei yliopisto ole minun paikkani. Ajattelin ettei minulla ollut aivokapasiteettia moiseen toimintaan.
   Mielessäni ajatus yliopistosta sai arkun ympärilleen, kun kolmannella luokalla minulla todettiin lukihäiriö, jonka otin välittömästi osaksi identiteettiä ja massiiviseksi esteeksi kaikissa lukuaineissa menestymiseen. Nauloja tuohon arkkuun hakkailin itse vuosien varrella niin, ettei lukion jälkeen käynyt yliopisto edes mieles…

Kun teinirakkaus loppu

Ei saisi ikinä aikuisena nähdä sitä opettaja, johon oli ihastunut lukiossa. Se opettaja, joka teiniyden hormonihuuruisilla silmillä näytti jotenkin aivan uskomattoman lumoavalta. Mikä armoton todellisuus, jos tuo opettaja sattuu vuosia myöhemmin tulemaan vastaan. Osa lukiomuistoista romuttuu. Lysähtää läjäksi maahan niin kuin eilinen vilja lehmältä. Söpö, sokea fanitus on tiessään ja edessä on todellisuus. Tylsää! Ei pitäisi ikinä nähdä ihastusopettajia aikuisena. Saisi säilyttää muistot romanttisina.



Yksi viimeisiä puberteettihöyryissä nautittuja ihasteluja oli USA. Kyllä, Yhdysvallat. Disney, Hollywood, Pikku naisia, Ace Ventura, NHL97, Madonna, Britney ja amerikkalainen unelma. Niin, juuri amerikkalainen unelma. Olen aika varma, että minun mieleeni oli tuo sanapari iskostettu jo ennen ala-asteen päättymistä. Tiesin, että sellainen asia oli olemassa ja se oli jotain absoluuttisen hyvää ja kaunista. Ihmiskunnan kaunein saavutus.
   Nyt rakas Amerikka näyttää silmissäni omalta irvikuv…

E-pilleripakina

Ymmärrettyäni, että sisälleni ängetty kuparinen vauvanestoratkaisu tuotti minulle infernaalista kipua 1,5-2 viikkoa kuukaudesta päätin repäisyttää tuon metalihäkkyrän pois kehostani ja siirtyä popsimaan pillereitä. Vaihdos tapahtui vuoden vaihteessa. 24 valkoista pilleriä ja niiden jälkeen neljä kellertävää. Pomp pomp pomp, kuului joka päivä, kun pilleri pompsahti levystä suuhuni.

Siitä se sitten alkoikin kevään kestänyt känkkäränkkämasennusahdistuskiukku. Mikäli sain pienenkin aiheen yhteenkään negatiiviseen tunteeseen, upotti se minut välittömästi syvälle sen syövereihin.

Jossain kohtaa aloin epäilemään, että olisiko tämä pitkään jatkunut mieltäni vaivaava ilmamassa jotain muuta kuin luonteeni hulluutta. Kurkkasin katsomaan pillereideni mukana tullutta paksua paperinivaskaa. Mahdolliset haittavaikutukset, Yleiset: sukupuolisen kiinnostuksen väheneminen, masennus/alakuloisuus, mielialan vaihtelu.

Eli kuoleman kaipuuta herättävä synkistelyni olikin mahdollisesti vain pillereiden sisäl…

Ihmisen erheellisyys sai kannattamaan sukupuolikiintiöitä

Sain paljon palautetta Helsingin Sanomien jutusta, ja suuret kiitos niistä. Pääasiassa kannustavia kommentteja ja myös jokunen erittäin henkilökohtainen kiitoskirje. Twitterissä tarrattiin sanaan "naiskiintiöt", jonka olin maininnut minulta kysyttäessä mikä neuvoksi kapeaan naiskuvaan. "@JenniJanakka: pitkälti samaa mieltä mm. itsetunnosta jutun kanssa, mutta miten se liittyy (sukupuoli)kiintiöihin?"
   140 merkkiä on aivan liian vähän, jotta voisin vastata noin isoon kysymykseen. Joten lupasin Twitterissä vastata tähän kysymykseen blogissani.

Kysyjä kommentoi, että tarttuneensa tähän, koska hänestä kiintiössä valituksi tuleminen vasta heikentääkin itsetuntoa. Itse aiemmin suhtauduin jotakuinkin samalla tavalla kiintiöihin, mutta tämä oli siis ennen.

KIINTIÖITÄ VASTUSTAVA PERUSTELEE ensimmäisenä näkemyksensä väitteellä, että pätevin ihminen tulisi valita. Syy miksi olen siirtynyt kannattamaan kiintiöitä on epäilykseni ihmisen rationaaliseen ja puoluettomaan toimint…

Minähän annan mennä ja oikein kovin koitan

Helsingin Sanomien toimittaja oli saanut vihiä, että Helsingissä liikkuu nainen, joka luennoi naisen minäkuvasta ja seksuaalisuudesta. Puhuu ihmisille otsikkolla "Naisen häpeä -ja vitut siitä". Samainen tyyppi on aloittanut myös tekemään videoita YouTubeen, joiden aiheina on ollut mm. slut-shaming ja klitoris. 


NIIN SOI PUHELIMENI kaksi viikkoa sitten. Olin keskellä kuvauksia, mutta onnistuin sopimaan haastattelun heti parin päivän päähän. Häkeltyneenä tilanteessa aloin kertaamaan kevään mittaan käsittelemiäni asioita ja valmistautumaan haastatteluun. Istuimme kalliolaisen kahvilan pöydän ääressä melkein kolme tuntia ja keskustelu rönsyili tämän massiivisen aiheen äärellä. 
Viime tiistaina istuin maskituolissa Sanomatalossa, kun vieressäni Anja Snellman kävi läpi kysymyksiä, mitä hän oli valmistellut Arka paikka -ohjelmaa varten. Listalla oli lapsuusmuistoista, naiskuvaan, stereotypioihin ja feminismiin, ja miten näen nämä nyt verrattuna nuoruuteeni. Totesin välittömästi, et…

Mitä tyttöbändeily opetti naiseudesta ...ja elämästä

Olin kaksi vuotta mukana projektissa nimeltä Snakebutterfly. Uuden aallon 90-lukulainen poppiräppigimmabändi. Tarina lähti alun perin liikkeelle niin sanotusti hauskasta läpästä, mutta kun osaamista ja intoa löytyi, niin “läppä eskaloitui”. Ensimmäinen keikka oli ainoastaan kaksi kuukautta bändi perustamisensa jälkeen.

TÄNÄ KEVÄÄNÄ TULI KUITENKIN AIKA LAITTAA PILLIT PUSSIIN viimeisen musiikkivideon myötä. Päätin pysähtyä pohtimaan, mitä tämä kahden vuoden tyttöbändeily oli minulle opettanut.
   Samalla kun olen laulanut ja tanssinut headset -mikrofoni päässäni, rinnallani kaksi upeaa gimmaa, olen myös kirjoittanut esikoisromaanini käsikirjoituksen, perehtynyt naiskuvaan ja nyt viimeisimpänä aloittanut luennoimaan/puhumaan naisen häpeästä ja seksuaalisuudesta.

LUOTTO OMAAN TEKEMISEEN. Me ei pyydelty anteeksi tai kysytty lupaa. Luotettiin siihen, että jengi kyllä bonjaa ja ne hyppii meidän kanssamme. Tässä projektissa asenne oli tärkeä. Se teki eron viihdyttävän ja naurettavan välillä.

Kärsimättömyys on sokeutta nähdä tätä hetkeä

Kahden viikon elelyni Nokialla helmi-maaliskuun vaihteessa ja kykenemättömyyteni tuottaa siellä mitään tekstiä käynnisti yllättävän pitkän tarvonnan mieleni synkissä syövereissä. Se minut laittoi kyseenalaistamaan oikeestaa kaiken, mitä olin tehnyt ja kokenut viimeisen vuoden aikana. Koska en välittömästi päässytkään nauttimaan työni hedelmistä, kyseenalaistin koko mahdollisuuden jonain päivänä nauttia niistä.
   Sisälläni oli Jenni 5v., joka ärtyi siitä, ettei saanut mehujäätä nautittavaksi jo pakastehyllyn luona. 31-vuotiaana minun pitäisi jo ymmärtää, että se mehujää on vielä olemassa kun se maksetaan, viedään kotiin, laitetaan pakkaseen ja nautitaan päivällinen. Se on olemassa koko ajan ja kun sen aika tulee, niin minä saan sen.

Ei väliä kuinka moni psykologi, elämäntapavalmentaja, baaripöytäfilosofi tai naistenlehtien otsikko oli toistanut ajatusta, "ei se päämäärä, vaan se matka", siitä huolimatta tuskailin matkan pituuden takia.


Rikoin kuumemittarini ja apteekissa far…

Irti blondivitsistä

Vuonna 1995 tutkijat Claude Steele ja Joshua Aronson esittelivät ensimmäisen kerran tutkimuksen, missä todistettiin stereotypiauhan olemassa olon. Myöhemmin streotyyppiuhkaa on tutkittu yliopistoissa ympäri maailmaa. Vuonna 2008 Italian Padonvan yliopistossa tutkijat laittoivat koehenkilöt pelaamaan šakkia netissä. Koehenkilöiden tuloksia vertaillessa miehet ja naiset pärjäsivät šakissa yhtä hyvin. Muutoksia alkoi tapahtumaan, kun naispuolisille koehenkilöille kerrottiin, että he pelaavat miestä vastaan. Tämä informaatio riitti aktivoimaan naisissa streotypiauhan. On niin yleinen käsitys, että miehet ovat parempia matemaattis-loogisessa ajattelussa, että naiset ikään kuin luovuttivat ja hyväksyivät sen, näin häviten šakissa.

"JENNI OLETKO SÄ AINA TIENNYT, ETTÄ SÄ OLET NOIN FIKSU?" kysyi ystäväni minulta eilen keskustelumme ohessa. Hätkähdin ja palautin nopeasti mieleeni, mistä aiheista olen juuri puhunut. Miksi hän kysyi sellaista? Mistä olin juuri puhunut?
   Ystäväni ei v…

Onni on upeat muijat

Tosi-TV sarjojen tukasta repivä ja juonitteleva naiskuvasto ansaitsee rinnalleen upeat muijat. Ei naiset ole sellaisia toisilleen. Eilinen päiväni oli täynnä ihania ihmisiä ja hyvää energiaa.
   Yksin koneen kalvakan valon ääressä pakertaessa voi joskus kadota omaan mielen apeuteen. Voi unohtua miettimään, olenko minä tyhmä. Onneksi ympärillä on upeita tyyppejä, joiden seurasta saa välittömästi uutta voimaa ja aivot lähtee rullaamaan uudella tavalla. Naisia, jotka ottavat rohkeasti askelia kohti omia unelmia.

Näitä muijia ajatellessani, mielikuva suomalaisesta kateellisuudesta on niin tylsä ajatus, että meinaan nukahtaa. Se että toisen hyvä olisi jotenkin itseltäni pois, on aivan älytön. Eilen ensimmäinen kahvikumppanini on perustanut juuri oman yrityksensä (linkki: Helsinki Design Company) ja siinä sivussa toimii Howtomon perustajajäsenenä. Lounaalla tapasin ystäväni Lauran, joka rakentaa mielenkiintoisia ja yhteiskunnallisesti merkittäviä taidenäyttelyitä...ja eikä ne hyvät tyypi si…

Enemmän energiaa

Lounastin perjantaina tanskalaisen ystäväni kanssa, joka oli juuri lentänyt Köpiksestä Helsinkiin.  Hän kertoi olevansa iloinen ollessaan taas täällä, mutta samaan hengenvetoon hän totesi, että Helsingissä on vähän laiska energia. Tämän sanottuaan hän pysäytti tilanteen täysin ja pahoitteli sanomistaan, ilmaisi ettei halunnut loukata. En loukkaantunut.
   Ymmärsin täysin, mitä hän tarkoitti. Niin ihana ja rakas kuin Helsinki onkin, ja miten se yrittääkään olla muiden isojen kaupunkien lailla energinen ja kiehtova. Vähän tämä oma rakas raasu jää kuitenkin nurkkaan. Ei auta. Me tulemme perässä ja hitaasti.


RYTMI ON TOISENLAINEN TOISAALLA. Vietin viime vuoden huhtikuun Kööpenhaminassa kirjoittaen. Sain paljon aikaiseksi ja nautin työskentelystäni, tämä osin siksi etten käyttänyt energiaani miettimällä olenkohan minä nyt ihan tyhmä. Olenko tyhmä kehittäessäni ja haastaessani itseäni minulle mieluisassa ilmaisumuodossa? Onko tämä kannattavaa? Olisiko parempi antaa olla? ...Tätä en tehnyt K…

Iloinen kullin lutkuttaja

Tänään miehet hihittelevät sitä, kuinka kuukausi sitten vietetyn ystävänpäivän jälkeen nyt on aika juhlia pihvin ja bloukkarin päivää. Ajatuksena on se, että kun ystävänpäivänä miesten odotetaan tuovan naisille kukkia, lahjoja, suklaata ja vievän illalliselle, niin nyt on naisten aika helliä miestä. Tuo äskeinen on se, miten steakandbjday.com -sivu asian kiteyttää. Sivustolla kerrotiin myös, että päivää alettiin viettämään vuonna 2002 ja idea oli tullut bostonilaisen radiokanavan FNX Radion paikalliselta Juha Perälältä.

Hirveästi enempää faktaa en tästä Steak & BJ -päivästä löytänyt, sillä esimerkiksi Wikipediassa aiheesta oli ainoastaan lyhyt artikkeli norjaksi. Englannin kielisille sivuille aihe oli turhan tuhma. "This is not the appropriate forum. We can't do anything here about adding this event." Ajatella, mitä kaikkea ihmiskunnan hirvityksiä Wikipediasta löytyykään, mutta suihinotto on liikaa.



Suomessahan tämä päivä ei oikeastaan toimi, sillä Posti kerkesi kaup…

Ei rakenneta lisää tuulimyllyjä

Eilen illalla ystäväni laittoi minulle Whatsapilla kuvan Meeri Koutaniemen Facebook-päivityksestä. Päivityksessä Koutaniemi oli omien sanojensa mukaan naistenpäivän jälkimainingeissa käynyt synonyymit.fi sivustolla katsomassa, mitä synoyymejä sanalle "nainen" löytyy. Päivityksessä oli kuva, jossa naiseen liittyvät synonyymit olivat kahta lukuunottamatta seksistisiä ja alatyylisiä, kun taas mieheen synonyymit tavallisia, kuten ukko, jätkä ja kaveri.
   Käytän itse paljon SuomiSanakirja.fi ja synonyymit.fi -sivustoja, jotka ovat saman toimijan alla. Pöyristyin, enkä ollut uskoa silmiäni Koutaniemen päivityksen kuvaa tuijottaessa. Avasin välittömästi puhelimeni nettiselaimen ja hain sanalle "nainen" synonyymeja. Saamani vastaukset olivat täysin erilaiset kuin Koutaniemen päivityksessä.


Huomasin, että kyseiseen päivityksen alle oli ilmestynyt vain tunti päivityksen julkaisun jälkeen kommentti, missä jaettiin sama havainto, jonka itse olin tehnyt. Ei seksistisiä ja alat…

Jumitusta

Tulin Nokialle yksitoista päivää sitten. Muu perhe on Etelä-Afrikassa ja minun tarkoitus on vahtia vanhempieni kotia ja koiraa Nokialla kahden viikon ajan. Kun lupauduin tähän tehtävään, muodostin mielessäni romanttisen mielikuvan maaseudulle vetäytyvästä kirjoittajasta. No, Nokia ei varsinaisesti ole maaseutua, eikä kirjoittamisesta ole tullut mitään.
   Olen ollut täysin jumissa. En ole ikinä aikaisemmin kokenut tällaista, näin totaalisen täydellistä jumia kirjoittamiseni suhteen. Olen istunut koneen ääreen, istunut hiljaa, kädet valmiina painelemaan näppäimistön kirjaimia. Muutaman kerran olen tuottanut tuskaisen kivuliaasti kappaleen verran tekstiä, jonka olen heti perään deletoinut, koska olen tajunnut tuotokseni olleen kömpelöä kuraa.



Minusta on tuntunut kuin olisin kahlittuna omakotitaloon, keskelle omakotitaloaluetta. 10-15 vuotta sitten rakennettuja perheiden unelmia, perheitä, lapsia, koiria ja hyviä lenkkeilymahdollisuuksia. En kohtaa ketään missään ja olen yksin. Lähimpään…

Naisen häpeä - ja mitä ***tua puen päälleni?!

Sain eilen pitää luennon Howtomo nimiselle naisverkostolle Nuoren Voiman Liiton tiloissa otsikolla "Naisen häpeä -ja vitut siitä". Pääsin jakamaan havaintojani ja ajatuksiani naisen toimintaa estävästä häpeästä. Ulkoapäin annetusta, mikä herättää meissä odotusten pettämisen pelkoa. Puhuin mm. naiskuvasta, roolimalleista ja stereotyyppiuhasta.
   Viimeisen reilun vuoden aikana olen ahminut informaatiota kyseisestä aiheesta. Aihe oli mieluinen ja olin innolla koostanut siitä vajaan kahden tunnin kokonaisuutta. Kaikki tämä ajattelematta lainkaan erästä merkittävää seikkaa...

MITÄ MÄ PISTÄN PÄÄLLENI?! Olin täysin huomaamattani rakentanut itse itselleni ansan, jonka ymmärsin vasta luentopäivän aamuna. En ollut missään kohtaa tullut miettineeksi, miten pukeutuisin. Yleensä luotan siihen, että päivän fiilis + tilaisuuden laatu antavat minulle puitteet, joiden avulla löydä itselleni mieluisat vaatteet. Nyt olin kuitenkin menossa luennoimaan naiskuvasta ja ennen kuin edes kerkeän ava…