Siirry pääsisältöön

Kaksi rakastajaa, yksi viikonloppu

Mies kaartoi isolla Mersullaan ruotsalaisen juna-aseman eteen. Lensin Kööpenhaminaan, josta juna kuljettaa näppärästi Juutinrauman toiselle puolelle. Tuntui hyvältä nousta autoon ja tietää, että kolmen seuraavan päivän ajan saan keskittyä vain häneen ja hän minuun. Hyvää ruokaa, juomaa ja nautiskelua. Aivot irti arjesta.
   Rakastajani oli kehottanut minua ottamaan bikinit mukaani, syyksi ilmoitti yllätyksen. Sen suurempia miettimisiä olin pakannut bikinit laukkuun. En uskaltanut lähteä arvailemaan mitään, pelkäsin, että keksisin jotain järisyttävän upeaa ja sitten pettyisin, kun oikea yllätys paljastuisi. En pettynyt. Illallisella mies paljasti, että lähtisimme seuraavana päivänä kylpylään yhden yön mittaiselle pikku hemmottelureissulle.

Illallinen, missä hän kertoi...

...kylpylästä.
KÖÖPENHAMINAAN

Sunnuntaina makoisan hekumallisen viikonlopun jäljiltä siirryin junalla Ruotsista Kööpenhaminan puolelle. Veto oli hieman poissa ja ajatukset seurasivat todellisuutta parin sekunnin viiveellä. Tuntui vaivanloiselta löytää oikealta asemalta oikeaan paikkaan. Päätöksenteko takkuili ja en ollut normaali nopea itseni. Onneksi sain kompuroida hajanaisen olemukseni kanssa ystäväni luokse Nyhavniin. Tein illalla kävelylenkin Kööpenhaminan keskustassa ja jokainen kortteli tarjoili muistoja aikaisemmilta tallusteluiltani.

Ystäväni majotti minua hyvien kulkuyhteyksien äärellä.

Maanantain tapaamiseni palauttivat minulle välittömästi mieleen sen, mikä Kööpenhaminassa oli minulle ollut niin inspiroivaa. Tunnelma. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, vastaus on tunnelma. Se, miten ihmiset ja koko kaupunki hengittää. Kun yritän pukea eroa Suomen ja Kööpenhaminan välillä, kiteyttäisin asian sanoihin sisu ja ilo. Siinä, missä Suomessa sisu on kunniotettava asia ja jokainen asia on ansaittava tuskalla ja taistellen,  -sisulla, Tanskassa annetaan ilon kuljettaa. Jos jokin asia tuottaa sinulle iloa ja koet mahdollista intohimoa asiaa kohtaan, se on se voima mistä ammennetaan. Oma työskentelyni rullaa parhaimmin, kun tekemisessä on iloa ja kepeyttä. Toimin parhaimmillani ympäristössä, missä kykenen leikkisään tunnelmaa ja antaa ilon paiskoa luovuuttani.



Rakas Kööpenhamina,

Anteeksi, etten ole käynyt luonasi sitten huhtikuun viimeisten päivien. Sinä ole kukoistanut kauneimmillasi koko kesä ja kuulin vielä syyskuussa tarjoilemastasi poikkeuksellisesta hehkeydestä. Olen pahoillani, etten ole ollut luonasi todistamssa sitä. En minä pahalla. Palaan nyt kotiini Helsiinkiin, siellä on töitä tehtävänä, mutta lupaan palata luoksesi mitä pikimmin. Ymmärrän jälleen, kuinka kaipaamme toisiamme. Me nauramme samasta nuotista. Me heräämme samoihin valon säteisiin. Sinä ja minä. Tulen luoksesi pian. 

Sinunsta hullaantunut, 
Jenni


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …

Iloinen kullin lutkuttaja

Tänään miehet hihittelevät sitä, kuinka kuukausi sitten vietetyn ystävänpäivän jälkeen nyt on aika juhlia pihvin ja bloukkarin päivää. Ajatuksena on se, että kun ystävänpäivänä miesten odotetaan tuovan naisille kukkia, lahjoja, suklaata ja vievän illalliselle, niin nyt on naisten aika helliä miestä. Tuo äskeinen on se, miten steakandbjday.com -sivu asian kiteyttää. Sivustolla kerrotiin myös, että päivää alettiin viettämään vuonna 2002 ja idea oli tullut bostonilaisen radiokanavan FNX Radion paikalliselta Juha Perälältä.

Hirveästi enempää faktaa en tästä Steak & BJ -päivästä löytänyt, sillä esimerkiksi Wikipediassa aiheesta oli ainoastaan lyhyt artikkeli norjaksi. Englannin kielisille sivuille aihe oli turhan tuhma. "This is not the appropriate forum. We can't do anything here about adding this event." Ajatella, mitä kaikkea ihmiskunnan hirvityksiä Wikipediasta löytyykään, mutta suihinotto on liikaa.



Suomessahan tämä päivä ei oikeastaan toimi, sillä Posti kerkesi kaup…