Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2016.

Kaksi rakastajaa, yksi viikonloppu

Mies kaartoi isolla Mersullaan ruotsalaisen juna-aseman eteen. Lensin Kööpenhaminaan, josta juna kuljettaa näppärästi Juutinrauman toiselle puolelle. Tuntui hyvältä nousta autoon ja tietää, että kolmen seuraavan päivän ajan saan keskittyä vain häneen ja hän minuun. Hyvää ruokaa, juomaa ja nautiskelua. Aivot irti arjesta.
   Rakastajani oli kehottanut minua ottamaan bikinit mukaani, syyksi ilmoitti yllätyksen. Sen suurempia miettimisiä olin pakannut bikinit laukkuun. En uskaltanut lähteä arvailemaan mitään, pelkäsin, että keksisin jotain järisyttävän upeaa ja sitten pettyisin, kun oikea yllätys paljastuisi. En pettynyt. Illallisella mies paljasti, että lähtisimme seuraavana päivänä kylpylään yhden yön mittaiselle pikku hemmottelureissulle.


KÖÖPENHAMINAAN

Sunnuntaina makoisan hekumallisen viikonlopun jäljiltä siirryin junalla Ruotsista Kööpenhaminan puolelle. Veto oli hieman poissa ja ajatukset seurasivat todellisuutta parin sekunnin viiveellä. Tuntui vaivanloiselta löytää oikealta asem…

Kierukka, rakastaja ja keltarauhashormooneja -lempimisen pirullinen aikataulu

Olen ollut aina siinä mielessä ärsyttävää ystävää kaikille naispuolisille läheisilleni, koska minulla on ei ole ollut mitään käsitystä menkkakivuista ja itse menkatkin ovat olleet aina helpot ja lyhyet. Kyllä, tässä tekstissä tulen puhumaan noin 28 päivän rytmistä. Koska minulla ei ole ollut aikeita hankkia lapsia, ajattelin varmistaa niiden tulemattomuuden kierukalla. Kuparinen asia kohtuun ja viisi vuotta taattua lapsenestoa. Ei minulla varsinaisesti ollut mitään ongelmia pillereiden kanssa, mutta ajatus hormoonittomasta vaihtoehdosta kiehtoi.


Kovin hormoonitonta tämä kierukallinen elämä ei kuitenkaan ole ollut. Sattui niin, että elämääni ilmestyi erinomainen rakastaja, jonka seurassa viihdyn ja seksi on mainiota. Hän kuitenkin sattuu asumaan Ruotsissa ja tästä syystä me näemme yleensä noin kerran kuukaudessa. Mikä sopii minulle mainiosti. Saan rauhassa keskittyä omaan elämääni ja hän omaansa, sitten aina välillä, meillä on meidän aikamme. Vittumaisesti on kuitenkin sattunut käymään…

Jos sitä lähtisi Ruotsiin

Heräsin eilen aamulla ilman kellon soittoa klo 08.07 mieli tarmoa täynnä, valmiina tarttumaan toimeen. Ensimmäinen ajatuksen oli sellainen isännän "jaahas", kun hän on nousemassa ja lähdössä askareiden pariin. Tiedättekö, sellainen pakkasen paukkeesta / muusta kurjasta kelistä, työn raskaudesta ja -määrästä piittaamaton "nyt hoidetaan hommat" -jaahas.
   Kun sain itseni kunnolla valveille, tajusin ettei mitään varsinaista toimea ollut mihin tarttua. Koin ensimmäistä kertaa jätettyäni normaalit päivätyöt aamun, kun en tiennyt mitä tehdä. Lukuun ottamatta Sneikkareiden treenejä, minulla ei ollut sovittua ohjelmaa tälle viikolle. Ei juonto-, näyttelijä- tai äänikeikkoja.

Kirjani käsikirjoitus on luovutettu eteenpäin, siltä osin en voi muuta kuin odottaa. Etukäteen tiesin, että tämä tulee taatusti oleman ärsyttävin vaihe. Odottaminen. Olen täynnä intoa ja halua viedä tätä asiaa eteenpäin, mutta en ole keksinyt vielä miten. Varmasti 99% alalla työskentelevistä tässä koh…

Asiaa miehistä

Tuossa yläpalkin hölinässä lupailen, että tässä blogissa olisi myös jotain miehistä. Nyt kun katselee näitä kirjoituksia, miten olen tänne rustaillut, niin eihän täällä ole oikeestaan mitään miehistä. Asia on korjattava. Miehet ovat kiva asia ja ne tuottavat paljon iloa, toisinaan ei. Kauhean vaikeaa on muotoilla lauseita kuulostamatta jotenkin seksistiseltä tai miehiä esineellistävältä. Tai varmasti jonkun mielestä olen sortunut jo molempiin ja tämä on hirveän väärin. Vaihdan tulokulmakseni oman seksuaalisuuteni, jos siitä olisi apua.
   Saatuani kirjaprojektini pisteeseen, missä voin todeta tehneeni jotain ja saaneeni määrätietoisella työskentelylläni jotain aikaiseksi, koen suurta ylpeyttä itsestäni. Olen onnistunut tuottamaan ison läjän tekstiä ja se sisältää tarinan, mikä etenee. #saavutus. Tämä asia puolestaan kutittelee vahvasti libidoani ja yhtäkkiä keskellä kulahtaneen harmaata lokakuuta, sisälläni hyrrää kuin parikymppisellä nuorella kesäyössä.



Tämä hyrräys aiheuttaa omituis…

Teksti luovutettu eteenpäin

Syyskuun 15. päivä printtasin ulos ensimmäisen kerran Vahvankaltainen -romaanini käsikirjoituksen. Kaksi vuotta kirjahyllyssäni tarpeettomana katseen- ja pölynvangitsijana toiminut printteri pääsi viimein hommiin. Reippaat parisataa liuskaa tekstiä masiina sylki ulos. Paperikasa oli lämmin. Omasta tuotoksestani häkeltyneenä luin liuskoille tulostettua tekstiäni yömyöhälle, kunnes yhden aikaan päätin, että on parempi mennä nukkumaan. Innostukseni herätti minut aamulla klo 06.35 takaisin tekstini ääreen. Ei minun olisi tarviinut nousta niin aikaisin, mutta en millään malttanut nukkua.
   Tuntui aivan uskomattoman ihanalta lukea omaa paksua paperikasaa. Projektini oli konkreetisena materiaalina naamani edessä. Se tuoksui ja tuntui. Lukiessani tein omia merkintöjäni tekstiin. Sekin tuntui hyvältä, töhriä printteri ulospuskemia tekstin koristelemia sivuja. Työstön jälkijä.

Seuraavan viikon maanantaina teksti siirtyi ammattilaiselle oikolukuun ja minä jäin odottelemaan. Onneksi kyseinen vii…