Siirry pääsisältöön

Hyvä, ettei lautasia rikottu...

Olen palannut jo Italiasta takaisin Suomeen, mutta jatkan vielä siitä kirjottamista. Tasan kaksi viikkoa sitten saavuin Italiaan, Anconan vieressä sijaitsevaan pikkukylään. Heti ensimmäinen viikonloppu tarjosi aikamoista draamaa.
Illallisen ensimmäinen kierros, tämän perään vielä primo, secondo ja dolce.


SAMASSA SÄNGYSSÄ NUKUMINEN
Ennen lauantain perheillallista saatiin draamaa aikaiseksi, kun ongelmaksi oli tullut se, että nukuimme Minun italialaisen kanssa samassa huoneessa ja vieläpä samassa sängyssä. Mamma Italiana oli ymmärtänyt, että Minun italialaiseni nukkuisi kerrosta alempana sijaitsevassa mummun asunnossa. Isä oli kysynyt aamulla Minun italialaiselta, että missä tämä oli nukkunut edellisenä yönä, kun mummun sohvalle sijattu peti oli ollut koskemattomana. Olen aika herkkä riitojen suhteen, enkä pidä eripurasta. Jouduin lauantaina kuitenkin sivusta seuraamaan erittäin kovaäänistä taistelua. Mietin jo mielessäni, olisiko minulla varaa majoittaa itseni loppu loman ajan jossain hotellissa, mikäli joutuisin poistumaan isäntäpehrheeni luota. Nopeaa italiankieltä, heiluvia käsiä, vauhdikasta siirtymistä huoneesta toiseen. Välillä minutkin vedettiin mukaan ja yritin parhaani mukaan luovia seassa, kun nuori mies katkoo napanuoraa äidistään. Tunsin olevani jälleen kuusitoistavuotias.
    Lopulta Minun italialaiseni avasi minulle Mamma Italianan perimmäiset syyt äännekkääseen taistoon. Syitä oli kaksi; isän liiallinen humala edellisenä iltana ja hänen sammuminen terassin sohvalle sekä mummun mielipide Minun italialaisen nukkumisesta vieressäni. Mamma Italianalle itselleen oli siis täysin ok, että nukuimme vierekkäin hänen kattonsa alla. Ongelma oli nimenomaan, mitä muut ajattelevat. Mamma Italiana oli itse ollut 23-vuotias, kun oli löytänyt miehensä ja vuotta myöhemmin he olivat menneet naimisiin. Juuri niin kuin Mamma Italianan äiti oli halunnut. Traditionaalista, kunnollista ja soveliasta.
   Ihan kaikkia lauantai-illan väännön käänteitä en ymmärtänyt. Illallispöytään päästiin kuitenkin asetelmissa, jossa Mamma Italiana piti minusta edelleen, piti pojastaan edelleen (tietysti) ja me teimme selväksi, että olimme Minun italialaisen kanssa ystäviä, enkä ole hänen tyttöystävä. Illallinen oli erinomaista ja myrsky tyyntynyt.

Spritz juomasekoitus. Valmistetaan proseccosta ja Aperolia likööristä, plus jotain sooda ja toi appelsiinin suikale. Näitä tuli juotua, koska näitä kuuluu juoda Italiassa.

VIINIÄ, SAVUKE JA KIRJA
Seuraavana aamuna, oikeastaan aamupäivänä, heräsimme hieman ennen kahtatoista, ja tunnelma oli täysin toinen. Oli sunnuntai ja kaikkilla perheessä vapaapäivä. Siirryimme kattoterassille vanhempien seuraan ja isä taiteili Splizit kaikille. Pöytään kannetiin ilmakuivattua kinkkua, leipää ja buffalomozzarellaa. Välissä vedimme Minun italialaisen kanssa café solot. Kaikkien näiden herkkujen perään vielä kaikille isot palat vesimeloonia. Isä kaivoi silmät innostuksesta kiiluen pakkasesta tuomani Salmiakki Koskenkorvan ja otimme vesimelooni kanssa pienet suomalaiset terästykset.
   Jäin Mamma Italianan kanssa kaksin, kun isän ja Minun italialaisen piti mennä korjaamaa jostain veneestä joku juttu. Yritin auttaa pöydän raivauksessa ja tiskien kanssa, mutta sain selkeän komennon istua takaisin alas. Olin vieras, hän emäntä. Hain laukustani matkalukemiseksi nappaamani Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys -kirjan ja siirryin takaisin kattoterassille. Mamma Italiana tiskasi ja minä luin kirjaa. Kesken tiskauksen ja keittiön siivouksen Mamma Italiana toi kaksi viinilasia ja tasasi edelliseltä illalta jääneen viinin niihin. Hän tarjosi savuketta ja koin sopivaksi ottaa. Sitten hän palasi keittiöön. Tilanne oli kuin jostain erittäin taiteellisesta ja nerokkaasta eurooppalaisesta elokuvasta. Minä nuori, ulkomaalainen nainen, vieraana italialaisessa perheessä. Kädessä kirja ja toisessa tupakka, edessäni lasi valkoviiniä. Mamma Italiano laittaa Chopinia soimaan ja häärää keittiössä. Miehet hoitamassa miesten juttuja. Lempeä sunnnuntaipäivän aurinkonvalo valaisee terassin varjon läpi, luoden tilaan seesteisen tunnelman. Niin täydellistä, että jos ei olisi totta, olisi kornia stooria.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …

Iloinen kullin lutkuttaja

Tänään miehet hihittelevät sitä, kuinka kuukausi sitten vietetyn ystävänpäivän jälkeen nyt on aika juhlia pihvin ja bloukkarin päivää. Ajatuksena on se, että kun ystävänpäivänä miesten odotetaan tuovan naisille kukkia, lahjoja, suklaata ja vievän illalliselle, niin nyt on naisten aika helliä miestä. Tuo äskeinen on se, miten steakandbjday.com -sivu asian kiteyttää. Sivustolla kerrotiin myös, että päivää alettiin viettämään vuonna 2002 ja idea oli tullut bostonilaisen radiokanavan FNX Radion paikalliselta Juha Perälältä.

Hirveästi enempää faktaa en tästä Steak & BJ -päivästä löytänyt, sillä esimerkiksi Wikipediassa aiheesta oli ainoastaan lyhyt artikkeli norjaksi. Englannin kielisille sivuille aihe oli turhan tuhma. "This is not the appropriate forum. We can't do anything here about adding this event." Ajatella, mitä kaikkea ihmiskunnan hirvityksiä Wikipediasta löytyykään, mutta suihinotto on liikaa.



Suomessahan tämä päivä ei oikeastaan toimi, sillä Posti kerkesi kaup…