Siirry pääsisältöön

Kolmannen version deadline

Juhannuksen jälkeisellä viikolla aloin työstämään kirjani kolmatta versiota ja asetin itselleni tavoitteeksi, että ennen heinäkuun viimeistä viikkoa kolmonen tulee olla valmis. Ensimmäistä versiota työstin vuoden, huhtikuun aikana Kööpenhaminassa valmistui toinen versio ja siitä saatujen palautteiden kanssa oli siis tarkoitus hioa kolmonen kuosiin. Ihan yhtä kepeästi ja helposti ei työskentely lähtenyt liikkeelle kuin, mitä Kööpenhaminassa.

Listaan tähän nyt asioita, mitkä häiritsivät keskittymistäni:
Kesä
Aurinko
Halu olla ulkona
Ystävät
Mökkeily
Tiistai-illan yllätys vodkatasting
Darra
Kesä
Kaverit
Kesätapahtumat
Darra
Aurinko
Lämpö vetää vetäläksi, ikkuna etelä-lounaaseen ja paahteinen kämppä.

(joku saattaa havaita, että listassa muutama asia on kahteen kertaan, mutta come on -mietipä omaa elämääs, eiks kesä oo aika kiva)

Suunnittelin ottavani jokun "viinilasi laiturilla" -tyyppisen kuvan, kertomaan kaikille, että olen kauniisti järvimiaseman äärellä kivasti viinin kanssa. Isä tuli omalla huumorillaa pelastamaan mut tökeröltä instakuvalta.
NIIN HELPPOA OLIS LUSMUILLA
Olen kiitollinen jokaisesta sadepäivästä sekä niistä päivistä, kun puhelin ei niin kovin täyttynyt frendien viesteistä. Ja tätä ei saa nyt ymmärtää väärin. Ihanaa, että mulla on paljon frendejä ja niiltä tulee viestejä. Olen vain niin kova innostumaan, mistä seuraa se, että yhtäkkiä löydänkin itseni jostain kavereiden kanssa tekemästä jotain ihan muut kuin kirjoittaminen. Kesä, sen varjolla on niin helppo perustella itselleen kaiken muun pakollisen tehtävän tekemättä jättäminen.
   Sitten kun tämä keksimäni deadline on täysin itse itselle asettama, riski taivutella itseni siitä "hieman joustamaan" on suuri. Olisi niin helppoa höpötellä itselleen pehmosia ja sitten hyväksyä omat hölinänsä. Varsinkin, kun on kesä ja kaikkea. MUTTA! Tein sen! Aikataulu piti! Perjantaina 22. heinäkuuta klo: 18.17 "Pages" -ohjelma exporttasi Vahvankaltaisen kolmannen version. Woop-fucking-woop! Tuntuu ihan uskomattoman hyvältä!

Löysin Kallion kirjastosta itselleni työrauhaa ja heti viereisestä kahvilasta lounasta.
Kesän heikkouteni. Usein eväänä koneen vieressä, todella usein. Ympyrätalon S-marketin herneiden vaakanumero on 169.
Jazzia ja lounasta. Erinomainen lounastauko Jennin päivän kunniaksi 21.7., sinä päivänä jakso kirjottaa ilta yhdeksään asti.
IHQU-KESÄ-LOVE-MAHTIVIIKOT
Vahvankaltaisen kolmas version on perjantaina annettu eteenpäin luettavaksi. Voin nyt siis ajaa säärikarvani, palata ihmisten ilmoille ja keskittyä hetken muihin asioihin. Tänään maanantaina alkaa mun kahden viikon "Ihqu-kesä-love-mahtiviikot". Kyllä, nimesin itseni. Kyllä, se on urpo. Ei, ei haittaa.
    Ensimmäisenä tänään pääsen juhlimaan ihana ystäväpariskunnan rakkauden juhlaa. Maanantaina juhlimisessa on aina joku kiva pikku perverssi lisä, se on jotenkin enemmän väärin kuin muina viikon päivinä, eli siis kivempaa. Huomanna kuvataan bändimme Snakebutterflyn musiikkivideon. Keskiviikkona Målmöön heilani tulee juhlimaan luokseni syntymäpäiviään ja hänen kanssaan saan nauttia helteisestä Helsingistä kahden päivän ajan. Perjantaina puolestaan suuntaan lentokentälle ja lennän ystäväni luokse Italiaan, jossa lomailen reilun viikon ajan. Ah, voi tätä iloa ja riemua!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …

Leimaa peläten kohti uraa - tarinani työttömyydestä

Olen pitkään halunnut kirjoittaa työttömyydestä ja siihen liittyvistä mielikuvista. Minua pyydettiin hiljan kirjoittamaan erään järjestön blogiin teksti hieman aiheeseen liittyen, suostuin. Sen lisäksi keskustelu aktiivimallista on tehnyt tästä aiheesta nyt ajankohtaisen, joten ehkä nyt on aika tuoda minunkin ajatukseni sanalliseen muotoon.

Virallisesti olen ollut heinäkuusta 2016 työttömänä. Olen ollut satunnaisilla keikkatöillä ja Kelan tuilla talouttani kipuillen kasassa pitänyt työtön työnhakija. Ensimmäisen kerran olin aikeissa kirjoittaa työttömyydestä, kun kävin TE-keskuksen työttömille pakollisessa tilaisuudessa. Halusin kirjoittaa siitä kokemuksesta, mutta todellisuudessa koko ajatus siitä, että olen työtön työnhakija tuntui niin häpeälliseltä ja inhottavalta, etten kyennyt siitä silloin kirjoittamaan. Ei ole kivaa olla työtön.

Nyt uskallan aiheesta kirjoittaa, koska näyttää siltä, että omat ponnisteluni uran rakentamisen suhteen alkaa tuottaa tulosta. Minä olen saanut jo teh…