Siirry pääsisältöön

Arkea, rutiineja ja hostellielämää

Tällä viikolla päivät ovat toistaneet samaa kavaa. Herääminen, eväiden osto, kirjasto, eväiden syöminen, lisää kirjoittamista, kuudelta takaisin hostellille ja klo 18.30 ilmainen illallinen. Ruoka ei ole ihmeellistä, mutta se on ilmaista. Olen erittäin kiintoillinen siitä.
 
Hostellin illallinen on myös mainio hetki jutella muiden paikan asukkaiden kanssa. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluita sanfranciscolaisen Lego-kauppiaan, kanadalaisen makeiden vesien biologin, lasvegaslaisen casinon hr-päälikön ja saksalaisten opiskelijoiden kanssa.

VIDEO TYÖMATKASTA
Rutiini on ollut miellyttävää. Antanut rauhan ja rytmin kirjoittamiselle. Aamulla kirjastolle ja illalla takaisin. Kävelymatka kestää kaksi kappaletta Spotifysta.
ISOA RUKOILUA
Huomenna en pääse täällä kirjastoon kirjoittamaan, koska täällä on pyhäpäivä. Store Bededag, eli iso rukoilupäivä. Päivän kehitettiin, koska aikaisemmin Tanskassa kevät oli täynnä kristillisiä pyhiä, jotka rikkoivat viikkoja. Kaikki päivät päätettiin yhdistää yhdeksi oikein massiviseksi rukoilupäiväksi, jolloin rukoillaan sit oikein kunnolla, useamman päivän edestä! Minä en rukoile, enkä pääse kirjastoon. Höh. Pitää löytää toinen paikka työskennellä.

Blogia kirjoitellen hostellin baarissa klo 20-21 happy hour, litran bisse 50dkk (6,70 euroa)

Italialaisia...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saako sanoa ääneen etsivänsä rakastajaa?

Niille jotka tuntevat minut, ei tule taatusti yllätyksenä se, etten etsi parisuhdetta. En kaipaa sellaista. Sen sijaan kaipaisin rakastajaa. Tästä syystä olen mm. Tiderissä ja ilmaisen siellä toiveeni selkeästi:

Free artist / writer. Helsinki, Finland.

Looking for a lover.

Älykästä keskustelijaa ja erinomaista lempijää.

HALUAN SIIS YSTÄVÄLLISESTI PROFIILISSANI KERTOA, että mikäli joku on etsimässä tyyppiä kenen kanssa iltaisin kääriytyä vilttiin telkkarin ääreen ja tulevaisuudessa miettiä lapsia sekä yhteistä asuntolainaa, niin minä en ole se tyyppi.
   Tinder-profiilissa käyttämäni sanat "lover" ja "lempijä" ovat ilmeisesti niin dominoivia, että ne sokeuttavat sanoilta kuten "älykäs" ja "keskustelija", vaikka minulle ne ovat yhtä oleellisia. Tähän ajatukseen olen tullut, koska niin kovin usein matchini aloittavat keskustelun todella tökeröllä ja limaisen vihjailevalla viestillä. Keskustelu alkaa niin väärällä kulmalla, että se tyssää ekaan heittoo…

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.

"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."
"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."

Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?
   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.

Kun …

Leimaa peläten kohti uraa - tarinani työttömyydestä

Olen pitkään halunnut kirjoittaa työttömyydestä ja siihen liittyvistä mielikuvista. Minua pyydettiin hiljan kirjoittamaan erään järjestön blogiin teksti hieman aiheeseen liittyen, suostuin. Sen lisäksi keskustelu aktiivimallista on tehnyt tästä aiheesta nyt ajankohtaisen, joten ehkä nyt on aika tuoda minunkin ajatukseni sanalliseen muotoon.

Virallisesti olen ollut heinäkuusta 2016 työttömänä. Olen ollut satunnaisilla keikkatöillä ja Kelan tuilla talouttani kipuillen kasassa pitänyt työtön työnhakija. Ensimmäisen kerran olin aikeissa kirjoittaa työttömyydestä, kun kävin TE-keskuksen työttömille pakollisessa tilaisuudessa. Halusin kirjoittaa siitä kokemuksesta, mutta todellisuudessa koko ajatus siitä, että olen työtön työnhakija tuntui niin häpeälliseltä ja inhottavalta, etten kyennyt siitä silloin kirjoittamaan. Ei ole kivaa olla työtön.

Nyt uskallan aiheesta kirjoittaa, koska näyttää siltä, että omat ponnisteluni uran rakentamisen suhteen alkaa tuottaa tulosta. Minä olen saanut jo teh…