Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Missä oli valomerkki?!

Viime viikon torstaina kävin Helsingin kaupungin keskitetyssä ehkäisyneuvolassa keskustelemassa kierukan poistamisesta hoitajan kanssa. Minulta tiedusteltiin olenko varma, että haluan kierukan pois ja mitä korvaavaa ehkäisyä olen ajatellut. Hoitaja kirjasi koneelle perustietoja terveydestäni. Verenpaineeni oli normaali, en kärsi migreenistä, eikä minulla ole muitakaan sairauksia. Sitten seurasi lause, jota en ollut odottanut kuulevani vielä pitkään aikaan. En ollut edes kuvitellut kyseisen lauseen mahdollisuutta kohdallani. Hoitaja sanoin "kun sä olet jo tossa iässä..."
    Sillä samalla sekunnilla tunsin kuinka hekumallisen punaisena ja kosteana hohkaava vulvani muuttui kuivuuttaan hönkiväksi erämaaksi, jonka elottomuus sai pinnan halkeilemaan. Tämä oli tässä! Ei mitään varoituksia tai aamukampaa, mistä olisi voinut havainnoida lopun alkaneen. Meni jo. Ohi on. Mieleeni tulvi välittömästi kuvamateriaalia ihanista nuorista naisista kesäyössä, joilla on kauniin päivettyneet va…

Sinulle, pikkusiskoni!

Olit hakenut minut rautatieasemalta ja me olimme matkalla vanhempiemme luo, seuraavana päivänä olisi isänpäivä. Kysyit millainen meidän sisaruussuhde oli, kun olimme pieniä. Muistan hätkähtäneeni kysymystä, ehkä siksi etten osannut heti lähteä seikkaperäisesti analysoimaan ja avaamaan näkemystäni. Rehellisesti sanoen, en ollut sitä suuremmin miettinyt. Kerroit, että oli keskustellut lapsuudestamme ja keskustelukumppanisi huomautti, että puheistasi päätellen vietimme viiden vuoden ikäerosta huolimatta aika paljon aikaa yhdessä.



Lyhyen automatkan aikana suoritettu keskustelu jäi muhimaan. Kävin pohtimaan paljon omaa asennettani isosiskon rooliin. Olinko ollut hyvää vai huonoa siskoa? Mitä kaikkea olimme tehneet? Mitä leikkejä ja kenen kanssa? Päälimmäisenä pohdinnoissa loisti sana ylpeys. Olin saanut osakseni erittäin arvokkaan ja upean tehtävän, olla isosisko. Yllyttäessäni sinua välillä idiottimaisiin tempauksiin (ja niitä tuli tehtyä aika paljon), ylpeys ei varmasti ollut se ensimmäi…

Hämäsin lukemaan kuukautisista

Moni ystävä ja tuttava on tullut kommentoimaan minulle kirjoituksiani, mikä tuntuu joka kerta aivan ihanalta. Joku myös lukee näitä tekstejäni! Eniten kommentteja olen saanut kirjoituksesta, missä kerroin matkaavani rakastajani luokse ja siitä syystä siirtäväni menkkoja. Useampi nainen on tullut kiittelemään ja kertomaan omista ehkäisysuunnitelmistaan. Eilen eräs miespuolinen ystäväni kommentoi tekstiä hämmentyneenä, mistä sitten virisi pitkä keskustelu. Tämä teksti on omistettu hänelle.

Lokakuun 20. päivä kirjoittaessani blogipostausta "Kierukka, rakastaja ja keltarauhashormooneja -lempimisen pirullinen aikataulu" mietin, että voiko tästä aiheesta kirjoittaa. Voinko laittaa blogitekstiini sanan "menkat" ylipäätänsä tai ilman varoitustekstiä: VAROITUS! Teksti sisältää pohdintaa kuukautisista. Suutuin itselleni välittömästi siitä, että kyseinen ajatus oli edes pyörähtänyt mielessäni. Alla olevat sitaatit ovat eilisestä keskustelusta ja niiden avulla pyrin purkamaan …

Ei voi olla vain kiukkuinen ja passiivinen - Trump on täällä

Syy miksi lähdin purkamaan Yhdysvaltojen presidentinvaaleja draaman kautta oli se, että tarvitsin jonkun kulman irroittaakseni itseni niistä kaikista negatiivisista tunteista, joissa kipuilin. Minulla oli tiistai-iltana valmiina kaunis blogiteksti, joka vain odotti virallista julistusta Clintonin valinnasta, mutta sehän sitten jäi. Maailma ei ollut valmis niille näkemyksille. Tarvitsin kulman. Jos tyydyn olemaan vain suivaantunut ja kiukkuinen siitä, että Trump on valittu Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi, olen lukossa ja passiivinen, kykenemätön oivaltamaan tai toimimaan. Oli pakko rikkoa kiukku. Oli pakko kirjoittaa vielä tästä aiheesta.

TRUMP ON MYYNTIMIES ja tässä tapauksessa se on aivan todella oleellista. Hän on täydellinen esimerkki siitä, miten myydä ihmisille tuotetta, jota he uskovat kaipaavansa. Helppoja one-linereitä ja niiden kaveriksi törkeitä letkautuksia todistamaan, ettei hän ole sovinnainen eliitin jäsen. Yle Puheella Kaarina Hazard toi erittäin huolestuttavan …

Trumpin kuuluikin voittaa

Ajattelin tarkastella Clintonia ja Trumpia nyt puhtaasti draamantekijän silmin. Katsoin tiistai-iltana valmistautuessani vaaliyöhön Yle Areenasta kaksiosaisen dokumenttisarjanUlkolinja: Clinton vastaan Trump (The Choice 2016, PBS Distribution, Yhdysvallat). Rinnakkain kronologisessa järjestyksessä kulki kummankin ehdokkaan tarina lapsuudesta kohti tätä syksyä. Esittelen heidät nyt hahmoina, jonka pääasiallisena materiaalina toimi tuo kyseinen dokumenttisarja.



HAHMO: HILLARY RODHAM CLINTON

- 1969 Wellesley Collegesta valmistujaisissaan pitää puheen, jossa arvostelee lehtorinsa puhetta nuorista, jotka vastustivat Vietnamin sotaa. Hillarysta tulee tunnettu koko maassaan "Voice of the generation"
- Tapaa miehen ja päättää lähteä tukemaan tämän poliittista uraa
- Päätyy pohtimaan hävisikö hänen miehensä vuonna 1974 Arkasasin edustajahuoneen vaalit, koska hänen oma olemuksensa oli "liian radikaali" (tarkoittaen ajan trendien mukaisia isoja silmälaseja, liehuvaa tukkaa, k…

Pelkään, että olen idiootti

Sensuroin itse itseäni kirjoittaessani, koska pelkään antavani itsestäni kuvan idioottina. En uskalla pureutua tarkemmin vaan hajuttoman mauttomasti vähän otsikkotyyppisesti heittelen ajatuksia ja toivon lukija täydentävän loput mieleisillään keloilla. Näin olemme kivasti samaa mieltä, ilman kunnollista ajatusten vaihtoa.

ESIMERKKI Edellisessä tekstissä kirjoitin siitä kuinka tuottaja tuttavani oli ehdottanut minulle tulevan kirjan markkinointia varten "käy nussimassa Petteri Orpoa tai jotain muuta julkkista ja vuoda lehdille, saat palstatilaa". Kommentti tarjosi mahdollisuuden mielenkiintoiselle pohdinnalle siitä, miten saada asiaansa esille mediassa. Sen sijaan, että olisin tarttunut siihen, päädyin pelkurimaisesti vain kertomaan suivaantumiseni ja toivoin jokaisen lukijan keksivän itse loput. Pelkäsin, että mikäli avaan aihetta yhtään enempää, paljastan olevani idiootti.
Kirjoittaessani Vahvankaltaista, syötin ajatuksia päähenkilölleni Heidille. On paljon helpompaa kirjoi…

On kaksi asiaa mielessä mulla...

Viime viikonloppu meni Kirjamessuilla. Messulehti rukseja ja ympyröitä täynnä suhasin kuuntelemassa keskustelupaneeleja ja kirjailijahaastatteluita. Vietin perjantaista sunnuntaihin, aamusta iltaa, inspiraatiota, ajatuksia ja alan tunnelmia ahmien. Hyvät messut! Omaa uraa ajatellen päällimmäiseksi itselleni jäi kaksi aihetta pohdintaan. Luvassa ajatusmyllerrystäni sanallistettuna.


1. KIRJA VS. KAIKKI MUU VAPAA-AJANTOIMINTA

Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta kirja löytää lukijansa käteen vapaa-ajalla. Näin ollen kaikki muu, mitä ihminen voi tehdä vapaa-ajalla on poissa mahdollisesta lukuajasta. Esimerkiksi lenkkeilly, sali, telkkari, puhelimen räpläys, ruuanlaitto ja nukkuminen.
   Työpäivän jälkeen kotiin tullessa on ymmärrettävän helppo ratkaisu taiteilla ensin itselleen ravintoa ja sen jälkeen kadota telkkari ääreen. TV on helppo, ainakin helpompi kuin kirja. Voisin verrata TV:tä pizzeriaan/pikaruokalaan. Kun kiukkunen nälkä yllättää on helppo sortua suolaiseen ja rasvaiseen, joka…

Kaksi rakastajaa, yksi viikonloppu

Mies kaartoi isolla Mersullaan ruotsalaisen juna-aseman eteen. Lensin Kööpenhaminaan, josta juna kuljettaa näppärästi Juutinrauman toiselle puolelle. Tuntui hyvältä nousta autoon ja tietää, että kolmen seuraavan päivän ajan saan keskittyä vain häneen ja hän minuun. Hyvää ruokaa, juomaa ja nautiskelua. Aivot irti arjesta.
   Rakastajani oli kehottanut minua ottamaan bikinit mukaani, syyksi ilmoitti yllätyksen. Sen suurempia miettimisiä olin pakannut bikinit laukkuun. En uskaltanut lähteä arvailemaan mitään, pelkäsin, että keksisin jotain järisyttävän upeaa ja sitten pettyisin, kun oikea yllätys paljastuisi. En pettynyt. Illallisella mies paljasti, että lähtisimme seuraavana päivänä kylpylään yhden yön mittaiselle pikku hemmottelureissulle.


KÖÖPENHAMINAAN

Sunnuntaina makoisan hekumallisen viikonlopun jäljiltä siirryin junalla Ruotsista Kööpenhaminan puolelle. Veto oli hieman poissa ja ajatukset seurasivat todellisuutta parin sekunnin viiveellä. Tuntui vaivanloiselta löytää oikealta asem…

Kierukka, rakastaja ja keltarauhashormooneja -lempimisen pirullinen aikataulu

Olen ollut aina siinä mielessä ärsyttävää ystävää kaikille naispuolisille läheisilleni, koska minulla on ei ole ollut mitään käsitystä menkkakivuista ja itse menkatkin ovat olleet aina helpot ja lyhyet. Kyllä, tässä tekstissä tulen puhumaan noin 28 päivän rytmistä. Koska minulla ei ole ollut aikeita hankkia lapsia, ajattelin varmistaa niiden tulemattomuuden kierukalla. Kuparinen asia kohtuun ja viisi vuotta taattua lapsenestoa. Ei minulla varsinaisesti ollut mitään ongelmia pillereiden kanssa, mutta ajatus hormoonittomasta vaihtoehdosta kiehtoi.


Kovin hormoonitonta tämä kierukallinen elämä ei kuitenkaan ole ollut. Sattui niin, että elämääni ilmestyi erinomainen rakastaja, jonka seurassa viihdyn ja seksi on mainiota. Hän kuitenkin sattuu asumaan Ruotsissa ja tästä syystä me näemme yleensä noin kerran kuukaudessa. Mikä sopii minulle mainiosti. Saan rauhassa keskittyä omaan elämääni ja hän omaansa, sitten aina välillä, meillä on meidän aikamme. Vittumaisesti on kuitenkin sattunut käymään…

Jos sitä lähtisi Ruotsiin

Heräsin eilen aamulla ilman kellon soittoa klo 08.07 mieli tarmoa täynnä, valmiina tarttumaan toimeen. Ensimmäinen ajatuksen oli sellainen isännän "jaahas", kun hän on nousemassa ja lähdössä askareiden pariin. Tiedättekö, sellainen pakkasen paukkeesta / muusta kurjasta kelistä, työn raskaudesta ja -määrästä piittaamaton "nyt hoidetaan hommat" -jaahas.
   Kun sain itseni kunnolla valveille, tajusin ettei mitään varsinaista toimea ollut mihin tarttua. Koin ensimmäistä kertaa jätettyäni normaalit päivätyöt aamun, kun en tiennyt mitä tehdä. Lukuun ottamatta Sneikkareiden treenejä, minulla ei ollut sovittua ohjelmaa tälle viikolle. Ei juonto-, näyttelijä- tai äänikeikkoja.

Kirjani käsikirjoitus on luovutettu eteenpäin, siltä osin en voi muuta kuin odottaa. Etukäteen tiesin, että tämä tulee taatusti oleman ärsyttävin vaihe. Odottaminen. Olen täynnä intoa ja halua viedä tätä asiaa eteenpäin, mutta en ole keksinyt vielä miten. Varmasti 99% alalla työskentelevistä tässä koh…

Asiaa miehistä

Tuossa yläpalkin hölinässä lupailen, että tässä blogissa olisi myös jotain miehistä. Nyt kun katselee näitä kirjoituksia, miten olen tänne rustaillut, niin eihän täällä ole oikeestaan mitään miehistä. Asia on korjattava. Miehet ovat kiva asia ja ne tuottavat paljon iloa, toisinaan ei. Kauhean vaikeaa on muotoilla lauseita kuulostamatta jotenkin seksistiseltä tai miehiä esineellistävältä. Tai varmasti jonkun mielestä olen sortunut jo molempiin ja tämä on hirveän väärin. Vaihdan tulokulmakseni oman seksuaalisuuteni, jos siitä olisi apua.
   Saatuani kirjaprojektini pisteeseen, missä voin todeta tehneeni jotain ja saaneeni määrätietoisella työskentelylläni jotain aikaiseksi, koen suurta ylpeyttä itsestäni. Olen onnistunut tuottamaan ison läjän tekstiä ja se sisältää tarinan, mikä etenee. #saavutus. Tämä asia puolestaan kutittelee vahvasti libidoani ja yhtäkkiä keskellä kulahtaneen harmaata lokakuuta, sisälläni hyrrää kuin parikymppisellä nuorella kesäyössä.



Tämä hyrräys aiheuttaa omituis…

Teksti luovutettu eteenpäin

Syyskuun 15. päivä printtasin ulos ensimmäisen kerran Vahvankaltainen -romaanini käsikirjoituksen. Kaksi vuotta kirjahyllyssäni tarpeettomana katseen- ja pölynvangitsijana toiminut printteri pääsi viimein hommiin. Reippaat parisataa liuskaa tekstiä masiina sylki ulos. Paperikasa oli lämmin. Omasta tuotoksestani häkeltyneenä luin liuskoille tulostettua tekstiäni yömyöhälle, kunnes yhden aikaan päätin, että on parempi mennä nukkumaan. Innostukseni herätti minut aamulla klo 06.35 takaisin tekstini ääreen. Ei minun olisi tarviinut nousta niin aikaisin, mutta en millään malttanut nukkua.
   Tuntui aivan uskomattoman ihanalta lukea omaa paksua paperikasaa. Projektini oli konkreetisena materiaalina naamani edessä. Se tuoksui ja tuntui. Lukiessani tein omia merkintöjäni tekstiin. Sekin tuntui hyvältä, töhriä printteri ulospuskemia tekstin koristelemia sivuja. Työstön jälkijä.

Seuraavan viikon maanantaina teksti siirtyi ammattilaiselle oikolukuun ja minä jäin odottelemaan. Onneksi kyseinen vii…

Ihana erakoituminen

On kulunut jälleen jonkun aikaa edellisestä postauksestani, pahoitteluni. Aikeissani on ollut useampaankin kertaa fiilistellä tänne tunnelmia ja tilanteita, Italian reissultakin olisi vielä kivoja kuvia Roomasta ja Milanosta. Niistä on itse asissa osittain aloitettu blogipostaus, joka on jäänyt julkaisematta, ja se saa nyt jäädäkin. Todettakoon, että kävin ks. kaupungeissa ja olivat molemmat positiivisia kokemuksia.
   Kolme viikkoa sitten sain dramaturgiltani palautetta Vahvankaltaista 3.0 versiosta.  Sen jälkeen olen ollut totaalisen uppoutuneena kirjoittamiseen. Kadonnut täysin sen tekstini maailmaan.


   Olen tajunnut tämän projektin myötä kuinka paljon nautin palautteen saamisesta. Kiitos, tässä kohtaa myös palautteen antajalle! Iso kiitos (myöhemmin vielä lisää)! Yllä olevan kuvan kahvituokion jälkeen tirskuin energiaa tätä projektiani kohtaan. Kävin niin isoilla kierroksilla, että olisin voinut kattaa puolet Helsingin energiantarpeesta omallani ja naaman tarpeeton rajallisuus is…

Hyvä, ettei lautasia rikottu...

Olen palannut jo Italiasta takaisin Suomeen, mutta jatkan vielä siitä kirjottamista. Tasan kaksi viikkoa sitten saavuin Italiaan, Anconan vieressä sijaitsevaan pikkukylään. Heti ensimmäinen viikonloppu tarjosi aikamoista draamaa.


SAMASSA SÄNGYSSÄ NUKUMINEN
Ennen lauantain perheillallista saatiin draamaa aikaiseksi, kun ongelmaksi oli tullut se, että nukuimme Minun italialaisen kanssa samassa huoneessa ja vieläpä samassa sängyssä. Mamma Italiana oli ymmärtänyt, että Minun italialaiseni nukkuisi kerrosta alempana sijaitsevassa mummun asunnossa. Isä oli kysynyt aamulla Minun italialaiselta, että missä tämä oli nukkunut edellisenä yönä, kun mummun sohvalle sijattu peti oli ollut koskemattomana. Olen aika herkkä riitojen suhteen, enkä pidä eripurasta. Jouduin lauantaina kuitenkin sivusta seuraamaan erittäin kovaäänistä taistelua. Mietin jo mielessäni, olisiko minulla varaa majoittaa itseni loppu loman ajan jossain hotellissa, mikäli joutuisin poistumaan isäntäpehrheeni luota. Nopeaa italia…

Tarjolla loma Italiassa

Huhtikuussa ollessani Kööpenhaminassa, tutustuin hostellissa nuoreen italiailaiseen kundiin. Jatkoimme yhteydenpitoa Kööpenhaminan jälkeen, ja kun puolin ja toisin olimme tarpeaksi monessa viestissä uhonneet, kuinka tosissamme olimme mahdollisen Italian matkani suuhteen, ostin lentoliput. Aika vähäisellä määrällä tietoa ja suurella määrällä luottoa, lähdin seikkailuun. Nyt olen hänen luonaan Italiassa.

Lentolippujeni oston jälkeen selvisi, että Minun italialainen (puhun hänestä tästä eteenpäin “Minun italialaisena”) asuu edelleen vanhempiensa luona, niin kuin jokainen hänen ikäisensä naimaton italialainen. Olisihan sitä pitänyt tajuta kysyä. En tajunnut. Rupesin heti miettimään, mitä veisin perheelle tuliaisiksi Suomesta. Pohdintani keskellä tajusin pyytää Minun italailaiselta kuvaa heidän kotinsa keittiöstä. Koti on keittiön sydän jne. Mielessäni olin kuvitellut keittiön olevan samallainen kuin “Tänään on Dolmio päivä” -mainoksessa. Puuta, vanhanaikaista, kuparisia kattiloita ja valk…

Kolmannen version deadline

Juhannuksen jälkeisellä viikolla aloin työstämään kirjani kolmatta versiota ja asetin itselleni tavoitteeksi, että ennen heinäkuun viimeistä viikkoa kolmonen tulee olla valmis. Ensimmäistä versiota työstin vuoden, huhtikuun aikana Kööpenhaminassa valmistui toinen versio ja siitä saatujen palautteiden kanssa oli siis tarkoitus hioa kolmonen kuosiin. Ihan yhtä kepeästi ja helposti ei työskentely lähtenyt liikkeelle kuin, mitä Kööpenhaminassa.

Listaan tähän nyt asioita, mitkä häiritsivät keskittymistäni:
Kesä
Aurinko
Halu olla ulkona
Ystävät
Mökkeily
Tiistai-illan yllätys vodkatasting
Darra
Kesä
Kaverit
Kesätapahtumat
Darra
Aurinko
Lämpö vetää vetäläksi, ikkuna etelä-lounaaseen ja paahteinen kämppä.

(joku saattaa havaita, että listassa muutama asia on kahteen kertaan, mutta come on -mietipä omaa elämääs, eiks kesä oo aika kiva)

NIIN HELPPOA OLIS LUSMUILLA
Olen kiitollinen jokaisesta sadepäivästä sekä niistä päivistä, kun puhelin ei niin kovin täyttynyt frendien viesteistä. Ja tätä ei saa…